sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Suomi.fi - apuna lapsiperheiden arjessa

Yhteistyössä Perheblogit ja Suomi.fi

Kotiäitinä oleminen vaatii jatkuvasti asiointia esimerkiksi Kelan kanssa. Täytyy tarkastaa tukien määrä ja ilmoittaa puolison tuloista. Vaikka voisi kuvitella, että kerran ilmoitat tiedot ja asia on sillä selvä, se ei todellakaan mene niin. Olen myös törmännyt monesti tilanteeseen, jossa googletan esimerkiksi oman kuntani terveyspalveluista tietoa, sillä vuoden aikana en vielä ole kovin useasti joutunut niitä tällä paikkakunnalla käyttämään. Kuten moni teistäkin, niin minäkin turvaudun valitettavan usein googlen apuun, ja sieltä tietoa etsiessään täytyy osata olla kriittinen lähteitä kohtaan ja miettiä tarkasti mihin sivustoon uskaltaa luottaa.

Olen onnekas saadessani olla mukana yhdessä Perheblogit.fi -bloggaajien kanssa tuomassa lapsiperheiden tietoisuuteen uudenlaista Suomi.fi -verkkopalvelua. Suomi.fi on verkkopalvelu, josta saman osoitteen alta löytyy kootusti kaikki julkisen hallinnon palvelut ja sähköiset asiointikanavat. Palvelun avulla voit etsiä tietoa omaan elämäntilanteeseen liittyvistä viranomaispalveluista yhdestä osoitteesta.

Se mikä Suomi.fi -palvelusta tekee vielä mahtavampaa, on se, että kun kirjaudut kerran sisään pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai varmennekortilla, voit hyödyntää samalla kirjautumiskerralla kaikkia tunnistuspalveluun liitettyjä palveluita ilman erillisiä kirjautumisia.





Viime aikoina olen etsinyt tietoa kuntamme päivähoitomahdollisuuksista, sillä ensi vuonna todennäköisesti joudumme laittamaan Viljamin hoitoon. Suomi.fi -verkkopalvelusta voi kätevästi hakea esimerkiksi hakusanalla "päivähoito", jolla löytyy kattava tietopaketti mitä tulee ottaa huomioon päivähoitoa miettiessään. Jos taas haluaa ottaa selvää oman alueensa päiväkodeista, voi hakea esimerkiksi "päiväkoti Tampere", jolloin löytyy lista Tampereen päiväkodeista. Nuo on juuri sellaisia hakusanoja, joita itse käyttäisin nettiä selatessani. Nyt minun ei tarvitse löytää itseäni mistään keskustelupalstoilta pohtimassa, että onkohan tieto nyt ihan luotettavaa, vaan menen suoraan osoitteeseen suomi.fi, josta tiedän varmasti että tietoon voi luottaa.

Suomi.fi -verkkopalvelusta löytyy myös viestit-palvelu, jonka kautta on mahdollista lähettää ja vastaanottaa viranomaisviestejä sähköisesti paperipostin sijaan. Viestit-palvelun kautta lähetetyt viestit pysyvät tallessa ja niitä on helppo käydä jälkikäteen selaamassa. Palvelu täydentyy alkuvuonna siten, että sitä on mahdollista käyttää myös mobiilisovelluksella. Valtuudet-palvelulla voit antaa toiselle henkilölle luvan hoitaa puolestasi omia tai yrityksen asioita. Kätevää! Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, joten on hyvä että voi valtuuttaa toisen henkilön hoitamaan tärkeitä asioita puolestaan.

Suomi.fi kasvaa ja kehittyy kokoajan, kun viranomaiset ottavat palvelun käyttöönsä. Vaikka siellä vielä on puutteita monessa kohdassa, se päivittyy jatkuvasti ja näin ollen on tuskin koskaan kokonaan valmis. Ihan mahtavaa, että on olemassa tällainen jatkuvasti päivittyvä palvelu, joka palvelee ihan jokaista meistä koska ja missä vaan. Verkkopalvelu on ihanan selkeäksi tehty, ja uskon että sieltä löytyy vastaus moneen kysymykseen. 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Viljamin 1v synttärit

Meidän rakas Viljami täyttää tiistaina yhden vuoden, joten tänään oli aika kerätä läheiset koolle ja juhlistaa meidän pientä! Synttärit meinasi saada pienen jännitysmomentin perjantai aamuna, kun heräsin ja kurkkuni oli älyttömän kipeä ja minulla oli vähän kuumetta. Yöllä olin jo palellut ja hikoillut vuoron perään, joten aamulla olo ei ollut kovin hehkeä. Päivä meni täysin sängyn pohjalla, ja tehtävänä oli vielä voileipäkakku ja porkkanakakku. Onneksi Teemu pääsi ajoissa töistä, ja ryhtyi samantien leipomaan. Meillä harvemmin nähdään Teemua keittiössä, joten olin todella iloinen kun hän tarjoutui auttamaan leipomisessa ja toi minulle kasan droppeja joilla sain parannella rauhassa itseäni. 

