torstai 19. lokakuuta 2017

Täys kymppi

Huhhuh, kuukausi meni taas niin hurjaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Viljami on tänään jo kymmenen kuukautta ja monta uutta juttua on taas opittu. Ensiaskeleet otettiin hieman yli yhdeksän kuukauden ikäisenä. Tällä hetkellä hän osaa vaihtelevalla menestyksellä kävellä pidempiäkin matkoja. Usein iltaisin, kun hän on hieman rauhoittunut, niin kävely sujuu parhaiten. Päivän hän on niin riehakas ja vauhdikas, ettei kävelyyn juuri ehdi keskittyä. Ilman tukea hän seisoo jo hienosti, ja pystyy nostamaan asioita lattialta kaatumatta. Yhtäkään sanaa häneltä ei vielä tule. Kyllä hän on perässä yrittänyt esimerkiksi äitiä toistaa, mutta kertaakaan sitä ei selkeästi ole tullut, eikä ainakaan tarkoituksen mukaisesti.


Sormiruokaillaan ja syödään edelleen soseita sekaisin. Karkeat soseet ei aina tunnu uppoavan, mutta eiköhän niihinkin pikkuhiljaa totu. Kalaruoat ja banaani on Viljamin herkkua. Vaipanvaihto on melko hankalaa, koska Viljami ei malta pysyä paikallaan, mutta housuvaippoihin vaihto helpotti hieman sitä. Pukemisesta hän ei tykkää yhtään, lähes aina tulee huuto kun olisi aika pukea. Yöt on edelleen katkonaisia, nukumme perhepedissä ja Viljami syö useamman kerran yössä. Herätykset ei kuitenkaan häiritse meitä millään tavalla, ne on niin pikaisia, että jatkamme tällä tavalla niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Viljami on kova poika pussailemaan ja halimaan. Kylpeminen on myös ihanaa, ja itku tulee aina kun sieltä pitäisi nousta pois. Laatikoiden avaaminen on myös äidin mielestä hieman rasittava taito, keittiövälineet on kaikki levitelty ympäri asuntoa ja kenkiä olisi kiva käydä nuolemassa...

Kaikinpuolin Viljami on edelleen todella aurinkoinen ja vilkas lapsi. Hänestä on tullut myös jekuttelija, joka pilke silmäkulmassa tekee äidille jekkuja. Aina jos kieltää, niin hetken päästä hän naureskellen tekee sen mitä juuri kiellettiin. Odotan vaan millainen hänen uhmaikä on, kun nyt jo koetellaan vanhempien hermoja. 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Unet yritää pilata elämäni

Mä en oo koskaan ollut aamuihminen, Narkolepsian myötä tämä piirre mussa on vaan korostunut. Luulen, että ainakin osittain syynä on unet. Kuten olen aiemmin kertonut, Narkolepsiaan melko usein liittyy painajaiset, hallusinaatiot ja unihalvaukset. Näiden lisäksi erittäin todentuntuiset unet häiritsevät ainakin minun elämääni. Näissä todentuntuisissa unissa näen usein läheisiä ihmisiä, ja nimenomaan heidän huonoja puolia. Ehkä unet kertovat myös tietystä epävarmuudesta itsessäni.


Mun on välillä hyvin vaikea erottaa mikä on totta, ja mikä unta. Usein luulen sanoneeni joitain asioita, mutta myöhemmin käykin ilmi, että olenkin vain nähnyt unta. Näin tapahtuu varmasti jokaiselle meistä joskus, mutta mulle tällainen on jos ei päivittäistä, niin ainakin viikoittaista. Muutaman kerran olen nähnyt esimerkiksi, että joku mun läheinen tekee jotain kamalaa unessa, ja aamun saatan olla ihan hämilläni ja kärttyinen, kunnes vasta joskus iltapäivällä tajuan sen olleen vain unta. Teemu välillä ihmettelee, miksen halua halata tai tulla kainaloon, yleensä syy löytyy unista. Olen kuvitellut hänen tehneen jotain tyhmää, mutta oikeasti olen vain nähnyt unta.

