perjantai 18. elokuuta 2017

Meikkipussin uudistus

Eilen iltapäivällä äitini kurvasi autonsa meidän pihaan ja hypättiin bussiin kohti kaupunkia. Tarkoituksena oli tehdä pieniä hankintoja vielä ennen siskoni häitä. Minun ostoslistalla oli kasa meikkejä, sillä aion tehdä itse itselleni meikin siskoni tärkeänä päivänä ja mikäs sen parempi syy ostaa uusia meikkejä. Hiusten laiton ulkoistin kuitenkin kampaajalle. Mä rakastan meikkaamista ja laittautumista, tykkään kokeilla uusia juttuja ja tuotteita. En kuitenkaan arkisin meikkaa ollenkaan, saatan meikata ehkä kerran kahdessa viikossa, joskus harvemmin ja joskus useammin. Mun iho on teinivuosien jäljiltä täynnä arpia ja vieläkin välillä se kukkii todella pahasti. Lähdin siis etsimään Tampereen Sokokselta kestävään ja peittävään meikkipohjaan tuotteita, sillä haluan että meikki pysyy koko päivän kasvoilla ja oikean väristä meikkivoidetta päivettyneelle iholle minulta ei tällä hetkellä löytynyt. 

Pyysin apua myyjältä, joka heti ensimmäisenä kysyi josko minulla olisi hetki aikaa niin kokeiltaisiin ihan konkreettisesti iholle mikä voisi olla sopiva meikkivoide. Päädyttiin kokeilemaan Maybellinen dream satin liquid -meikkivoidetta, ja siitä löytyikin sopivan tumma sävy minun iholleni. Se oli ihanan kevyen tuntuinen, mutta samalla peittävä. Äitinikin ihastui kyseiseen tuotteeseen ja päätti ostaa sen itselleenkin. Tuote sopii siis sekä nuorelle, että hieman vanhemmallekin iholle ja sitä pystyy helposti kerrostamaan. Koska olin tietysti lähtenyt liikenteeseen ilman meikkiä, sain pikameikin testauksen lomassa, sillä minulle sipaistiin hieman puuteria ja poskipunaa testin päätteeksi. Äitini sai saman käsittelyn. Myyjä oli ihanan pirteä ja kertoi tuotteesta samalla kun meikkasi minua, saimme todella hyvää palvelua!


Mukaani lähti myös Rimmelin meikinpohjustusvoide, Maybellinen valokynä ja puuteri, sekä NYXin meikin kiinnityssuihke. Tähän asti olen käyttänyt puuterina vauvan talkkia, ja valokynää en ole moneen vuoteen omistanut, joten nämä oli ehdottomasti tarpeellisia, eikä varmasti hetkeen tarvitse meikkipohjan tuotteita uudistaa. Eiköhän näillä saada kestävä ja kaunis meikki yhdeksi päiväksi! 

tiistai 15. elokuuta 2017

Neljä positiivista

Kuten olen kertonut, meidän perheessä on viime aikoina ollut paljon surua. Sen lisäksi, että jouduimme hyvästelemään läheisemme, samaan syssyyn vanhempieni koira, vanha rouva Kami sairastui, ja hänet jouduttiin kiireellisesti leikkaamaan. Huolta ja murhetta on siis ollut, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan, ja ajattelin pitkästä aikaa listata vähän viimeaikojen positiivisia asioita, jottei tämä muutu ihan pelkäksi synkistelyksi.

Teemu on tällä viikolla molempina iltoina tullut suoraan töistä kotiin, eikä siis ole mennyt talliin. Ollaan saatu pitkästä aikaa viettää aikaa koko perheen kesken. Kummasti se vain piristää, kun saa touhuta vähän omiakin, ilman että Viljami roikkuu jalassa.

Mekko ja asusteet siskon häihin on hommattu, ja täytyy myöntää että pääsin todella halvalla mekon kanssa, ja asusteet multa kokolailla löytyikin jo kotoa. Asu hieman tuotti mulle stressiä, sillä viimeksi kun olen ollut mekko ostoksilla olin ainakin kaksi kokoa isompi, ja vartalon malli aivan erilainen kuin nykyään, joten en tiennyt yhtään mitä lähden etsimään. Onneksi äiti oli mun mukana, ja löydettiin täydellinen mekko. Enää täytyy ostaa Teemulle paita ja Viljamille vaatteet.


