perjantai 18. elokuuta 2017

Meikkipussin uudistus

Eilen iltapäivällä äitini kurvasi autonsa meidän pihaan ja hypättiin bussiin kohti kaupunkia. Tarkoituksena oli tehdä pieniä hankintoja vielä ennen siskoni häitä. Minun ostoslistalla oli kasa meikkejä, sillä aion tehdä itse itselleni meikin siskoni tärkeänä päivänä ja mikäs sen parempi syy ostaa uusia meikkejä. Hiusten laiton ulkoistin kuitenkin kampaajalle. Mä rakastan meikkaamista ja laittautumista, tykkään kokeilla uusia juttuja ja tuotteita. En kuitenkaan arkisin meikkaa ollenkaan, saatan meikata ehkä kerran kahdessa viikossa, joskus harvemmin ja joskus useammin. Mun iho on teinivuosien jäljiltä täynnä arpia ja vieläkin välillä se kukkii todella pahasti. Lähdin siis etsimään Tampereen Sokokselta kestävään ja peittävään meikkipohjaan tuotteita, sillä haluan että meikki pysyy koko päivän kasvoilla ja oikean väristä meikkivoidetta päivettyneelle iholle minulta ei tällä hetkellä löytynyt. 

Pyysin apua myyjältä, joka heti ensimmäisenä kysyi josko minulla olisi hetki aikaa niin kokeiltaisiin ihan konkreettisesti iholle mikä voisi olla sopiva meikkivoide. Päädyttiin kokeilemaan Maybellinen dream satin liquid -meikkivoidetta, ja siitä löytyikin sopivan tumma sävy minun iholleni. Se oli ihanan kevyen tuntuinen, mutta samalla peittävä. Äitinikin ihastui kyseiseen tuotteeseen ja päätti ostaa sen itselleenkin. Tuote sopii siis sekä nuorelle, että hieman vanhemmallekin iholle ja sitä pystyy helposti kerrostamaan. Koska olin tietysti lähtenyt liikenteeseen ilman meikkiä, sain pikameikin testauksen lomassa, sillä minulle sipaistiin hieman puuteria ja poskipunaa testin päätteeksi. Äitini sai saman käsittelyn. Myyjä oli ihanan pirteä ja kertoi tuotteesta samalla kun meikkasi minua, saimme todella hyvää palvelua!


Mukaani lähti myös Rimmelin meikinpohjustusvoide, Maybellinen valokynä ja puuteri, sekä NYXin meikin kiinnityssuihke. Tähän asti olen käyttänyt puuterina vauvan talkkia, ja valokynää en ole moneen vuoteen omistanut, joten nämä oli ehdottomasti tarpeellisia, eikä varmasti hetkeen tarvitse meikkipohjan tuotteita uudistaa. Eiköhän näillä saada kestävä ja kaunis meikki yhdeksi päiväksi! 

tiistai 15. elokuuta 2017

Neljä positiivista

Kuten olen kertonut, meidän perheessä on viime aikoina ollut paljon surua. Sen lisäksi, että jouduimme hyvästelemään läheisemme, samaan syssyyn vanhempieni koira, vanha rouva Kami sairastui, ja hänet jouduttiin kiireellisesti leikkaamaan. Huolta ja murhetta on siis ollut, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan, ja ajattelin pitkästä aikaa listata vähän viimeaikojen positiivisia asioita, jottei tämä muutu ihan pelkäksi synkistelyksi.

Teemu on tällä viikolla molempina iltoina tullut suoraan töistä kotiin, eikä siis ole mennyt talliin. Ollaan saatu pitkästä aikaa viettää aikaa koko perheen kesken. Kummasti se vain piristää, kun saa touhuta vähän omiakin, ilman että Viljami roikkuu jalassa.