Juhlia vietettiin Teemun vanhempien luona, sillä heillä on huomattavasti enemmän tilaa. Vieraita oli hieman alle kolmekymmentä, joten tänne meidän kaksioon emme millään olisi saaneet heitä kaikkia mahtumaan. Siskoni leipoi Viljamille aivan ihanan kakun ja äitini teki feta-pinaattihyrriä sekä serinakakkuja. Minun tehtäväkseni jäi voileipäkakku sekä porkkanakakku, jotka siis Teemu leipoi eilen ja minä koristelin tänään. Aiemmin tällä viikolla leivoin pipareita, jotka jaksoin onneksi koristella vielä eilen illalla. Myös lapsille oli tarjolla pientä naposteltavaa. Synttäreiden teema oli sini-valko-hopea, saas nähdä joko vuoden päästä Viljami osaa itse toivoa synttäreilleen jotain teemaa. Innolla odotan mitä vielä pääsemme hänen kanssaan toteuttamaan. 











Lahjoja Viljami sai aivan valtavasti, ja jokainen niistä oli todella mieluinen. Tämä ilta on tutkittu uusia leluja ja ihmetelty että mihin ihmeeseen nämä kaikki mahtuu! :D Myös ihania pehmeitä paketteja oli mukana, ne ovat aina kivoja lahjoja! Kiitos kaikille vieraille, teitte juhlistamme ainutlaatuiset! 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Aikapula

Välillä sitä toivoisi että osaisi olla stressaamatta asioista. Ottaa ihan rauhassa, ja tyynesti vaan odotella että asiat lutviutuu. 

Aloitin eilen illalla kirjoittamaan tätä tekstiä, ja ainoa mikä päässäni pyöri oli "kauhea stressi, en ehdi saamaan kaikkea valmiiksi lauantaita varten." Sit mua alkoi väsyttämään, menin nukkumaan ja nyt aamulla palasin uudelleen tämän tekstin pariin. Kummasti se uni vaan taas auttoi, ja vei stressin mennessään. Lauantaina vietetään siis Viljamin 1v synttäreitä, ja en ymmärrä kuinka olen muka saanut niistäkin jonkun stressin aikaiseksi. Juhlia vietetään Teemun vanhempien luona, joten ei tarvitse puunata kotia montaa päivää. Tarjottavien tekoa olen jakanut äitini ja siskoni kanssa, joten minulle ei jäänyt niistäkään paljoa tehtävää. Olen tehnyt kaiken mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi, ja silti varsinkin väsyneenä musta tuntuu, että aika loppuu kesken, enkä ehdi tekemään kaikkea valmiiksi. 


Kunpa vain osaisi silloin kun se stressi ja väsymys on pahimmillaan ottaa ihan rauhassa, hengähtää hetken ja muistuttaa itseään, että pienten unien jälkeen kaikki on taas valoisampaa, ja kaiken ehtii kyllä tekemään. 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kuusi kuvaa kesästä

Siskoni Ihan vaan tavismutsi heitti minulle haasteen, jossa listataan kuusi kuvaa viime kesältä. Ilman sen suurempia selittelyjä, tässä kuusi kuvaa meidän kesästä 2017:


***


***


***


***


***


Mun kesään kuului muun muassa paljon aikaa Viljamin kanssa, rakkaita ihmisiä, hieman reissaamista kotosuomessa, aurinkoa, kauniita kesäiltoja, jokkista ja siskon polttarit.

torstai 7. joulukuuta 2017

Veronpalautukset tuli ja meni, mutta mihin?

Tänäkin vuonna olin niin onnekas, että tililleni tipahti veronpalautuksia, mutta mihin ihmeeseen ne nyt sitten käyttäisi?

Kuten monessa lapsiperheessä, jossa toinen vanhemmista on kotona, niin meilläkin jokainen penni on pistettävä säästöön. Niinpä klikkasin samantien yli puolet tuosta summasta säästötilille kevättä varten. Meidän perheessä näin loppuvuodelle sijoittuu aina parikin isompaa laskua, sekä tottakai joululahjoja täytyy ostaa. Tai eihän niitä täydy, ja me olemme tänäkin vuonna hyvin pienellä budjetilla liikenteessä, mutta kyllä niihin silti saa rahaa uppoamaan. Viljamin synttäreitä juhlitaan viikko ennen joulua, joten niiden valmisteluihin menee jonkin verran rahaa, vaikka nekin järjestetään pienellä budjetilla ja tehdään kaikki itse. Myös auto täytyi katsastaa ja sen viat korjata. Onneksi selvisimme pienellä vikalistalla, eikä korjaamiseen mene montaa kymppiä.