Viljamin uudet taidot. Joka päivä yllätyn siitä kuinka taitava poika hän jo on. Tuntuu niin hurjalta, että hän osaa jo nousta tukea vasten seisomaan ja pieniä matkoja käveleekin tukea vasten. Päivä päivältä hän jaksaa seisoskella pidempiä aikoja, ja yllättää mut uusilla tempuilla.

Olen löytänyt ihan uuden kipinän valokuvaamiseen, ja päivisin olenkin kamera kourassa jatkuvasti. Olen yrittänyt kovasti opetella uutta, jotta saisin teille tänne hieman laadukkaampia kuvia, sekä tottakai ihan omaksi ilokseni. On kiva huomata oma kehitys, ja kuinka pikkuhiljaa alkaa ymmärtää enemmän valokuvaamisesta ja oppii nopeasti etsimään uudet säädöt eri tilanteisiin. 

Mitkä asiat on viime aikoina saanut sut hyvälle tuulelle, tai tuoneet onnistumisen fiiliksen? Näitäkin on joskus hyvä pysähtyä miettimään, etenkin jos elämässä muuten on hieman synkempi vaihe menossa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Eroon tissistä

Mä oon imettänyt nyt 7,5kk. Se on paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Tai eihän mulla ollut mitään toiveita imetyksen suhteen, sujuu jos sujuu. Kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin kokee imetyksen itse, että mitä se on. Se on niin paljon enemmän kuin pelkkää ravintoa lapselle. Se on sun ja sun lapsen oma pieni hetki, pieni hetki sen kaiken kiireen ja melun keskellä. Se on kipua, verta, kyyneliä, naurua, iloa, onnistumista. Se on kaikkea näitä ja siihen liittyy niin suuria tunteita. Siis pelkkään imetykseen! Mulla imetys ei oo koskaan ollut mitenkään erityisen kivuliasta, ennen kuin nyt. Viljamilla on kaksi terävää hammasta suussa, ja mä vuodan jatkuvasti verta. Edelliset haavat ei kerkeä mennä umpeen, kun jo on seuraavat haavat auki. 

Mä oon tän seitsemän ja puolen kuukauden aikana nukkunut tasan yhden yön putkeen. Viljami siis on nukkunut yhden yön heräämättä koko tänä aikana. Muuten me herätään öisin 2-20 kertaa syömään. Se on mulle ihan fine, koska mä en juurikaan noista heräämisistä mitään muista. Laitan tissin suuhun, ja jatketaan unia suunnilleen samantien. Mutta voitte varmasti kuvitella, että joskus väsyttää, kun ei saa nukuttua kunnolla. Juuri kun oot pääsemässä uneen, niin vierestä alkaa kuulua hamuamisen ääniä. Mä en muutenkaan nuku koskaan syvää unta, me narkoleptikot ei siihen pystytä, ja muutenkin mun yöt on sairastumisen jälkeen ollut aina tosi katkonaisia kaikkine painajaisineen, mutta kyllä mä uskon että mä vähän paremmin pystyisin nukkumaan jos ei tarvitsisi herätä imettämään.


Tämän ei ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi. Mulla on vaan ensimmäisen kerran koko tänä aikana käynyt mielessä, että lopettaisin imetyksen, ihan vaan siksi että saisin nukkua yhden kokonaisen yön. Olen saanut viettää vapaapäiviä Viljamista, jos näin voi sanoa. Olen saanut olla ihan kokonaisia päiviä ilman imetystä, mutta silloinkin mun on tarvinnut pumpata maitoa pitkin päivää. Olen niin kiitollinen, että Viljamin isovanhemmat ovat ottaneet häntä hoitoon ja olen saanut jotain muuta ajateltavaa välillä. Tiedän ettei tämä ole ikuista, ja nyt nautin jokaisesta imetyshetkestä mun pienen vauvani kanssa, se on kerran vaan näin pieni ja kiinni mussa. Rakastan jokaista katsetta ja hymyä minkä mun pieni tissiposki antaa, mutta silti, oottehan äidit mun kanssa samaa mieltä siitä, että on tämä välillä vaan raskasta! 

perjantai 11. elokuuta 2017

Maanteiden idiootti

Olimme eilen äitini ja Viljamin kanssa matkalla kotiin siskoni hääpalaverista, kun taaksemme tuli rekka. Se ajoi aivan meidän takaluukussa kiinni, turvaväliä ei ollut nimeksikään. Nopeusrajoitus oli 80km/h ja me ajoimme juuri sallittua nopeutta. Tämä on nyt sinulle, maanteiden idiootti!