Mekko ja asusteet siskon häihin on hommattu, ja täytyy myöntää että pääsin todella halvalla mekon kanssa, ja asusteet multa kokolailla löytyikin jo kotoa. Asu hieman tuotti mulle stressiä, sillä viimeksi kun olen ollut mekko ostoksilla olin ainakin kaksi kokoa isompi, ja vartalon malli aivan erilainen kuin nykyään, joten en tiennyt yhtään mitä lähden etsimään. Onneksi äiti oli mun mukana, ja löydettiin täydellinen mekko. Enää täytyy ostaa Teemulle paita ja Viljamille vaatteet.


Viljamin uudet taidot. Joka päivä yllätyn siitä kuinka taitava poika hän jo on. Tuntuu niin hurjalta, että hän osaa jo nousta tukea vasten seisomaan ja pieniä matkoja käveleekin tukea vasten. Päivä päivältä hän jaksaa seisoskella pidempiä aikoja, ja yllättää mut uusilla tempuilla.

Olen löytänyt ihan uuden kipinän valokuvaamiseen, ja päivisin olenkin kamera kourassa jatkuvasti. Olen yrittänyt kovasti opetella uutta, jotta saisin teille tänne hieman laadukkaampia kuvia, sekä tottakai ihan omaksi ilokseni. On kiva huomata oma kehitys, ja kuinka pikkuhiljaa alkaa ymmärtää enemmän valokuvaamisesta ja oppii nopeasti etsimään uudet säädöt eri tilanteisiin. 

Mitkä asiat on viime aikoina saanut sut hyvälle tuulelle, tai tuoneet onnistumisen fiiliksen? Näitäkin on joskus hyvä pysähtyä miettimään, etenkin jos elämässä muuten on hieman synkempi vaihe menossa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Eroon tissistä

Mä oon imettänyt nyt 7,5kk. Se on paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Tai eihän mulla ollut mitään toiveita imetyksen suhteen, sujuu jos sujuu. Kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin kokee imetyksen itse, että mitä se on. Se on niin paljon enemmän kuin pelkkää ravintoa lapselle. Se on sun ja sun lapsen oma pieni hetki, pieni hetki sen kaiken kiireen ja melun keskellä. Se on kipua, verta, kyyneliä, naurua, iloa, onnistumista. Se on kaikkea näitä ja siihen liittyy niin suuria tunteita. Siis pelkkään imetykseen! Mulla imetys ei oo koskaan ollut mitenkään erityisen kivuliasta, ennen kuin nyt. Viljamilla on kaksi terävää hammasta suussa, ja mä vuodan jatkuvasti verta. Edelliset haavat ei kerkeä mennä umpeen, kun jo on seuraavat haavat auki. 

Mä oon tän seitsemän ja puolen kuukauden aikana nukkunut tasan yhden yön putkeen. Viljami siis on nukkunut yhden yön heräämättä koko tänä aikana. Muuten me herätään öisin 2-20 kertaa syömään. Se on mulle ihan fine, koska mä en juurikaan noista heräämisistä mitään muista. Laitan tissin suuhun, ja jatketaan unia suunnilleen samantien. Mutta voitte varmasti kuvitella, että joskus väsyttää, kun ei saa nukuttua kunnolla. Juuri kun oot pääsemässä uneen, niin vierestä alkaa kuulua hamuamisen ääniä. Mä en muutenkaan nuku koskaan syvää unta, me narkoleptikot ei siihen pystytä, ja muutenkin mun yöt on sairastumisen jälkeen ollut aina tosi katkonaisia kaikkine painajaisineen, mutta kyllä mä uskon että mä vähän paremmin pystyisin nukkumaan jos ei tarvitsisi herätä imettämään.


