perjantai 22. heinäkuuta 2016

Faktoja

Koska tähän asti olen kirjoittanut blogiin vain vakavasti ja asiaa, niin ajattelin tähän väliin kertoa 20 faktaa minusta!

♥ Olemme tunteneet Teemun kanssa jo melkein 10 vuotta, mutta luojan kiitos päädyttiin yhteen vasta 1,5v sitten, koska todennäköisesti emme olisi tässä nyt, jos olisimme teininä jo alkanut seurustella.

Kävin viimeisen vuoden lukiota aikuispuolella, koska nukuin päivät ja valvoin yöt, enkä pystynyt käymään tunneilla. Kiitos ihanien opettajien ja rehtorin valmistuin samaan aikaan ikäisteni kanssa.

Hain lukion jälkeen opiskelemaan Sosionomiksi, jonne en päässyt ja jälkeenpäin ajateltuna se oli erittäin hyvä, että kerkesin miettimään mitä oikeasti haluan ja pystyn tekemään tulevaisuudessa. Tälle syksylle irtosikin sitten opiskelupaikka ja musta tulee toivottavasti joskus Kosmetologi.

Rakastan autoja sekä autolla ajamista, ja voin kertoa, että otti aika koville myydä mun rakas ensiauto pois, ja kulkea jokapaikkaan pyörällä tai kävellen. (No on Teemulla onneks auto..)

Ja edelliseen vielä liittyen, en tiedä mitä mun päässä on tapahtunut, mutta oon tässä moneen kertaan jo Teemullekin ilmoittanut, että en osta enää mitään kallista autoa, vaan ihan joku halpa riittää oikein hyvin, kunhan vauva saa kaiken tarvittavan.

Pelasin nuorempana yli 10 vuotta lentopalloa ja melkein samanverran kävin pianotunneilla.

Mun siskontytöstä on tullu mulle ihan hirveen rakas, enkä ois ikinä voinu kuvitella kuinka ihanaa on olla TÄTI!

Rakastan kaikkia monien mielestä ällöttäviä ruokia, kuten kaikki kaaliruoat, sienet, maksalaatikko ja pinaattikeitto. Voisin elää pelkästään niillä!

Oon ihan hulluna kaikkiin astioihin ja lasikippoihin. Jouduttiin hankkimaan vitriini sen takia, että päätin alkaa keräämään Iittalan Ultima Thulea ja ostinkin heti netistä kirpparilta muutaman lasin, ja samanverran kippoja ja tarjoiluastioita ja viinilaseja ja......

Ollaan tällähetkellä evakossa Anoppilassa, kun meillä tehdään kylppäriremonttia, eikä meillä oo hajuakaan kauanko joudutaan oleen kotoo pois. Tää on kyllä aika luksusta kun ruoka on valmiina ja Helmi saa juosta pihalla vapaana!


 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Lääkkeiden kanssa vai ilman?