Meillä siis suurin osa palautuksista meni säästöön, ja loput laskuihin ja lahjoihin. Onneksi mitään suurempia hankintoja ei juuri nyt ole, niin saimme hieman kartutettua taas säästöjä pahan päivän varalle.

Mihin teidän mahdolliset palautukset tänävuonna menee? Onko tiedossa jokin isompi ostos, kenties ulkomaanmatka vai ihan ylipäänsä elämiseen? 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Ensimmäinen hammaslääkäri

Viljamilla oli viime viikolla ensimmäinen hammaslääkäri. Meidän kunnassa ensimmäinen hammaslääkärikäynti ajoittuu yhden ikävuoden tienoille, toisissa kunnissa se on jo kahdeksan kuukauden iässä. Käynnillä ei sinänsä ollut mitään uutta ja ihmeellistä, hammaslääkäri koitti ja katsoi montako hammasta Viljamin suusta löytyy ja kertoi hieman kuinka hampaita tulisi jatkossa hoitaa. Olen pessyt Viljamin hampaita lähes siitä asti kun ensimmäinen hammas puhkesi, ja alkuun ihan pelkällä vedellä totuteltiin hammasharjaan suussa. Pian kuitenkin otettiin hammastahna aamuisin käyttöön ja illalla pelkkä vesipesu. Tällä hetkellä Viljami saa itse harjata hampaitaan, mutta lopuksi aina minä tai Teemu käymme vielä hampaat läpi, ja hammaslääkäri sanoikin että pitkälle kouluikään asti aikuisen kannattaa olla mukana hampaiden pesussa.



Kariesbakteeri oli mulle oikeastaan aika vieras juttu ennen Viljamia. Tai olin mä tietty siitä kuullut ja tiesin suunnilleen mitä se tarkoittaa, mutta en sen tarkemmin perehtynyt asiaan. Alisan ollessa pieni opin sen, että ikinä ei saa antaa ruokaa samalla välineellä mikä on käynyt omassa suussa, mutta en oikeastaan tiennyt silloin syytä. Odottaessani Viljamia tutustuin aiheeseen hieman paremmin, ja syyksi siis selvisi kariesbakteerin tarttuminen. 

"Kariesbakteeri tarttuu sylkikontaktin kautta. Lapsen tartunta voi siis tapahtua vaikkapa vanhempien tai isovanhempien suukottelusta, yhteisen lusikan käytöstä ja niin edelleen. Yksikin altistuskerta riittää jo tartuntaan. Kariesbakteerit muodostavat suussa sokereista ja muista hiilihydraateista happoja, jotka liuottavat hammaskiillettä."

Mua järkytti se, että jo yksi kerta riittää siihen, että kariesbakteeri voi tarttua. Eihän bakteeri itsessään reikiä aiheuta, mutta sokerin kanssa hampaisiin tulee herkemmin reikiä, enkä tietenkään halua lapselleni ehdoin tahdoin reikiä aiheuttaa. Pidetään siis huolta siitä, että lapsilla on omat ruokailuvälineet, eikä ne käy aikuisen suussa!


Lainaus täältä

lauantai 2. joulukuuta 2017

Perheblogien joulukalenteri luukku 2 - piimällä maalattu tuikkukippo

Meillä syödään paljon purkkiruokaa, pilttipurkkeja kertyy väkisinkin ja olen pitkään pohtinut kuinka voisin hyötykäyttää purkit. Olen aiemmin järjestänyt pilttipurkeilla meidän maustekaapin, ja olen etsinyt pidemmän aikaa jotain kivan näköistä ja tarpeeksi helppoa ohjetta tuikkukippoja varten. Nyt sellainen löytyi, nimittäin piimällä maalaamalla tuikkukipoista tulee todella kauniita. Kyllä, luitte oikein, piimällä! 

Kun lasipurkin pintaan sivelee piimää, ja antaa kuivua, niin se halkeilee hieman ja kynttilän valo tuikkii ihanasti piimän tekemistä kuvioista. Tämä oli siis äärettömän helppo ja nopea ohje, aikaa tekemiseen meni viisi minuuttia, ja purkit kuivuivat noin tunnin. Pyöräytin purkin suulle vielä vähän narua koristeeksi ja talviset tuikkukipot on valmiita. 

Olisiko tässä idea koristamaan teidän joulupöydän kattausta? 




