torstai 29. syyskuuta 2016

Kotidoppler, hyvä vai paha?

Sain ystävältäni noin kuukausi takaperin lainaksi kotidopplerin. Ajattelin, että se on ihana ja helppo tapa saada mielenrauha kuuntelemalla vauvan sykkeitä. Eräs ilta kuitenkin havahduin siihen, että olin tuntenut vauvan liikkeet edellisen kerran pari päivää sitten. Koitin tökkiä mahaa ja mennä kyljelleni, joka yleensä saa vauvan liikkeelle, mutta mitään ei tapahtunut. Aloin olla paniikissa. Onko vauvalla jokin hätänä?


   Ajattelin, että saadakseni mielenrauhan kaivan dopplerin esiin ja kuuntelen hieman vauvaa. Asetuin makaamaan sohvalle, laitoin kuulokkeen korvaan, annoin toisen kuulokkeen Teemulle ja aloin etsimään vauvan sykkeitä siitä samasta kohtaa josta ne on aina ennenkin kuulunut. Mitään ei kuulunut. Katsoin Teemua ja aloin vääntää itkua. MISSÄ MEIDÄN VAUVA ON?! 
   Hetken itkin hysteerisena ja Teemu koitti rauhoitella, että kaikki on ihan hyvin. NO EIHÄN OLLUT! Tai oikeasti oli. Vauva oli vaan päättänyt kääntyä sellaiseen asentoon, että sykkeet kuului aivan toisella puolella vatsaa ja ilmeisesti edessä oleva istukka vaimensi niin paljon, etten liikkeitä tuntenut.
   Eli lopulta sykkeet löytyi, tosin aivan eri paikasta kuin yleensä ja vauvalla oli kaikki hyvin. Olisiko tältä paniikilta vältytty, jos kotona ei olisi ollut sitä doppleria mikä paniikin aiheutti, vai olisiko paniikki ollut kahta kamalampi kun ei olisi voinut tehdä mitään juuri sillä hetkellä kun tajusin vauvan olleen niin vähäliikkeinen pari päivää.
  Tästä eteenpäin muistan sen, että vauvalla on vielä tilaa liikkua ja kääntyillä vatsassa, ja etsin sykkeitä hieman kauemmin ennen kun alan panikoimaan.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Tasan 100!

Tasan 100 päivää laskettuun aikaan! Ihan hullun vähän, mutta silti tammikuu tuntuu niin kaukaiselta. Vähän reilu kolme kuukautta ja meidän pieni on täällä. Paljon hankintoja on jo pienokaiselle tehty, viimeisimpänä vaunut! Oltiin alunperin suunniteltu, että ostetaan Emmaljungan duo edget, mutta löysin niin hyvässä alennuksessa Brion Happyt, joiden valmistus on lopetettu tänä kesänä, että passitin siskoni hakemaan ne turun Vauvatalo Johannasta. Kiitos Ilona!