Ymmärsitkö ollenkaan, että meidän takapenkillä nukkui maailman kallein lasti, mun lapseni? Ajoimme tietä, jolla liikkuu paljon peuroja ja hirviä. Jos olisimme joutuneet tekemään yhdenkin väistöliikeen tai äkkijarrutuksen, olisi rekkasi jyrännyt meidät. Vaikka kustin täytyykin polkea, ei se tarkoita sitä että saisit vaarantaa muiden turvallisuuden liikenteessä. Minulla on sinusta hyvin tarkat tuntomerkit ja kuvat tallessa, jotta voin toimittaa ne työnantajallesi. Kestäisikö omatuntosi sitä, jos jotain olisikin sattunut ja löytäisit autosta minun ja äitini lisäksi pienen vauvan? Toivottavasti ensi kerralla sinulla ei ole yhtä kiire kuin eilen. Sinä olet ammattiautoilijana se, joka vaikutat liikenteen turvallisuuteen.

Mä pelästyin oikeasti ihan kunnolla eilen, kun tajusin kuinka vaarallisessa tilanteessa olimme. Onneksi tuo tilanne ei kestänyt montaa kilometriä, ja pääsimme tilanteesta turvallisesti pois. Toivottavasti tämä sai muitakin ajattelemaan turvavälin merkitystä. Siellä takapenkillä nimittäin usein istuu se kallein lasti, jolla ei ole vielä mitään käsitystä tämän maailman vaaroista. 

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vaatteita ruokakaupasta

Olen aiemminkin puhunut siitä, että en välitä lastenvaatteissa niinkään merkistä, vaan ostan lähinnä sitä mikä omaa silmää miellyttää, oli se sitten merkillistä tai merkitöntä. Kiertelimme tällä viikolla Viljamin kanssa aikamme kuluksi pari kirpputoria, joista löytyikin vähän uutta vaatetta molemmille. Viljami kun tuntuu kasvavan niin vauhdilla, ja kaappiin täytyy ostaa jo 74cm vaatteita. Käytiin meidän kirppiskierroksen päätteeksi vielä S-Marketissa ruokaostoksilla, ja mä kurkkasin siinä samalla vähän lastenvaateosastoa ja yllätyin super positiivisesti! Siellä oli muutama todella nätti vaate, ja todella edullisia. Mä oon itse niin landelta kotoisin, että ei meidän ruokakaupassa mitään vaatteita ollut, joten on ihan luksusta kun meillä on niin iso ruokakauppa, että siellä on paljon muutakin kuin ruokaa.



Ostin siis Viljamille tällaisen valkoisen nalle-aiheisen kietaisubodyn, koossa 74cm. Hintaa tällä oli huikeat 5,95e, eli mun mielestä tämä oli todella edullinen löytö. Tässä on käännettävät hihansuut, eli pienille vauvoille hyvät, kun saa terävät kynnet piiloon, ja haaroissa tuplanepparit, mikä taas tekee tälle pidemmän käyttöiän, jos vaan kangas kestää ehjänä. Materiaali on 100% puuvillaa, ja melko ohutta, mutta jos vertaan äitiyspakkauksen vaatteisiin, niin huomattavasti paksumpia kuin pakkauksen bodyt. Ensimmäisen pesun jälkeen pintaan ei tullut juurikaan pesunukkaa, joten mä uskon että tämä oli ihan hyvä ostos, ja ei ainakaan korkealta putoa jos kerran kokeilee tällaista, tietää sitten jatkossa kannattaako ruokakaupassa tehdä heräteostoksia.. (puhuinko juuri pari postausta sitten näistä heräteostoksista...) 