Tämän ei ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi. Mulla on vaan ensimmäisen kerran koko tänä aikana käynyt mielessä, että lopettaisin imetyksen, ihan vaan siksi että saisin nukkua yhden kokonaisen yön. Olen saanut viettää vapaapäiviä Viljamista, jos näin voi sanoa. Olen saanut olla ihan kokonaisia päiviä ilman imetystä, mutta silloinkin mun on tarvinnut pumpata maitoa pitkin päivää. Olen niin kiitollinen, että Viljamin isovanhemmat ovat ottaneet häntä hoitoon ja olen saanut jotain muuta ajateltavaa välillä. Tiedän ettei tämä ole ikuista, ja nyt nautin jokaisesta imetyshetkestä mun pienen vauvani kanssa, se on kerran vaan näin pieni ja kiinni mussa. Rakastan jokaista katsetta ja hymyä minkä mun pieni tissiposki antaa, mutta silti, oottehan äidit mun kanssa samaa mieltä siitä, että on tämä välillä vaan raskasta! 

perjantai 11. elokuuta 2017

Maanteiden idiootti

Olimme eilen äitini ja Viljamin kanssa matkalla kotiin siskoni hääpalaverista, kun taaksemme tuli rekka. Se ajoi aivan meidän takaluukussa kiinni, turvaväliä ei ollut nimeksikään. Nopeusrajoitus oli 80km/h ja me ajoimme juuri sallittua nopeutta. Tämä on nyt sinulle, maanteiden idiootti!


Ymmärsitkö ollenkaan, että meidän takapenkillä nukkui maailman kallein lasti, mun lapseni? Ajoimme tietä, jolla liikkuu paljon peuroja ja hirviä. Jos olisimme joutuneet tekemään yhdenkin väistöliikeen tai äkkijarrutuksen, olisi rekkasi jyrännyt meidät. Vaikka kustin täytyykin polkea, ei se tarkoita sitä että saisit vaarantaa muiden turvallisuuden liikenteessä. Minulla on sinusta hyvin tarkat tuntomerkit ja kuvat tallessa, jotta voin toimittaa ne työnantajallesi. Kestäisikö omatuntosi sitä, jos jotain olisikin sattunut ja löytäisit autosta minun ja äitini lisäksi pienen vauvan? Toivottavasti ensi kerralla sinulla ei ole yhtä kiire kuin eilen. Sinä olet ammattiautoilijana se, joka vaikutat liikenteen turvallisuuteen.

Mä pelästyin oikeasti ihan kunnolla eilen, kun tajusin kuinka vaarallisessa tilanteessa olimme. Onneksi tuo tilanne ei kestänyt montaa kilometriä, ja pääsimme tilanteesta turvallisesti pois. Toivottavasti tämä sai muitakin ajattelemaan turvavälin merkitystä. Siellä takapenkillä nimittäin usein istuu se kallein lasti, jolla ei ole vielä mitään käsitystä tämän maailman vaaroista. 

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vaatteita ruokakaupasta

Olen aiemminkin puhunut siitä, että en välitä lastenvaatteissa niinkään merkistä, vaan ostan lähinnä sitä mikä omaa silmää miellyttää, oli se sitten merkillistä tai merkitöntä. Kiertelimme tällä viikolla Viljamin kanssa aikamme kuluksi pari kirpputoria, joista löytyikin vähän uutta vaatetta molemmille. Viljami kun tuntuu kasvavan niin vauhdilla, ja kaappiin täytyy ostaa jo 74cm vaatteita. Käytiin meidän kirppiskierroksen päätteeksi vielä S-Marketissa ruokaostoksilla, ja mä kurkkasin siinä samalla vähän lastenvaateosastoa ja yllätyin super positiivisesti! Siellä oli muutama todella nätti vaate, ja todella edullisia. Mä oon itse niin landelta kotoisin, että ei meidän ruokakaupassa mitään vaatteita ollut, joten on ihan luksusta kun meillä on niin iso ruokakauppa, että siellä on paljon muutakin kuin ruokaa.