   Myös asuntorintamalla on tapahtunut suuria muutoksia, sillä me kirjoitettiin vihdoin eilen vuokrasopimus, ja marraskuun alusta me ollaan Pirkkalalaisia. Pari kuukautta, lähemmäs 20 asuntonäyttöä, ja vihdoin tärppäsi. Muutetaan aivan ihanaan asuntoon, jossa on sekä sauna että iso parveke. Oltiin valmistauduttu luopumaan meidän sauna haaveesta seuraavassa kämpässä, mutta ei onneksi tarvinnut. Meillä on ollut kriteereinä joko tilava kaksio tai kolmio, alin kerros tai tilava hissi ja tottakai että eläimet ovat sallittu. Meillä on tässä nykyisessä asunnossa ollut aivan ihanat vuokranantajat, ja oltiin varauduttu siihen, että kaikki ei ole samanlaisia. No meillä taisi käydä senkin suhteen super hyvä tuuri ja tulevat vuokranantajat vaikutti erittäin mukavilta ja ymmärtäväisiltä.
   Kieltämättä meidän ei ole ollut helppo löytää asuntoa, sillä varmastikaan vuokranantajaa ei kovasti miellytä se, että olen sairaslomalla ja sitä ennen olin työttömänä ja pian jään äitiyslomalle. Kuulostaa varmasti aika pahalta vuokranantajan korvaan. Mutta tilanne ei oikeasti ole niin paha, sillä käyhän Teemu töissä, ja minulla on säästöjä pienten tulojeni lisäksi. Tämä oli siis ensimmäinen asunto, kun meidän tuloja ei edes kysytty, ja samantien he ilmoittivat että haluavat vuokrata asunnon meille, jos vain sen haluamme. Tottakai ymmärrän, että vuokranantajat haluavat, että asunnossa asuu työssäkäyvä ja maksukykyinen asukas, ja aloin jo vaipua epätoivoon asuntohaaveiden kanssa. Toivottavasti tämä oli viimeinen kerta kun metsästämme vuokra-asuntoa ja seuraava on sitten jo oma.
   Tänään olen käynyt läpi meidän asuntoa ja pistänyt myyntiin kasan huonekaluja, jotka menevät vaihtoon muuton yhteydessä. Suurimpia investointeja tulee olemaan tiskikone, sillä asunnossa oli kyllä liitäntä tiskikoneelle, mutta itse kone puuttui. Sen aiomme itse hommata, sillä tammikuussa kädet on varmasti täynnä hommaa ilman tiskaamistakin. Uusi sänkykin aiotaan hommata, sillä nykyinen sänkymme on 160cm leveä, ja varmasti mahtuisi tällaisenaan tulevaankin makuuhuoneeseen, mutta jotta saamme enemmän tilaa niin aiomme ostaa 140cm leveän sängyn. Uusi kapeampi tv-taso on myös haaveissa, sekä mahdollisesti uudet yöpöydät. Mutta katsotaan ajan saatossa mitä saamme uusittua, koska vanhat täytyisi ensin myydä pois. Joudun myös luopumaan ihanasta kampauspöydästäni, jonka ostin edelliseen asuntoon, jossa minulla oli kokonainen huone vaatteille ja meikeille. Ruokapöytä on myös hankintalistalla, sillä nykyinen pyöreä pöytä ei ole kovin käytännöllinen syöttötuolin kanssa. Makuuhuone tarvitsee myös kaappeja, sillä sieltä löytyy vain vaatehuone, johon meidän kaikkien kolmen vaatteet ei tule mahtumaan. Olen selannut jonkinverran jo netin tarjontaa ja potentiaalisia vaihtoehtoja meidän pienelle budjetille onneksi löytyi!
Kuvat Ikean ja Jyskin sivuilta!
Olen niin innoissani uudesta asunnosta ja muutosta Pirkkalaan. Nykyisessä asunnossamme ei ole mitään vikaa, mutta on ihanaa päästä lähemmäs Teemun vanhempia ja vauvan isovanhempia, uskon että heistä on suuri apu siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Toinen vaihtoehtomme oli muuttaa Viialaan, jossa minun vanhempani asuu, mutta Viialan asuntotarjonta on erittäin suppea, ja Teemun työmatka olisi vielä nykyistäkin pidempi. Onneksi asunto löytyi tässä vaiheessa, kun minulla on vielä voimia tehdä asioita muuton eteen, voihan olla että jossain vaiheessa oloni menee niin huonoksi, että makaan sängyssä, mutta voi myös olla että jaksan touhuta ihan loppuun saakka. Vain luoja tietää!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Stefan's Steakhouse

Teemulla oli lauantaina synttärit, ja päätin viedä hänet pitkästä aikaa elokuviin ja syömään. Käytiin katsomassa Teit meistä kauniin -elokuva ja täytyy kyllä myöntää, että se oli positiivinen yllätys! Meillä meinasi vaan käydä huonosti koko elokuviin pääsyn kanssa, sillä näytös alkoi viiden jälkeen, enkä ollut varannut lippuja. Kolmen aikaan havahduin, että ehkä liput täytyisi hommata etukäteen, jäljellä oli enää 24 paikkaa ja ainoat vierekkäiset paikat olivat rivillä yksi. Saimme kuitenkin paikat vierekkäin, ja pääsimme elokuviin.