Nyt kun oon ollu ilman lääkkeitä jo pian kolme kuukautta, oon huomannu tosi isoja muutoksia. Ensinnäkin mun paino lähti lähes samantien putoamaan, ja tähän mennessä oon tiputtanu seitsemän kiloa ihan vaan pelkästään sillä että jätin lääkkeet pois. Uskon että jos nyt yrittäisin laihduttaa, niin onnistuis se huomattavasti helpommin kun ennen, sillä vihdoin mun aineenvaihdunta toimii normaalisti.
   Lääkkeitä syödessäni olin lähes tunteeton. Pystyin ottaan kaiken vastaan vakavalla naamalla, eikä mikään tuntunut miltään. Tottakai tunsin jotain, kaikki tuntee! Mutta nyt olen ihan erilainen, osaan jopa itkeä ja nauraa. Itkin ja nauroin mä ennenkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin nyt. Tiedän, että osittain tämä johtuu myös hormoneista, mutta silti ei tätä kaikkea voi niidenkään syyksi laittaa.
  Mun jaksaminen on ihan samaa luokkaa nyt kuin lääkkeidenkin kanssa. Mä herään aamulla ysin aikaan, otan päikkärit joskus iltapäivällä ja meen illalla ajoissa nukkumaan, ihan samanlailla kun lääkkeidenkin kanssa. Ainoa ero minkä huomaan, on, että saan nukuttua yöt kunnolla ja heräämättä. Ennen otin illalla nukahtamislääkkeen, nukahdin siitä parin tunnin päästä, ja heräsin viimeistään kello kahdelta yöllä hirveään nälkään. Kävin usein syömässä yön aikana ja uni oli tosi katkonaista. En levännyt oikeastaan koskaan.
  Joudun normaalisti syömään montaa eri lääkettä, ja kuulostaa ainakin mun korvaan tosi oudolta, mutta esimerkiks mulla aloitettiin ekan lääkkeen jälkeen seuraava siks että se eka lääke toi niin kamalia sivuoireita ja seuraava lääke taas helpottamaan edellisen lääkkeen oireita. Eli mikä loppupeleissä auttaa mihinkin? Onko ne vaan kumoamassa toistensa haittavaikutuksia eikä yksikään niistä auta mua millään tavalla. Koska joudun syömään niin montaa lääkettä, ei kukaan tiedä mitä mun maksalle tapahtuu tai ylipäänsä, miltä mun sisuskalut näyttää 40 vuoden päästä, jos jatkan näiden syömistä?
  Jos mä saisin itse päättää ja mulla olis siihen mahdollisuus, niin mä olisin koko loppuelämän ilman lääkkeitä. Se vaan vaatis sitä, että mun ei tarvis ajaa autolla, saisin tehdä esimerkiksi kuuden tunnin työpäivää, ja pitää siinä välissä päikkäritauon. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Mutta mä yritän kovasti tehdä töitä sen eteen, että vielä joskus se olisi mahdollista.Yksin kotona ollessa kerkeää ajatteleen kaikkea kamalaa, mutta mä en halua että mun elämä on lyhyempi sen takia, että valtiolla ei ole varaa kustantaa mulle lyhyempää työpäivää, jotta voisin olla ilman lääkkeitä. Kaikesta tästä huolimatta, mun olo on nyt parempi kun moneen vuoteen!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hankintoja

Olemme pikkuhiljaa alkaneet kyttäämään tori.fi ja facebookin kirppiksiä, jos löytyy jotain vauvalle sopivaa, sillä on sanomattakin selvää että mun sairauspäivärahalla ei ihan hirveen kalliita hankintoja tehdä. Tottakai Teemu käy töissä ja mullakin on säästöjä, mutta koen silti että vauva-aika menee niin äkkiä, että turha ostaa uutena paljoakaan kun vauva kasvaa niin kovin nopeasti.
     Olin jo aiemmin päättänyt, että haluan Stokken Tripp Trappin meille, sillä se menee niin kauan lapsen käytössä, ettei haittaa jos siitä vähän enemmän täytyy pulittaa. Viime viikolla näin ilmoituksen valkoisesta Tripp Trappista, jossa oli kolhuja ja hintaa 30e. Soitin samantien Teemulle, että voiko hän hakea työmatkallaan sen kun samalta suunnalta tulee ja hetken päästä tuoli olikin jo mulla kotona. Ajattelin, että kun tässä kerta kotona ollaan, niin miksen mä voisi sitä hioa ja maalata niin siitä tulee kun uusi!
   Tosin tähän pakettiin ei kuulunut kuin pelkkä runko, joten täytyy löytää siihen kaikki lisäosat, mutta sen takia aloitin ajoissa näiden pakollisten tavaroiden etsimisen, jotta ei tarvitse sitten paria viikkoa ennen vauvan syntymää alkaa kiireellä ostamaan uutena kun ei mistään löydy käytettynä.


Vaatteita on myös jonkinverran ostettu, mutta kovin paljoa en uskalla vielä niitäkään ostaa, sillä saan siskoltani jonkinverran perusvaatteita ja odotan kovasti elokuun rakenneultraa, jonka jälkeen toivottavasti tiedämme kumpi meille on tulossa, ja on helpompi ostella vaatteita. 
   Lapsen isovanhemmat on luvannut ostaa meille vaunut, joten niistä meidän ei tarvitse stressata, ja matkarattaat saan siskoltani. 

Pikkuhiljaa alkaa vain meillekin kertymään vauvakrääsää, mutta ei haittaa sitten tippaakaan, voisin hypistellä ja ihailla päivittäin pieniä vaatteita joita vaatehuoneesta jo löytyy.