Ostin siis Viljamille tällaisen valkoisen nalle-aiheisen kietaisubodyn, koossa 74cm. Hintaa tällä oli huikeat 5,95e, eli mun mielestä tämä oli todella edullinen löytö. Tässä on käännettävät hihansuut, eli pienille vauvoille hyvät, kun saa terävät kynnet piiloon, ja haaroissa tuplanepparit, mikä taas tekee tälle pidemmän käyttöiän, jos vaan kangas kestää ehjänä. Materiaali on 100% puuvillaa, ja melko ohutta, mutta jos vertaan äitiyspakkauksen vaatteisiin, niin huomattavasti paksumpia kuin pakkauksen bodyt. Ensimmäisen pesun jälkeen pintaan ei tullut juurikaan pesunukkaa, joten mä uskon että tämä oli ihan hyvä ostos, ja ei ainakaan korkealta putoa jos kerran kokeilee tällaista, tietää sitten jatkossa kannattaako ruokakaupassa tehdä heräteostoksia.. (puhuinko juuri pari postausta sitten näistä heräteostoksista...) 

Oletteko te tehneet vaateostoksia etenkin lapsille jostain marketista? Oletteko olleet tyytyväisiä hinta-laatu suhteeseen, vai onko nämä ihan kuraa ja hajoavat heti? Mitä mieltä ylipäänsä tällaisten halpojen vaatteiden ostelusta? 

maanantai 7. elokuuta 2017

P*ska aamu

Tiedättehän kun välillä on todella huonoja aamuja, siis sellaisia kun mikään ei onnistu. Tänään meillä oli todella paska aamu, ihan kirjaimellisesti. Päätettiin eilen illalla, että mennään nukkumaan olohuoneen lattialle. Raahattiin patja, peitto ja tyynyt ja koitettiin saada unta. Viljamin oli hankala nukahtaa, sillä olohuoneessa oli paljon valoisampaa kuin makuuhuoneessa. Aamulla Teemun herätyskello soi, ja me yritettiin jatkaa Viljamin kanssa vielä unia. No eipä Viljamia enää väsyttänyt, ja ulkonakin oli jo valoisaa, joten leikittiin hetki lattialla. Jossain vaiheessa ajattelin kuitenkin, että jos nyt jatkaisimme unia makuuhuoneen puolella, ja aloin raahaamaan painavaa patjaa sänkyyn. Sain kun sainkin kaiken kannettua, ja viimeisenä hain Viljamin. Tunsin kyljessäni jotain märkää, ajattelin sen olevan kuolaa. Menin Viljamin viereen makaamaan ja haistoin nenässäni jotain.. 


..Ei voi olla, miten sitä on jokapuolella, mun hiuksissa, lakanoissa, Viljamissa. Siis joka puolella oli kakkaa! Mitä mä nyt teen?? Helmi toiseen huoneeseen, Viljamin kanssa suihkuun, sitten lakanoiden vaihtoon. Kello oli kuus aamulla, oltiin käyty suihkussa ja mä vaihdoin lakanoita sänkyyn. Saatiin onneks vielä unta, ja jatkettiin puoli kymmeneen asti unia. Syötiin aamupala, käytiin kunnon lenkillä ja iltapäivällä shoppailemassa, niin johan päivä parani. Aamu näytti kyllä todella huonolta, ja ajattelin että en varmasti nouse sängystä, jos koko päivän on epäonnea. 

Milloin sulla on ollut sellainen tilanne, että oot miettinyt uskaltaako sängystä nousta ollenkaan, vai onko koko päivän huonoa tuuria? 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kun mies on kotona

Varmasti monessa perheessä vauva arjen keskellä kesää on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja sitä että puoliso jää kesälomalle! Niin myös meillä Teemu piti kaksi viikkoa kesälomaa, joka tosin kului suurimmilta osin reissun päällä, mutta sen ajan mitä ehdimme olla kotona kiinnitin huomiota muutamiin asioihin, jotka oli ihana tehdä kun olikin apukädet kotona.

Ensimmäinen asia oli vessassa ja suihkussa käynti ihan rauhassa ja ovi kiinni! Suihkussa mä useimmiten pääsen käymään ihan rauhassa illalla kun Viljami on mennyt nukkumaan, mutta päivällä sain käydä rauhassa vessassa, kun Teemu oli kotona, eikä mun tarvinnut kokoajan olla kiskomassa Viljamia pois viemäriltä tai pitää häntä sylissä, luksusta! 