Ps. Suosittelen käyttämään led-tuikkuja näissä! 

perjantai 1. joulukuuta 2017

Puurojuhla

Käytiin tänään mun äidin, siskon ja siskontytön kanssa MLL:n järjestämässä puurojuhlassa. Lumisateessa saimme kiertää tontturadan, jossa etsimme lyhtyjen luota kirjaimia, joista muodostui taikasana: pipari ja sen kun kertoi tontuille niin sai heidän herkkukorista maistaa yhden piparin. Alisaa vähän jännitti tontut, joten pipari päätyi mummin ja tädin suuhun. Ulkona oli tarjolla riisipuuroa, jota söimme teltan suojassa. Kyllä maistuikin hyvälle kunnon tykissä haudutettu puuro! 



Koska ulkona oli hieman kylmä, siirryimme sisätiloihin, jossa askarreltiin joulukortteja ja tavattiin joulupukki! Alisaa jännitti hieman nähdä pukki, mutta Viljami ei ollut moksiskaan. Pukin polvelle ei kuitenkaan kumpikaan uskaltautunut. Saimme myös kuunnella ihanaa livemusiikkia, jonka aikana Viljami ja Alisa istuskelivat rauhassa sylissä kuuntelemassa kaunista laulua ja soittoa. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, joten meteliä ja hälinää riitti. Alisa ja Viljami olivat molemmat vähän ihmeissään ihmispaljoudesta.

Oletteko te käyneet tänä vuonna puurojuhlassa tai nähnyt joulupukkia?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Nostalginen askartelu vanukas -purkeista

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Dr. Oetker

Kun olin pieni, vietin paljon aikaa Mummulassa. Siellä sai syödä vanukkaita ja kaikkia muita herkkuja mitä kotona ei juurikaan syöty. Muistan että vanukkaat oli ihanan makeita herkkuja ja nyt vanhemmiten olen ymmärtänyt miksi niitä ei kotona päivittäin saanut, olihan niissä paljon sokeria. Nykyään on onneksi vaihtoehtoja, esimerkiksi PAULA -vanukas, joka on valmistettu tuoreesta maidosta, ne ovat säilöntäaineettomia ja saatavilla on myös laktoositon versio. Pienemmille PAULA -faneille on olemassa Mini pikarit, joiden annoskoko on vain 50 grammaa. PAULA -vanukas purkeissa, joiden koko on 125 grammaa, sokeria on vähemmän kuin esimerkiksi hedelmäjogurttipurkissa, jonka koko on 200 grammaa. 

Kun olin ala-asteella, askarreltiin paljon kaikkia leluja ja pelejä, etenkin sellaisia joilla pystyi kisailemaan kavereiden kanssa. Nyt näytän teille ohjeen yhteen leluun, jonka olemassaoloa en meinannut edes muistaa!

vanukas askartelu

Tähän tarvitset:

 PAULA -vanukas purkkeja
 maalarinteippiä
 maalia
 narua
 jokin tikku 
puuhelmi
kuumaliimapyssy

1. Syö vanukaspurkit tyhjäksi ja huuhtele huolellisesti. Anna kuivua. Tämä oli ehdottomasti mun ja Teemun lempiosio!

vanukas askartelu

2. Tee purkin pohjaan viilto, laita viillon kohdalle kuumaliimaa, ja työnnä reiästä jäätelötikku, tai jokin muu tikku mikä toimii lelun kahvana. Laita vielä tikun juureen lisää liimaa, jotta se pysyy varmasti tukevasti kiinni.

3. Liimaa purkin sisällä olevaan tikun osaan tai esimerkiksi purkin pohjaan kiinni noin 20cm mittainen narun pätkä. Liimaa narun toiseen päähän puuhelmi.

vanukas askartelu

4. Päällystä purkki maalarinteipillä, sillä maali ei tartu purkkiin kovin hyvin ja lähtee helposti lohkeilemaan. Teipillä päällystetyssä purkissa maali pysyy paremmin. (Kokeilin teidän puolesta pysyykö maali suoraan purkissa kiinni, ei pysynyt!)

5. Maalaa purkki kauttaaltaan. Käytin itse sormivärejä, tässä vaiheessa voi pyytää lapsia apuriksi ja päästää heidän luovuus valloilleen. Näistä saa tehtyä vaikka kuinka hauskan ja persoonallisen näköisiä.

vanukas askartelu

vanukas askartelu

6. Päällystin itse vielä kahvan narulla, jotta siitä on tukevampi pitää kiinni, ja sen jälkeen lelu onkin VALMIS!

vanukas askartelu

7. Pelin idea on siis saada puuhelmi purkin sisälle heiluttelemalla sitä edestakas.


Sanokaa HEP jos olette joskus askarrelleet tällaisen tai kisaillut kaverin kanssa kuka saa ensimmäisenä pallon purkkiin!

Joulukalenteri

Nyt kannattaa pysyä kuulolla, nimittäin sain kunnian olla osana Perheblogit.fi joulukalenteria. Ensimmäinen luukku avautuu perjantaina, joten nyt kannattaa käydä seuraamassa meitä Facebookissa sekä Instagramissa, sillä luvassa on arvontoja, diy vinkkejä sekä ihanaa joulufiilistelyä! 