Oletteko te tehneet vaateostoksia etenkin lapsille jostain marketista? Oletteko olleet tyytyväisiä hinta-laatu suhteeseen, vai onko nämä ihan kuraa ja hajoavat heti? Mitä mieltä ylipäänsä tällaisten halpojen vaatteiden ostelusta? 

maanantai 7. elokuuta 2017

P*ska aamu

Tiedättehän kun välillä on todella huonoja aamuja, siis sellaisia kun mikään ei onnistu. Tänään meillä oli todella paska aamu, ihan kirjaimellisesti. Päätettiin eilen illalla, että mennään nukkumaan olohuoneen lattialle. Raahattiin patja, peitto ja tyynyt ja koitettiin saada unta. Viljamin oli hankala nukahtaa, sillä olohuoneessa oli paljon valoisampaa kuin makuuhuoneessa. Aamulla Teemun herätyskello soi, ja me yritettiin jatkaa Viljamin kanssa vielä unia. No eipä Viljamia enää väsyttänyt, ja ulkonakin oli jo valoisaa, joten leikittiin hetki lattialla. Jossain vaiheessa ajattelin kuitenkin, että jos nyt jatkaisimme unia makuuhuoneen puolella, ja aloin raahaamaan painavaa patjaa sänkyyn. Sain kun sainkin kaiken kannettua, ja viimeisenä hain Viljamin. Tunsin kyljessäni jotain märkää, ajattelin sen olevan kuolaa. Menin Viljamin viereen makaamaan ja haistoin nenässäni jotain.. 


..Ei voi olla, miten sitä on jokapuolella, mun hiuksissa, lakanoissa, Viljamissa. Siis joka puolella oli kakkaa! Mitä mä nyt teen?? Helmi toiseen huoneeseen, Viljamin kanssa suihkuun, sitten lakanoiden vaihtoon. Kello oli kuus aamulla, oltiin käyty suihkussa ja mä vaihdoin lakanoita sänkyyn. Saatiin onneks vielä unta, ja jatkettiin puoli kymmeneen asti unia. Syötiin aamupala, käytiin kunnon lenkillä ja iltapäivällä shoppailemassa, niin johan päivä parani. Aamu näytti kyllä todella huonolta, ja ajattelin että en varmasti nouse sängystä, jos koko päivän on epäonnea. 

Milloin sulla on ollut sellainen tilanne, että oot miettinyt uskaltaako sängystä nousta ollenkaan, vai onko koko päivän huonoa tuuria? 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kun mies on kotona

Varmasti monessa perheessä vauva arjen keskellä kesää on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja sitä että puoliso jää kesälomalle! Niin myös meillä Teemu piti kaksi viikkoa kesälomaa, joka tosin kului suurimmilta osin reissun päällä, mutta sen ajan mitä ehdimme olla kotona kiinnitin huomiota muutamiin asioihin, jotka oli ihana tehdä kun olikin apukädet kotona.

Ensimmäinen asia oli vessassa ja suihkussa käynti ihan rauhassa ja ovi kiinni! Suihkussa mä useimmiten pääsen käymään ihan rauhassa illalla kun Viljami on mennyt nukkumaan, mutta päivällä sain käydä rauhassa vessassa, kun Teemu oli kotona, eikä mun tarvinnut kokoajan olla kiskomassa Viljamia pois viemäriltä tai pitää häntä sylissä, luksusta! 


Toinen asia oli ruokailu. Välillä sai syödä itse ihan rauhassa eikä tarvinnut viihdyttää Viljamia samaan aikaan kun koitti itse syödä. Sain myös laittaa ruokaa ihan rauhassa ilman että joku roikkui puntissa. Kotityöt hoitui muutenkin helpommin, ja Helmin ulkoilutuksen hoiti päivällä joku muu kuin minä. Lakanatkin tuli vedettyä kun oli ne apukädet, eikä tarvinnut odottaa aina iltaan että Teemu tulee kotiin, ja miettiä sitten niiden vetämistä kun on paljon muutakin puuhaa. 

Nämä kuulostaa varmasti joidenkin mielestä pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta ihan oikeasti kun on kokoajan kiinni lapsessa, niin tällaisia asioita alkaa arvostaa enemmän ja enemmän. Odotitko säkin puolison kesälomaa yhtä innolla kuin minä ja sitä, että saa käydä edes sielä vessassa rauhassa?