Toinen asia oli ruokailu. Välillä sai syödä itse ihan rauhassa eikä tarvinnut viihdyttää Viljamia samaan aikaan kun koitti itse syödä. Sain myös laittaa ruokaa ihan rauhassa ilman että joku roikkui puntissa. Kotityöt hoitui muutenkin helpommin, ja Helmin ulkoilutuksen hoiti päivällä joku muu kuin minä. Lakanatkin tuli vedettyä kun oli ne apukädet, eikä tarvinnut odottaa aina iltaan että Teemu tulee kotiin, ja miettiä sitten niiden vetämistä kun on paljon muutakin puuhaa. 

Nämä kuulostaa varmasti joidenkin mielestä pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta ihan oikeasti kun on kokoajan kiinni lapsessa, niin tällaisia asioita alkaa arvostaa enemmän ja enemmän. Odotitko säkin puolison kesälomaa yhtä innolla kuin minä ja sitä, että saa käydä edes sielä vessassa rauhassa? 

torstai 3. elokuuta 2017

Tulot, menot ja säästöt

Olemme käyneet nyt kesän aikana parissa eri pankissa asuntolainan tiimoilta, ihan vain alustavasti kyselemässä ja tekemässä laskelmia, että onko meidän ylipäänsä tällä hetkellä mahdollista saada minkään näköistä lainaa. Meidän tulot on tällä hetkellä hyvin minimaaliset, sillä minä olen minimi äitiyspäivärahalla vielä syksyyn asti, jolloin jään kotihoidontuelle ja tulot pienenee entisestään, joskin ei kovin merkittävästi. 

Saatiin pankista kotiin lappu, johon täytettiin meidän kuukausittaiset tulot ja menot. Yhteenveto oli todella hyvä, sillä se sai todella miettimään kuinka paljon lainaa pystymme maksamaan ja kuinka paljon rahaa jää säästöön. Näimme myös hyvin mistä voimme jatkossa säästää ja muutenkin pohtimaan meidän menoja. On tärkeää välillä laittaa paperille ylös omat tulot ja menot, jotta osaa säästää oikeissa kohdissa. Meidän yhteenvedosta pystyimme laskemaan, että suurin menoerä on vuokra, sähkö ja vesi, joihin menee 850e/kk. Ruokaan menee noin 300e/kk, autoon 100e, vakuutuksiin 100e ja vaatteisiin 20e per kuukausi. Muihin menoihin oli hyvin vaikea laittaa mitään summaa, koska käytännössä meidän harrastus vie ihan kaiken mitä siihen haluaa laittaa, ja välillä menee enemmän ja välillä vähemmän. Kisaviikonloppuihin uppoaa helposti parisataa euroa, joten yhteenvedon jälkeen meille pitäisi käytännössä jäädä 650 euroa säästöön. Kun aloimme pohtimaan, että mihin se 650 euroa sitten oikeasti menee, koska säästöön meillä menee molemmilla vaan noin 50e/kk, tulimme siihen tulokseen että Teemu syö päivittäin lounaan ulkona, ja käy muutaman kerran päivässä kahvilla, se on todella suuri menoerä meidän budjetista. Jos laskee joka arkipäivälle 15euroa ulkona syömiseen, se tekee kuukaudessa 300 euroa!!! 