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Muista näkyä

Mä oon ollut tyhmä nuori ja kapinoinut sekä pyöräilykypärän käytöstä, että heijastimista. Kypärää käytti vaan nolot tyypit ja heijastimien merkityksestä ei ollut mitään käsitystä. Olen ollut tyhmä. Ja niin väärässä. Voi kunpa vaan olisin ymmärtänyt kuinka pieni henkivakuutus se kypärä päässä on tai heijastin roikkumassa takin hihassa. Jos niin pieni juttu voi pelastaa hengen, niin miten ihmeessä se voi olla noloa? Mä kuljin nuorempana paljon pyörällä reeneihin ja millon mihinkin kavereiden kanssa. Kuljin paljon pimeällä, ja usein ihan pimeällä pyörällä, ilman  ainuttakaan heijastinta. Eikä kypärää todellakaan nähty minun päässäni muutakun koulun retkillä, joissa se oli pakollinen.

Kun sain ajokortin reilu kolme vuotta sitten, aloin ensimmäisen kerran ymmärtää heijastimen merkityksen. Kun ajaa pimeällä autoa, ymmärtää miksi niitä heijastimia käytetään. On mahdoton havaita ihmisiä joilla ei ole heijastimia. Aina kun tulen pimeän suojatien kohdalle, hidastan reilusti sillä sieltä todella voi hypätä alle joku tyhmä ilman heijastimia. 


Vuosi sitten pengoin äidin laatikoita, ja etsin sieltä itselleni heijastinliivin. Enää se ei tuntunut yhtään nololta, vaan tajusin oikeasti, että nyt mun vatsassa kasvaa pieni ihminen. Jos oman tyhmyyteni takia jään auton alle, en satuta vain itseäni, vaan myös sitä pientä vauvaa. Helmillä olen pitänyt aina pimeän tullen heijastinliiviä, joten en ymmärrä miksi se oli niin hankalaa laittaa itsellekin päälle. Pari viikkoa sitten Teemun äiti oli ostanut mulle uuden heijastinliivin, joka on paljon sirompi  ja kivemman näköinen kun se mun vanha. Viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota kuinka yhä useamman päällä näkyy heijastinliivi, ja se on ihan mahtavaa! Toivoisin, että kypärästä ja heijastinliiveistä tulisi ihan normaali arkipäiväinen juttu, eikä kenenkään tarvitsisi hävetä käyttää niitä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Meidän istuin: Klippan Triofix Recline Comfort

Meille alkoi pikkuhiljaa tulla ajankohtaiseksi uuden turvaistuimen hankkiminen. Tähän asti meillä on ollut käytössä Akta Graco Logico S -turvakaukalo, ja se on ollut todella hyvä! Valitsimme sen sillä perusteella, että saimme siskoltani siihen käyvät matkarattaat, eli turvakaukalon saa rattaisiin kiinni. Tykkäsin hurjasti tästä ominaisuudesta. Viljami lähes poikkeuksetta nukahtaa autossa, joten on ollut helppoa siirtää hänet kaukalossa rattaisiin. Ainoa miinus minkä kaukalosta keksin, se on todella iso ja painava. Toki se on ollut siinä mielessä hyvä, että Viljami edelleenkin mahtuu siihen ihan hyvin, mutta kantaminen on kyllä todella haastavaa. 

Kun turvaistuinasia alkoi tulla ajankohtaiseksi, ja aloin etsimään meille sopivia vaihtoehtoja, olin aivan hukassa. Istuimia on miljoona erilaista, enkä oikeastaan tiennyt mitä ominaisuuksia siltä haluaisin tai mitä me ehdottomasti tarvitaan. Kävimme pari viikkoa sitten Lastentarvike -liikkeessä, jossa oli käynnissä Turvaistuin RoadShow 2017 ja paikalla oli turvaistuinasiantuntija kertomassa eri istuimista. Meidän autossa ei ole isofixiä, toki se olisi mahdollista asentaa jälkeenpäin, mutta kisareissuilla olemme yleensä Teemun isän autolla, ja siinä ei myöskään ole isofixiä, eli turvavöillä kiinnitettävä istuin oli meidän ainoa vaihtoehto. Eli ensimmäinen kriteeri löydetty, ja se rajasikin jo paljon valikoimaa, sillä suurin osa istuimista on kiinnitettävissä pelkästään isofixillä, ja ymmärrettävää kyllä, onhan se turvallisin tapa kiinnittää istuin.