Elokuvan jälkeen suuntasimme Tampereella Kehräsaareen Stefan's Steakhouseen. Olin varannut pöydän meille kahdeksalta, olimme ajoissa paikalla, joten kävelimme rannassa ja katselimme näyteikkunoita. Menimme ravintolaan sisään hieman ennen kello kahdeksaa, ja pääsimme heti pöytään istumaan. Olimme selannut ruokalistaa jo aiemmin netistä, joten tiesimme vähän mitä odottaa, ja oikeastaan olinkin päättänyt jo kotona mitä aion syödä.
  Alkupalaksi otettiin molemmat Crab Caket, eli rapukakku ja sitruunamajoneesia. Kävimme alkuvuodesta Torni Hotellin Grill It! -ravintolassa ja söimme siellä maailman parasta rapukakkua, joten päätettiin koittaa onko tästä mihinkään. No olihan siitä. Aivan taivaallisen hyvää. Kaikki siinä annoksessa maistui tuoreelta ja kakku suli suussa. Oltiin tässä vaiheessa hyvin vakuuttuneita paikasta.
  Pääruuan tulossa kesti melko kauan, kun ottaa huomioon, että tilasimme molemmat hampurilaiset. Minä otin Pork Burgerin, jossa oli heidän nettisivuja lainaten: "briossin välissä ylikypsää porsaankylkeä, rucolaa ja tomaattia, hapankaali-coleslaw, kurkku-chilimajoneesia ja parmesan-maustettuja maalaisranskalaisia." ja Teemu tilasi L.A. Burgerin, jossa oli "black angus -karjan sisäfileestä valmistettu 200g burgerpihvi, cheddar-juustoa, marinoitua punasipulia, rucolaa, kurkkua ja tomaattia, aiolia ja parmesan-maustettuja maalaisranskalaisia". Olimme molemmat tyytyväisiä annoksiimme, ainoa miinus tuli Teemulla siitä, että pyysi pihvin mediumina, mutta keskeltä pihvi oli hieman liian punainen makuumme. 


  Kerrankin jätimme tilaa myös jälkiruoalle, ja se kyllä kruunasi koko illan! Ajattelimme ensin, että syömme puoliksi jonkun jälkiruoan, mutta selattuamme listaa, päätimme että otamme omat, jotta voimme maistaa erilaisia annoksia. Minä valitsin listalta  lämpimän suklaafondantin, jossa tuli itsetehtyä minttujäätelöä sekä suklaakastiketta. Aivan taivaallisen hyvää! Suklaakakku ei ollut liian makea, joten koko annoksen jaksoi syödä, ja se oli juuri oikean kokoinen jälkiruoaksi. Teemu otti vaniljalla maustetun creme bruleen tuoreilla marjoilla. Myös se oli aivan älyttömän hyvää. 
  Tarjoilijat olivat ystävällisiä, ja tunnelma ei ollut missään vaiheessa kiireinen, vaikka pöydät olivat täynnä. Heillä oli aikaa keskustella kanssamme ja heitä kiinnosti meidän viihtyvyys oikeasti. 
  Kokonaisuutena olimme todella tyytyväisiä Stefan's Steakhouseen. Menemme varmasti toistekin, jos tekee mieli hyviä hampurilaisia. Myös pihvilista vaikutti siltä, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Mahat täynnä pääsimme noin kahden tunnin jälkeen lähtemään kotia kohti ja päivänsankari vaikutti tyytyväiseltä, se on pääasia. 

maanantai 12. syyskuuta 2016

Mikä tekee sut onnelliseksi

Mun jaksaminen ja onnellisuus riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka saan yöni nukuttua, millaisia unia nään ja miten herään. Tänään mulla on hyvä päivä, koska en nähnyt painajaisia, nukuin sikeästi ja heräsin omaan tahtiin pitkän kaavan mukaan Helmiä halaillen ja puhelinta selaten. Oikeasti mun aamut on mennyt tällä samalla kaavalla koko mun sairasloman ajan, mutta jokapäivä en silti jaksa tehdä mitään erikoista. Välillä on niitä päiviä, että makaan koko päivän sängyssä, ja nukun. Oon kuitenkin antanut sen itselleni anteeksi, koska tiedän että on myös niitä päiviä, kun saan paljon aikaiseksi ja virtaa riittää.
  Tänään kotia siivotessa, mietin asioita miksi mua just tänään hymyilyttää, ja mikä tekee mut onnelliseksi tällä hetkellä. Ajattelin kertoa niistä muutaman myös teille.