Nyt kun olemme käsitelleet meidän menot, niin voimme pohtia mistä pitäisi alkaa säästämään. Ensimmäisenä ja helpoimpana kohtana on ruokakauppa. Käymme tällä hetkellä muutaman kerran viikossa kaupassa, ja heräteostoksia syntyy lähes joka kerta. Jos alkaisimme käymään vain kerran viikossa ja suunnitteleen kauppalapun etukäteen, niin säästäisi huomattan summan rahaa. Ostosten tekeminen esimerkiksi Lidlissä olisi todennäköisesti edullisin vaihtoehto, mutta siellä vaarana on tehdä vaateostoksia. Toinen säästön kohde voisi olla Teemun ruokailu. Lämmin ruoka on melko mahdoton toteuttaa, sillä ruuan kylmänä pitäminen kuorma-autossa on hankalaa, mutta omat kahvit termarissa voisi olla hyvä idea. Tosin kahvitauot pidetään yleensä myös sosiaalisista syistä, joten se kärsisi siinä samalla jos jää itse autoon juomaan omaa kahvia, kun muut menevät huoltoasemalle.. Vaatteisiin meillä ei mene juurikaan rahaa, ja oikeastaan ostamme vain pakollisia vaateita lähinnä Viljamille. Viimeaikoina olen jonkinverran ostanut itsellenikin, sillä viime kesän vaatteet on lähes kaikki isoja minulle. Harrastuksesta tietenkin voisi karsia, mutta Teemun mielenterveys ei ehkä kestäisi jos joutuisi olemaan illat kotona, eikä pääsisi talliin näpräämään. 

Jos meidän tavoite on saada oma koti lähiaikoina ja päästä naimisiin muutaman vuoden sisällä, on alettava säästämään oikein urakalla! 

tiistai 1. elokuuta 2017

Saaristoristeily Turusta

Sovimme äitini kanssa jo alkuvuodesta, että kevään aikana mennään päiväristeilylle. Kevät tuli ja meni, ja koitti kesä, joka tarkoittaa sitä että meillä on lähes kaikki viikonloput täynnä kisoja ja muuta ohjelmaa. Äitini kuitenkin sai järkättyä itselleen keskelle viikkoa vapaapäiviä olemalla viikonloppuna töissä, joten viime viikon keskiviikkona suuntasimme kohti Turkua ja menimme siskoni luo yöksi. Tarkoitus oli siis lähteä torstaiaamuna Saaristoristeilylle Turusta. Laiva lähti kello 8.15, joten koimme parhaaksi mennä edeltäväksi yöksi jo Turkuun, jotta saimme nukkua aamulla hieman pidempään ja tottakai samalla pääsimme viettämään aikaa isäni kanssa joka on siellä suunnalla töissä, sekä siskoni perheen kanssa. 

Matka alkoi Galaxyn kyydissä, ja suuntasimme ensimmäisenä aamiais buffettiin! Ruokailut laivalla oli ehdottomasti yksi odotetuimmista jutuista. Aamiaiselta löysin lautaselleni hieman paistettuja nakkeja ja munia, tuoreita kasviksia, rahkaa, hedelmiä ja marjoja. Myös minilätyt oli todella herkullisia. Viljamikin sai maistella pöydästä hieman kurkkua ja paprikaa oman puuronsa lisäksi. Kävimme aamiaisen jälkeen istuskelemassa kannella, jossa oli ihanan lämmin. Maissa oli varmasti todella kuuma päivä, sillä merelläkin tarkeni. Viljami nukkui hyvin rattaissa kun pääsi nauttimaan ulkoilmasta. Kävelimme pitkin laivan käytäviä ja kiertelimme kauppoja. Rakastan käydä haistelemassa hajuvesiä, mua vaan alkaa aina aivastuttaa sielä niin kovasti että montaa tuoksua ei ehdi haistelemaan! Galaxyn leikkipaikka oli melko pieni ja ahdas, eikä sielä Viljamin kokoiselle pienelle juurikaan ollut leluja. Pieni pehmustettu nurkkaus kuitenkin löytyi, jossa pääsi hieman purkamaan energiaa. Lastenhoitohuone löytyi myöskin leikkipaikan yhteydestä. Ennen laivan vaihtoa täytyi tietysti käydä pelaamassa erä bingoa! Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta hauskaa meillä ainakin oli.