Tuon RoadShown jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että meidän tuleva istuin on BeSafe Izi PLUS, ja lähdimmekin sitä sitten Teemun ja hänen isän kanssa hakemaan. Hetken istuimia katseltuamme ja lähes jo päätimme sovittaa istuinta autoon, myyjä kertoi, että se tuskin tulee mahtumaan meidän Volvon takapenkille. Tai istuin kyllä mahtuu, mutta etupenkin on oltava niin edessä ja pystyssä, että siinä ei enää sen jälkeen ole mukava matkustaa. Meillä meni siis suunnitelmat ihan uusiksi, ja vähän hämmentyneenä kysyin sitten, että mikähän istuin meidän autoon sitten mahtuisi. Tarkennan vielä sen verran, että meillä on Volvo V70, eli kyseessä on ihan suht tilava auto, en ollut ajatellut että esteeksi muodostuu tilanpuute. Seuraava vaihtoehto oli sitten Klippan Triofix Recline Comfort, josta olin kyllä etukäteen lukenut arvioita, mutta se ei miellyttänyt mun silmää yhtään, johtui varmasti siitä että esillä oli malli jossa oli oranssit saumat. Siis voitteko kuvitella, niin pinnallisesta syystä skippasin yhden potentiaalisen vaihtoehdon. Halusimme, että penkissä on edes jonkinlainen kallistuksen säätö, sillä Viljami tosiaankin nukkuu hyvin paljon autossa, ja tästä löytyi kaksi eri asentoa, joita ei kylläkään pysty säätämään istuimen ollessa kiinni, toisin kuin BeSafessa. Malliltaan tämä oli paljon sirompi, kuin BeSafe ja kiinnitys on telakalla, jonka saa sekä vöillä että isofixillä kiinni, siitä ehdottomasti iso plussa!



Sovitettiin Klippania meidän autoon, ja Viljamia kyytiin ja noh, se näytti ihan kivalta. Väriksi meille valikoitui Freestyle, eli musta penkki harmailla saumoilla. Myyjä asensi penkin meidän autoon ja näytti kuinka se kiinnitetään ja sitten kassan kautta lähdettiin kotiin. Viljami pääsi siis heti testaamaan penkkiä ja nukahtikin matkalla kotiin, eli ilmeisesti ihan mukava penkki? Olin alunperin suunnitellut, että pitäisimme häntä kaukalossa niin pitkään kuin mahdollista, onhan se turvallisin vaihtoehto matkustaa ja ihan vasta äskettäin Viljami ylitti Klippanin vaatiman yhdeksän kilon painon. Ajattelin nyt hetken koittaa Klippania, ja jos tuntuu että asento on vielä huono pienelle selälle, niin ehdottomasti palataan vielä kaukaloon. Muutaman käyttökerran jälkeen voin kuitenkin sanoa, että meille valikoitui todella hyvä istuin, ja mikä parasta, istuin on kotimainen telakkaa lukuun ottamatta.

Ps. Kuvat on lavastettu, ennen päikkäreitä otettiin pikaisesti kuvat ja nyt huomasin, että päätuki on liian korkealla ja vyöt löysällä. Eli älkää huolestuko, emme lähteneet liikenteeseen tuollaisilla penkin asetuksilla! : D

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lahja isälle, vaarille tai papalle

Joulun lähestyessä moni varmasti tuskailee, että mitä ihmettä sille omalle isälle, vaarille tai papalle hankkisi lahjaksi. Mä tuskailin tätä tietysti isänpäivän alla, ja ajattelin nyt vinkata teille yhdestä kivasta ideasta!

Törmäsin joskus alkuvuodesta Instagramissa yritykseen nimeltä puine.fi. Puine.fi on yhden naisen yritys, ja tuotteet on valmistettu kotimaisesta puusta. Valikoimasta löytyy koruja, sisustustuotteita, leluja ja oikeastaan kaikkea mitä puusta voi valmistaa. Valitsin isänpäivälahjaksi Viljamin vaareille ja papalle, sekä Teemulle avaimenperät, joissa luki Iskä, Pappa ja Vaari. Mun mielestä nämä oli hauskat, pienet ja edulliset lahjat.


Puine.fi nettikaupasta löytyy tällä hetkellä kaksipuoleinen avaimenperä omalla tekstillä, johon siis saa itse päättää tekstin. Mun mielestä tällainen olisi kiva muistaminen juurikin sellaiselle jolla on jo kaikkea. 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Yksitoista kuukautta

Tänään meidän pieni rakas vauva on yksitoista kuukautta! Kuukauden päästä juhlitaan Viljamin yksivuotis synttäreitä. Taas kuukauden aikana on opittu hurjasti uusia taitoja. Kävely sujuu jo todella mallikkaasti, toki välillä horjuen, mutta tasapaino on kehittynyt huimasti eikä ensimmäisen horjahduksen jälkeen aina kaaduta. Vauhtia tulee kokoajan lisää, ja juoksemista harjoitellaan jo kovasti. Kärryn kanssa sekin sujuu hienosti. Lusikan käyttöä ollaan kovasti harjoiteltu, ja välillä se lusikka löytää tiensä oikeinpäin suuhun, mutta paljon harjoiteltavaa on vielä sillä saralla. Ruoka maistuu vaihtelevasti ja sormiruokailu on hauskaa. Suun ja käden motoriikka on kehittynyt todella paljon. Imetän edelleen, ja itseasiassa viimeaikoina se on ollut todella haastavaa ja kivuliasta. Viljamilla on seitsemän hammasta, ja lisää tulee kokoajan. Hän on alkanut purra minua, ja se tuo oman haasteensa imetykseen.