Puhdas koti! Kun viettää päivät kotona, on ihanaa kun ympärillä on puhdasta.

Uusi pyykinpesukone. Vanha oli jo niin rikkinäinen ja huono, että ei enää tiennyt millainen on oikeasti hyvä pesukone. Enkä malta odottaa, että saan alkaa rakentamaan pesukoneen päälle pikkuiselle vaipanvaihtopistettä.

Kukat. Teemu yllätti mut perjantaina ruusuilla. On se ihana!


Veronpalautukset. Postiluukusta kolahti tänään sekä mulle, että Teemulle hyvin mieluisat kirjeet, nimittäin tiedot veronpalautuksista. 

Vauvan potkut. Ihanaa, kun pikkuinen on alkanut ilmoittamaan itsestään. Tiedän, että vielä jossain vaiheessa kiroan kuinka se myllää mun sisuskalut hajalle, mutta just nyt se on ihanaa!

Helmi! Nytkin se makaa mun kainalossa pää vatsan päällä ja kuorsaa. Siis miten voi joku eläin olla niin söpö!

♥ Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, Teemu! Se tietää kuinka saada mut hymyilemään, ja pelkästään se että saan sen illalla kotiin, on ihanaa. 

Pieniä, mutta silti niin suuria asioita, jotka tekee mut onnelliseksi. Pysähtykää välillä miettimään, mitä teillä on ja olkaa siitä kiitollisia! Mä oon kiitollinen näistä asioista. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kotona taas!

Seesteinen keskiraskaus. Eilen vaihtui raskausviikko 23. Mihin tää aika menee?
   Päästiin vihdoin viime lauantaina muuttamaan takas kotiin, ihanaa! Alkuviikko meni paikkoja siivotessa ja innostuinpa sitten siivoamaan kaikki vaatekaapitkin ja pari Ikea kassillista löytyi turhia vaatteita. En tajua kuinka aina tasaisesti parin kuukauden välein kaappiin on kertynyt pari säkillistä turhia vaatteita... Pidetään sunnuntaina äidin kanssa kotikirppis, joten toivottavasti edes osa vaatteista ja kengistä löytää uuden kodin!
  Kävin samalla läpi kaikki vauvan tarvikkeet ja vaatteet, koska niitä oli kertynyt muutama Ikea kassillinen, kiitos Ilona. Helpotti hurjasti kun nyt tiedän mitä vauva vielä oikeasti tarvitsee. Meillä on jo paljon kaikkea vauvalle, ja jos tahti jatkuu samanlaisena, niin me vielä hukutaan tavaraan! Onneksi rahaa on rajallisesti, niin pysyy edes jotenkuten aisoissa tämä homma.
 

 Viikon sisällä on tapahtunut monia ihania ja ei niin ihania asioita liittyen vauvan kasvuun. Nimittäin aika tarkalleen viikko sitten tunsin ekaa kertaa vauvan potkut, jotka voi luokitella potkuiksi. Oon mä aiemminkin tuntenut jotain hipaisuja, mutta nyt oon varma kun menen kyljelleni makaamaan, että Late se sielä potkii. Sitten niitä ei niin kivoja juttuja. Närästys! Ennen en tiennyt mitä on närästys, mutta nyt voin sanoo että tiedän. Mulla se on vielä aika pientä, mutta niin inhottavaa. Ja toinen juttu on selkäkipu! Viimeaikoina on täytynyt todella alkaa kiinnittää huomiota siihen kuinka tavaroita nostelee, tai minkälaisessa asennossa makaa. Olen koittanut vahvistaa keskivartaloa, ja tehdä kävelylenkkejä Helmin kanssa, jotta saisin edes hieman vahvemmaksi keskikroppaa ja kivut kuriin.
   Tälläviikolla oli myös neuvola, jossa ei ollut mitään uutta, mulla on kaikki arvot niin hyvät kun olla ja voi. Käytiin myös läpi Kelan tukiasioita ja perhevalmennuksia.

Ihanaa viikonloppua kaikille!