lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

Tänään on viimeinen päivä vuotta 2016. Tämä vuosi oli muutosten ja kasvun vuosi. Koitin selata puhelimesta kuvia, ja pohtia mitä minäkin kuukautena tuli tehtyä, mutta tulin siihen tulokseen, että en kirjoita joka kuukaudesta erikseen, vaan kokoan tähän vuoden kohokohtia.
   Alkuvuosi meni pienessä jännityksessä ja vatsanpohjassa kutkutteli, sillä oltiin päätetty, että meidän perhe on valmis kasvamaan, jos onni on meidän puolella. Alkuvuodesta kävin muutaman kerran Turussa hoitamassa sikontyttöä ja tein töitä. Huhtikuussa saatiin vihdoin iloisia uutisia, ja tein positiivisen raskaustestin. Silloin jäin heti pois töistä, ja tiesin edessä olevan koko loppuvuoden kestävä sairasloma. Alkuun voin todella pahoin, ja lisäksi minulla oli vieroitusoireita lääkkeistä. Kun pahin vaihe oli ohi, aloin nauttia kotona olemisesta. Siivosin, lenkkeilin ja nautin yksin olemisesta. 


Kesällä kierrettiin lähes joka viikonloppu kisoissa, Teemu ajoi ja me tehtiin Iskän kanssa tulospalvelua. Ens keväänä pääsen mäkin vihdoin taas kilpurin rattiin, ja sitä jos jotain odotan innolla! Kesäkuussa tehtiin viikon reissu Kreikkaan mun äidin, Teemun ja siskontytön kanssa. Oli kyllä ihanaa käydä ulkomailla ja vieläpä mukavassa seurassa. 
  Heinäkuussa tehtiin muutaman päivän reissu Pelloon, ja nautittiin kesästä. Heinäkuussa jouduttiin lähtemään anoppilaan evakkoon melkein kahdeksi kuukaudeksi, kun meidän kylppärissä tehtiin remonttia. Elokuussa oli vihdoin rakenneultra, jossa nähtiin että pikkuisella oli kaikki hyvin. Syksy meni mahaa kasvatellessa, ja viikonloput meni edelleen kisoissa. Paljon vietettiin aikaa siskontytön kanssa. Käytiin myös ylimääräisessä ultrassa ja saatiin selville, että poika siellä masussa asustelee.


Marraskuun alussa muutettiin Pirkkalaan, ja sain alkaa laittaa kaikkia vauvan tarvikkeita paikoilleen ja pesemään pieniä vaatteita. Mulle järjestettiin myös ihan huikeat baby showerit, joita en todellakaan uskonut saavani. Joulukuussa yritin saada kaiken valmiiksi vauvan tuloa varten, ja joululahjat tein tänävuonna lähes kaikki itse. Kuin ihmeen kaupalla kerkesinkin saamaan kaiken valmiiksi, ennenkuin meidän vuoden kohokohta, maailman suloisin pieni nyytti syntyi 19.12.2016. 

Enpä olisi tasan vuosi sitten uskonut, että vielä tämän vuoden puolella meillä on pieni poika. Mun uudenvuodenlupaus oli, että haluaisin ensin vähän laihtua, ja sen jälkeen kasvatella mahaa ihan luvan kanssa. Ensimmäinen ei tainnut onnistua, mutta sain mä ihan kiitettävästi sitä mahaa kasvatettua. 

Onnistunut vuosi siis kaikenkaikkiaan!
Mitkä oli teidän vuoden kohokohtia? Tapahtuiko sellaisia asioita, mitä et olisi uskonut tapahtuvan? 

Kiitos tästä vuodesta Teemu, perhe ja ystävät. Ilman teitä tämä vuosi olis ollut todella tylsä. Kiitos myös lukijoille, toivottavasti pysytte matkassa vielä ensivuonnakin! 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Pelottaa

Vanhemmuutta on takana tänään jo yli viikon verran, ja sitä on edelleenkin hyvin vaikea käsittää. Olo on kokoajan epätodellinen, eikä oikein ymmärrä, että tuo pieni tuhisija on oikeasti meidän ikioma ja kukaan ei ole viemässä sitä meiltä pois.
  Äitiys on herättänyt mussa monenlaisia tunteita, ja syytän vielä toistaiseksi hormoneita näistä fiiliksistä. Joka ikinen ilta kun pitäisi mennä nukkumaan, pelottaa ihan valtavasti, että mitä jos se pieni ei enää aamulla olekaan siellä omassa sängyssä, tai että hengittääkö se, kun mitään ääniä ei kuulu. Uskoisin, että jokainen äiti tuntee samoin ja että se on ihan normaalia. En vain ikinä olisi uskonut kuinka paljon äitiys pelottaa.


   Koko raskausajan pelottaa, että onko siellä masussa kaikki hyvin. Ensimmäiset 20 viikkoa pelkää kokoajan, kun ei vielä tunne liikkeitä ja sen jälkeen kun alkaa tuntea liikkeitä, on niitä jatkuvasti kuulostelemassa, ja jos hetkeen ei tapahdu mitään, niin pelkää pahinta. Ajattelin ennen, että synnytyksen jälkeen kun saa pienen syliin, unohtuu kaikki pelot ja keskittyy vain olemaan onnellinen siitä pienestä ihmeestä. Onnellinen olenkin, mutta pelko siitä, että jotain kamalaa tapahtuu on kokoajan mielessä. 
   Toivon, että nää tunteet pikkuhiljaa tasoittuu, ja pystyy olemaan onnellinen siitä mitä on saanut, eikä kokoajan tarvitsisi pelätä. Tunteet on muutenkin kokoajan pinnassa, ja kaikki pienetkin asiat itkettää. Pieni väsymys ei ainakaan auta asiaa..