Olemme opetelleet omassa sängyssä nukkumista, ja lähes poikkeuksetta ainakin ensimmäisen pätkän hän nukkuu omassa sängyssä, joskus pidempäänkin. Viljami osaa tulla sängystä ja sohvalta jalat edellä alas (ainakin toistaiseksi) ja olimme todella yllättyneitä tästä taidosta. Saa nähdä tuleeko vielä sekin vaihe, että on päästävä äkkiä pää edellä alas. Sanoja ei vieläkään tule, älämölöä sitten senkin edestä. Viljami saattaa juosta taaperokärryn kanssa päin seiniä ja karjua samalla....

Meillä asuu edelleen iloinen ja aurinkoinen, mutta todella omapäinen poika. Nyt synttäreiden suunnitteluun! 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Hysteeriset vanhemmat päivystyksessä

Olen joskus aiemminkin maininnut, että olen luonteeltani panikoija. Menen helposti paniikkiin, ja hysteeriseksi. Tämä ärsyttää mua suuresti, haluaisin osata toimia järkevästi ja rauhallisesti kun tilanne sitä vaatii. Tällä viikolla mun paniikki pääsi  taas valloilleen. Huomasimme torstaina Viljamin päässä kaksi vierekkäin olevaa kuhmua, joista toinen oli todella musta. Kuhmut ja mustelmat ei ole mikään uusi juttu meillä. Viljami on todella vilkas ja juoksee paikasta toiseen. Kuhmuja ja mustelmia on jatkuvasti. Tämän kertainen kuhmu oli vaan niin erinäköinen kun koskaan ennen, joten käskin Teemun soittaa päivystykseen. Itse olin tässä vaiheessa jo niin paniikissa, että pidin vain Viljamia sylissä ja tärisin. Päivystyksestä sanottiin, että jos haluamme, saamme mennä käymään ja mehän lähdimme. Istuin poikkeuksellisesti Viljamin kanssa auton takapenkillä, ja väänsin hiljaa itkua. Teemu jätti meidät päivystyksen oven eteen ja lähti viemään auton parkkiin. Menin edeltä ilmoittautumaan ja ääni täristen kerroin vastaanotossa meidän tilanteen ja meidät ohjattiin ilmoittautumaan automaatilla.


Hyvin pian meidät kutsuttiin huoneeseen, jossa mukava naishoitaja otti ylös meidän tiedot ja katsoi kuhmuja. Hänen silmäänsä näytti ihan tavallisilta kuhmuilta, mutta pyysi vielä lääkäriä katsomaan tilannetta. Hän teki muutamia testejä Viljamille, ja totesi hänkin hieman kyllästyneen oloisena, että tavallisia kuhmuja ne vaan on. Huokaisimme Teemun kanssa helpotuksesta. 

Täytyy myöntää, että hieman hölmistynyt olo oli sen lääkärikäynnin jälkeen, sillä kuhmut alkoivat jo samantien laskea ja mustelmakin vaalentua. Mutta mistä me sen olisimme voineet tietää? Voiko lapsen todella viedä turhaan päivystykseen? Mun mielestä ei, koskaan ei voi olla liian huolissaan ja varovainen. En kadu hetkeäkään että lähdettiin käymään näytillä, saatiinpahan mielenrauha ja seuraavalla kerralla tiedetään, että lapsen päässä verisuonet on todella pinnassa ja mustelmia tulee herkästi. Ehkä ensi kerralla maltamme hetken odottaa ja katsoa lähteekö kuhmu heti laskemaan. Mun mielestä me ollaan kyllä aika hyvin säästytty, kun tää oli ensimmäinen päivystyskäynti ja Viljami on pian 11 kuukautta!

Ootteko te käyneet niin sanotusti "turhan takia" päivystyksessä, vai voiko sinne edes mennä turhaan?

perjantai 17. marraskuuta 2017

My mini POP UP SHOP Tampereella

Menovinkki tälle viikonlopulle! Sunnuntaihin asti Tampereen Koskikeskuksesta löytyy My mini POP UP SHOP, jossa piipahdimme tänään ystävieni kanssa. 