Mietin usein myös mun unien merkityksiä, voisiko joku uni viitata johonkin tulevaan isoon elämänmuutokseen, voitanko kenties lotossa tai sairastuuko joku läheinen. Koska nään niin paljon unia, mun pää on välillä ihan pyörällä niistä. Ihan kuin mulla olisi kaksi maailmaa, uni ja todellisuus, mutta välillä ne vaan sekottuu keskenään yhdeksi ja samaksi maailmaksi. 

Huh miten sekava postaus, ja miten vaikea tätä oli kirjoittaa kun en oikein itsekään tiedä kuinka tämä asia puetaan sanoiksi. Toivottavasti saitte jotain irti, kertokaa ihmeessä jos teillä on samanlaisia kokemuksia, liittyykö tämä Narkolepsiaan vai onko tämä ihan yleistä muillakin? 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Ensiaskeleita

Niin se vain vihdoin tapahtui, Viljami oppi kävelemään. Tuen kanssahan hän on kävellyt jo lähes pari kuukautta, mutta nyt hän lähti ilman tukea kävelemään. Kolme viikkoa sitten perjantaina, kun olin jumpassa ja kotiin tullessani Teemu kysyi, että mikä lasketaan ensiaskeleiksi? Vastasin, että no varmaan kun hän lähtee yksin ilman avustusta kävelemään. Ja sen hän oli silloin tehnyt. Mä olen 24/7 kiinni Viljamissa, ja kun viikossa yhden tunnin olen pois, niin tottakai hän silloin lähtee kävelemään. Siitä lähtien hän on enemmän ja vähemmän liikkunut kävellen. Edelleen konttaaminen on se nopein tyyli liikkua, mutta jos hän hetkeksi rauhoittuu ja malttaa keskittyä, niin kävellen pääsee pitkiä matkoja.

ensiaskeleet

Sisimmässäni tiesin, että Viljami tulee kävelemään ennen kuin täyttää vuoden, sillä hän nousi suhteellisen aikaisin pystyyn, ja taaperokärryn kanssa kävely sujui alusta asti hienosti. En silti odottanut sen tapahtuvan näin äkkiä. Mun pienestä vauvasta kasvoi yhtäkkiä iso poika. Sydän syrjällään saa jatkuvasti olla, kun kokoajan kaatuu vaan korkeammalta ja pää kolahtaa maahan kovempaa. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Äidin hemmotteluhetki: Bambuhieronta

Voitin aiemmin tänä vuonna eräästä blogiarvonnasta Elämyslahjojen lahjakortin. Jos joku ei tiedä mikä on Elämyslahjat, niin he myyvät lahjakortteja erilaisiin elämyksiin, kuten huonepakopeleihin, laskuvarjohyppyihin, formula-ajoihin ja hemmotteluihin. Sivustolta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, ja se onkin oiva lahjaidea! Mä tutkin heti lahjakortin voitettuani sivustoa, ja päätin että haluan mennä johonkin hemmotteluun. Nyt kun Teemu on ollut taas sairaslomalla nilkkansa takia, tuli mulle mahdollisuus lähteä kotoa ilman Viljamia ja varasin alkuviikosta ajan bambuhierontaan. Se kuulosti todella eksoottiselta, mutta koska kuvauksessa luki sen olevan rentouttava ja etenkin syviä lihaksia avaava, päätin tarttua tarjoukseen. Nuorempana kävin säännöllisesti urheiluhierojalla, kun pelasin lentopalloa, mutta rentouttavassa hieronnassa en ollut koskaan ennen käynyt, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. 