Kertokaa, missä vaiheessa nämä tunteet alkaa helpottaa, vai helpottaako ne ikinä? 

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joululahja

Maanantaina 19.12 kello 14.15 meidän pieni poika päätti syntyä ja tehdä meistä perheen. Poika painoi 3555g ja pituutta oli 50cm. Kerron myöhemmin lisää synnytyksestä, kunhan vaan saadaan meidän arki kunnolla rullaamaan. Molemmat, sekä minä että poika ollaan voitu todella hyvin, ja päästiin kotio perjantaina, kun saatiin pikkuisen paino nousemaan. Joulu vietettiin rauhallisesti Teemun vanhempien luona, ja tänään ollaan ihan vaan kotona ja odotellaan minun vanhempia käymään.

Ihanaa joulun jatkoa kaikille, nauttikaa läheistenne seurasta ja syökää paljon suklaata!


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Sairaalakassi

H-hetken lähestyessä päätin käydä vielä viimeviikolla pakkaamani sairaalakassin läpi, ja kysyä teiltä vähän vinkkejä. Mitä kannattaa ehdottomasti olla mukana, ja mitä en todellakaan tule tarvitsemaan sairaalassa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, (jota hyvin vahvasti epäilen,) menen sairaalaan tasan viikon päästä synnytyksen käynnistykseen. Joudun menemään bussilla, joten sairaalakassi jää todennäköisesti vielä tuossa vaiheessa kotio, ja Teemu tuo sen työpäivän päätteeksi minulle osastolle.


Tällähetkellä kassista löytyy seuraavanlaisia juttuja:

Juomapullo, olen lukenut, että se helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse kokoajan olla täyttämässä pientä lasia ja siitä on helpompi juodakin esimerkiksi sängyssä.

Pillimehuja, näitä siksi, että jotain makeaa varmasti tekee mieli juoda välillä, koska olen todella huono veden juoja.

Hygieniatarvikkeet, hammasharja ja -tahna, shampoo, dödö ja naamarasva. Uskoisin että näillä pärjää!

Sisätossut, sairaalasta ei kuulemma enää saa sisäkenkiä, joten varmasti mukavampi kulkea jotkut tossut jalassa kuin pelkillä sukilla.

Lämpöiset sukat ja neule, synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen lämpöiset sukat ja löysä neule, sairaalassa usein on kylmä ja olen itse ainakin melkoinen vilukissa.

Harso, jolla Teemu voi tuoda kotio Helmille hieman vauvan tuoksua, että Helmi ehtisi hieman tottua vauvan hajuihin.

Sukkia, sairaalan sukat ovat ihan kamalia, eikä ne pysy jalassa, joten ajattelin ottaa parit omat sukat. Tiedä sitten tuleeko ne oikeasti käyttöön, mutta onpahan mukana.

Liivinsuojia, maidon nousua ajatellen. Uskoisin että näitä saa myös sairaalasta, mutta otan varmuuden vuoksi omia mukaan.

Imetysliivit ja -toppi, imetystä varten tietysti.

Isoja siteitä, näitäkin saa sairaalasta, mutta otan silti varmaankin omia paketin mukaan.

Neuvolakortti, tietysti tärkein pitää olla mukana!

Teemu tuo sitten vauvalle kotiutumisvaatteet ja turvakaukalon kun päästään kotio.

Eiköhän näillä varusteilla yksi vauva saada tähän maailmaan? Kertokaa ihmeessä, jos multa puuttuu jotain, tai jos jotain kannattaa jättää kotiin. Näiden lisäksi mukaan lähtee vielä puhelimen laturi ja kuulokkeet, sekä ehkä kamera.

torstai 8. joulukuuta 2016

Jännittäviä aikoja

Joulukuuta on menty jo hyvä matka eteenpäin, ja mulla on teille vähän uutisia! Meidän vauva mitä todennäköisemmin on täällä jo tämän vuoden puolella!
   Mulla oli eilen taas kontrollikäynti ja vauvan kasvu on jatkunut yhtä hurjana kuin tähänkin asti, joten sovimme uuden ajan kahden viikon päähän, ja silloin aletaan käynnistellä synnytystä. Me siis todennäköisesti vietetään tänä vuonna joulu sairaalassa, mutta palkinto siitä on kyllä paras mahdollinen, oma pieni (tai ei niin pieni) vauva. Eletään jännittäviä aikoja, koska kaikkein parashan olisi, jos Late tajuaisi syntyä ennen tuota käynnistystä ihan itsekseen. Aion kyllä nyt näiden kahden seuraavan viikon aikana ottaa kaikki poppaskonstit käyttöön, ja yrittää saada synnytystä käynnistymään, Late on aivan valmis tähän maailmaan jo.


  Eilisen lääkärikäynnin jälkeen olin jo varma, että vauva syntyy pian, sillä lääkäri teki hieman ronskimmin sisätutkimuksen ihan siinä toivossa, että saataisiin sillä supisteluja aikaiseksi, ja kyllä niitä muutama kipeä tulikin illan aikana, mutta ne loppuivat ennenkun ehti kunnolla edes alkaa. Eilen illalla pakkasin myös vihdoin sairaalakassin valmiiksi, ja kävin ostamassa viimeiset puuttuvat asiat, että kaikki on sitten valmista kun lähtö tulee. Nyt siis vain jännitetään mitä seuraavaksi tapahtuu, ja toivotaan että meidän pieni on pian täällä!