POP UP löytyy siis Koskikeskuksesta Intersportin viereiseltä käytävältä, Apteekin vierestä. Siellä on mukana aivan ihania kotimaisia yrityksiä, kuten KAIKO, KiddoW, Valkama, Luklabel, Omin, Puine, Siluettiverstas ja monta muuta. Olin yllättynyt kuinka paljon tuotteita paikalle oli saatu, sillä tila ei mikään kovin valtava ollut. Tuotteet oli kuitenkin sen verran väljästi esillä, että monet rattaat mahtui yhtä aikaa paikalle ja käytävään saattoi myös menopelinsä jättää. Mä kiinnitin ensimmäisenä silmäni Kaikon ihanaan joulumallistoon. Seuraavana silmiin osui KiddoW,  ja etenkin jumperit joista olen haaveillut pidemmän aikaa. Nyt vihdoin nappasin sellaisen mukaani oliivin vihreänä koossa 80/86cm ja hintaa oli 39.90e, näiden normaali hinta on kymmenen euroa kalliimpi. Aika hyvä alennus siis!







Ihastuin myös siluettiverstaan tuotteisiin. Heiltä etenkin seinävalaisimet houkutti minua, ja toivottavasti Viljamin omaan huoneeseen joskus sellaisen saamme hommattua. Omin on myös kiinnostava merkki. Heiltä löytyy hyvin simppeleitä ja mukavan oloisia vaatteita, mutta niissä on hauskoja leikkauksia jotka erottaa ne muista. Kiinnitin huomiota materiaalin pehmeyteen, ja jos budjetti olisi sallinut niin ehdottomasti heiltä joko baggyt tai paita olisi lähtenyt mukaan. Esillä oli myös paljon kortteja, joulukoristeita, pipoja, huiveja ja koruja eri merkeiltä.

Tämä oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma! Suosittelen jos nyt viikonloppuna olette tekemistä vailla, että piipahdatte Koskikeskuksessa. 

tiistai 14. marraskuuta 2017

Martinex ja ihanat Muumi -tuotteet, arvonta ja alekoodi

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Martinex
*** ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ***

Meidän bloggaajapäivä laivalla sisälsi myös ihania yllätyksiä, joista yksi oli Muumi aiheinen lahjakassi, jonka meille oli lahjoittanut yritys nimeltä Martinex. Melkein väitän, että jokaisen kotoa löytyy jokin tuote, minkä pohjassa lukee Martinex, mutta kuinka moni mahtaa tietää, että tämä yritys on kotimainen perheyritys? Minulle se tuli ainakin yllätyksenä! Heidän verkkokaupastaan löytyy paljon tuotteita kotiin, niin leivontaan kuin sisustukseenkin, ihania vaatteita sekä leluja ja pelejä. Tuotemerkkeinä on muun muassa Duudsonit, Mauri Kunnas, Muumi, Peppi Pitkätossu ja Ti-Ti Nalle. 

Minut on ihan pienestä asti aivopesty Muumi-faniksi. Meillä on katsottu televisiosta Muumeja, sekä leikitty Muumi-leluilla. Kävimme pienempänä usein laivalla, ja kohokohta oli kun saimme Tax-Free myymälästä Muumi-karkkirasiat ja jännitimme että mikä lelu sieltä tällä kertaa paljastuu. Uskon, että Viljami alkaa myös fanittamaan Muumeja jos se yhtään on minusta kiinni. 



Lahjakassi jonka Martinex meille lahjoitti, sisälsi juomapullon, pienen metallirasian, pehmolelun sekä piparimuotteja, joista olin erityisen innoissani. Olin nimittäin haaveillut ostavani täksi jouluksi Muumi-muotteja! Mukana oli myös paketti, joka sisälsi kaksi erilaista palapeliä ja Vuoden peli 2016 voittajan, eli Muumipeikon kalaretki -lautapelin.

ARVONTA!
Koska meillä ei ihan vielä pelejä osata pelata, ja palapelitkin on hieman haastavia, niin ajattelin ilahduttaa jotakuta teistä ja järjestää blogini ensimmäisen arvonnan! Yhteistyössä Martinex :in kanssa joku teistä lukijoista voittaa itselleen Muumipeikon kalaretki -pelin sekä kaksi Muumi aiheista palapeliä. 

Mukaan arvontaan pääset kun klikkaat itsesi Martinexin verkkokauppaan, ja kerrot kommenteissa mikä Muumi -tuotteista on sun lemppari. Jätä mukaan myös toimiva sähköpostiosoite, jotta tavoitan sinut voiton osuessa kohdalle. Arvonta alkaa nyt, ja päättyy perjantaina 24.11.2017 kello 21.00


Ps. Koodilla LUMI10 saat 10% alennusta Martinexin verkkokaupasta!