Paikkana oli aivan ihana Unelma Spa, joka sijaitsee Tampereen keskustassa Stockmannin vieressä, toisessa kerroksessa. Paikka oli aivan ihana, odotushuoneessa soi rauhallinen musiikki ja tuli heti rentoutunut fiilis kun astui hoitolaan sisälle. Sain täytettäväksi esitietolomakkeen, ja hetken päästä minut kutsuttiin hoitohuoneeseen. Riisuuduin ja kävin makuulleni lämpöiseen petiin. Minut peiteltiin peiton alle, ja hoito aloitettiin hieromalla kevyesti kuumilla kivillä, jotka rentoutti lihaksia. Sitten aloitettiin varsinainen hieronta bambukepin avulla, ja alkuun se tuntui hieman hassulta, mutta pikkuhiljaa etenkin hartioista alkoi löytyä kipeitä kohtia jotka aukesivat. Hieronta oli miellyttävää, sillä se samalla rentoutti, ja samalla tunsin kuinka jumit aukeavat ilman kovaa runnomista. Selän ja hartioiden lisäksi sain valita hierotaanko lopuksi takareisiä vai käsiä, ja valitsin kädet. Hoito päätettiin samanlailla kuin aloitettiinkin, eli kevyellä kuumakivihieronnalla.

Olo oli todella rentoutunut, ja mua vähän nauratti kulkea keskellä kaupunkia rinkula painautuneena kasvoihin ja tukka sekaisin. Onneksi Teemu ja Viljami tuli hakemaan mut, niin ei tarvinnut kauaa pyöriä sen näköisenä ihmisten ilmoilla. Pieni rentoutushetki arjen keskellä teki todella hyvää! Pitäisi useammin panostaa itseensä ja käydä erilaisissa hoidoissa. 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Puhelinhuijaus

Tämä on tarina siitä, kun minua todennäköisesti yritettiin huijata puhelimessa. 

Minulla on puhelimessani käytössä Fonecta Caller sovellus, joka siis näyttää numeron perusteella että kuka soittaa. Jätän yleensä vastaamatta jos näen että kyseessä on joku kauppias, mutta tällä kertaa kun puhelin soi, oli numero ihan tavallinen 040-alkuinen, josta kauppiaat harvemmin soittavat eikä sovellukseni antanut mitään tietoja tuosta numerosta. Siispä päätin vastata, ja puhelu alkoi oudosti. Toisessa päässä oli äänestä päätellen nuorehko mieshenkilö, joka kertoi olevansa jostain sähköyhtiöstä, jonka nimen hän sanoi niin nopeasti, että se ei jäänyt mieleeni. Ehkä jo tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Koko puhelun aikana hän ei toistanut omaa tai edustamansa yhtiön nimeä. Hän vakuutti, että saisin heidän kautta todella paljon edullisemman sähkösopimuksen kuin nykyinen. Päätin tarttua tarjoukseen, sillä onhan minulla 14 päivää aikaa perua, jos tulenkin toisiin aatoksiin. Hän alkoi kysellä henkilötietoja, ja annoin sähköpostin, puhelinnumeron ja sähköpostin, kunnes minun olisi pitänyt antaa henkilötunnus. Siinä vaiheessa sanoin, että sitä en puhelimessa valitettavasti anna, joten sain vastaukseksi, että pelkkä syntymäaika riittää ja he ovat yhteydessä jos tarvitsevat loppuosankin. Loppu puhelu meni todella nopeasti, ja vielä tässäkään vaiheessa en oikeastaan tajunnut että tämä saattoi olla huijaus.


Kun puhelu loppui, laitoin Teemulle viestiä, että "tein varmaan meille uuden sähkösopimuksen, mutten oikeastaan muista että minkä yhtiön kanssa." Teemu vähän nauroi, mutta oikeasti tää ei ois mikään uus juttu, että jotain oleellista unohtuu. Jäin odottelemaan sähköpostiin sopimusehtoja, joiden piti tulla seuraavana päivänä, mutta tähän päivään mennessä niitä ei ole näkynyt, joten tulin siihen tulokseen että todennäköisesti mua yritettiin huijata. 

Sitä en tiedä mitä mun tiedoilla olisi tehty, ehkä otettu pikavippejä? Mutta onneksi en antanut henkilötunnustani, toivottavasti säkään et anna puhelimessa tuntemattomille jotka sulle soittaa! 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Nyhtöpossua colakastikkeessa

Mun entisessä työpaikassa joskus viisi vuotta sitten maistoin ensimmäisen kerran nyhtöpossua. Tai silloin se oli listalla nimellä ylikypsä possu, ja mä rakastuin siihen. Se oli ihan taivaallisen hyvää, kylkeen vähän coleslawia ja annos ei juuri muuta tarvinnut. Se oli pitkään colakastikkeessa haudutettu, ja kerran aikaisemmin olen sitä kotona tehnyt. Silloin siitä jäi jotain puuttumaan, eikä se ollut kovin hyvää. Tällä kertaa etsin netistä eri ohjeita ja yhdistelin niistä omaan makuuni sopivimman ja täytyy sanoa, että tällä kertaa onnistuin vähän paremmin. Vieläkin makua olisi saanut olla enemmän, mutta nyt alettiin jo lähennellä sitä ravintolan annosta. Tehtiin siis hampurilaisia, joissa ciabatta toimi sämpylänä, välissä oli hiemana majoneesia, lihaa ja coleslawia. Kylkeen kaupan valmiit ristikkoperunat ja dippiä. Ai että mitä herkkua!


Nyhtöpossun valmistukseen tarvitset:

-Aikaa, tämän valmistus kestää monta tuntia, riippuen lihan koosta.
- Porsaan kassleria (meillä oli 800g)
-  4dl Coca Colaa (ei kevyt versiota)
-  2rkl BBQ-kastiketta
- Suolaa
- 2rkl chilitahnaa tai chilimaustetta oman maun mukaan
- 3rkl tomaattipyrettä tai ketsuppia
-  1dl lihalientä 
- 1 tl kanelia
- 4 sipulia
- 8 valkosipulinkynttä


Valmistus aloitetaan sillä, että lihan pintaan hierotaan suolaa ja sen annetaan olla huoneen lämmössä pari tuntia. Sen jälkeen valmistetaan mausteliemi joka kaadetaan pataan. Liha upotetaan liemeen ja sekaan heitetään ronskiksi paloiksi leikatut sipulit. Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ja sillä välin pata kuumennetaan levyllä kiehuvaksi. Lihan annetaan olla uunissa ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sen jälkeen lämpöä lasketaan 120 asteeseen. Pidä uunissa kunnes liha on ylikypsää, 800 gramman liha oli noin neljä tuntia. Liha revitään kahdella haarukalla palasiksi, ja annetaan maustua vielä hetki liemessä. Pitkä odotus palkitaan, ja liha on valmista!


Oletko sä tehnyt itse nyhtöpossua? Jaa sun paras nyhtöpossu resepti, kokeilisin mielelläni jotain toistakin reseptiä! 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Maustekaapin muodonmuutos

Jatketaan vielä tämän postauksen verran kodin järjestelyjutuilla, sillä nyt kun inspiraatio järjestelyyn iski, niin sitä ei pysäytä millään. Seuraavana kyytiä sai meidän maustekaappi, joka on ollut tähän asti varmasti hyvin samanlainen kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Täynnä maustepusseja, jotka putoilee aina kun kaapin avaa. Koska meille on alkanut kertyä Viljamin soseista tyhjiä pilttipurkkeja, päätin käyttää ne nyt hyödyksi ja askarrella maustekaapille aivan uuden ilmeen.



Maalasin purkkien kannet hopeisiksi, sillä sen väristä maalia löytyi kaapista. Ostin Dymon kohokirjoittimen, jolla kirjoitin purkkien kylkeen mausteiden nimet ja näin helposti syntyi hienot maustepurkit. Teemu sai vielä idean, että kansiin tekisi muutaman reiän, jolloin purkki toimisi sirottimena, mutta sen toteutus jää myöhemmälle. 




Näin helposti saatiin taas yksi kaappi järjestykseen ja lasipurkit hyötykäyttöön. Mitä kaikkea muuta pilttipurkeista voi askarrella, kertokaa vinkkejä! Olisi kiva saada käyttää ne hyödyksi, eikä aina heittää lasin keräykseen.