Iltapäivällä saavuimme Maarianhaminaan, jossa vaihdoimme laivaa Baltic Princessiin. Emme siis käyneet maissa ollenkaan, vaan kävelimme käytävää pitkin suoraan seuraavaan laivaan. Menimme taas hetkeksi kannelle nauttimaan raittiista ulkoilmasta. Saimme aamulla lähtöselvityksen yhteydessä lipukkeet, joilla sai lunastaa laivan ravintoloista kuohuviinilasilliset kahdella eurolla. Tottakai hyödynsimme tämän ja nautimme lasilliset kuohuvaa Piano Barissa, jonka sisustuksesta tykkään muuten erityisen paljon. Lasillisten jälkeen käytiin vähän hyttikäytävillä kävelemässä, sillä Viljami väsähti ja siellä oli huomattavasti rauhallisempaa. Kello 16 oli vihdoin lounasbuffetin aika, ja meillä olikin jo kova nälkä. Minä en välitä niin kovasti kaloista, joten alkupalalautanen oli aika onneton, mutta pääruoaksi löysinkin vaikka ja mitä. Lämpimistä ruoista jäi mieleen pulled pork, savuporo-perunasalaatti ja päärynä-aurajuusto kana. Jälkiruokapöytä oli tottakai mun lemppari, ja sieltä tykkäsin erityisen paljon valkosuklaa-mustaherukkakakusta ja sitruunapiirakasta. Ruokailun jälkeen mentiin hetkeksi leikkipaikkaan, joka oli vähän parempi ja isompi kuin Galaxyn vastaava. Viljami paineli menemään pitkin leikkikehää ja muutamia vauvoille sopivia lelujakin sieltä löytyi. Kun oltiin levätty vatsojemme kanssa hetki, niin suunnattiin vielä tekemään vähän ostoksia. Kasa karkkia lähti kotiin tuomisina mukaan. Vielä viimeisenä istuskelimme hetken yökerhossa, jossa oli jokin esitys käynnissä. Pian meidän risteily olikin jo päätöksessä, mutta jäimme vielä toiseksi yöksi Turkuun, ja ajelimme vasta perjantaina takaisin kotiin. 





Meillä oli todella ihana risteily, ja äidin kanssa on aina niin mukava reissata. Aiomme kyllä ehdottomasti käydä Viljamin kanssa useamminkin laivalla, ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudumme yön yli risteilylle. Odotatko säkin aina eniten laivalla ruokailua, vai kenties shoppailua? Kerro mikä on sun lempijuttu laivalla, ja jos on jotain vinkkejä mikä laiva voisi olla meidän seuraava kohde, otan vinkit mielelläni vastaan! 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Surun keskellä

Blogin pieneen lomaan oli oma syynsä, ja siskoni tekikin jo aiheesta postauksen, pääset lukemaan sen tästä. En ensin ajatellut kertovani koko asiasta missään somessa, mutta koska tämä nyt vaikuttaa niin paljon myös blogiin, niin koen reilummaksi edes vähän avata asiaa ennen kun jatketaan normaalien postauksien parissa. Kun läheisemme sairastui, tottakai se pelästytti. Ajattelin mielessäni, että onkohan se nyt menoa. Toisaalta ajattelin kokoajan, että kyllä hän parantuu, ja elämä jatkuu. En kai missään vaiheessa oikein osannut ajatella kuinka vakavasta asiasta oli kyse, koska ulospäin sitä ei nähnyt millään tavalla. En millään halunnut pyöritellä päässäni ajatusta, että tämä saattaisi olla viimeinen kesä. 


On äärimmäisen raskasta yrittää surra ja käsitellä asiaa, kun on kokoajan kiinni Viljamissa. Tottakai se osittain helpottaakin tätä, kun ei ehdi suremaan ja on pysyttävä arjen rutiineissa kiinni. Välillä vaan ajatukset ei pysy kasassa ja on itkettävä. Onneksi Viljami ei vielä ymmärrä miksi äiti välillä itkee ja on surullinen. Olisi rankkaa esittää vahvaa, jos sitä ei ole. Nyt mä keskityn suremaan rauhassa, ja kirjoittelen kun siltä tuntuuu. Toivon teiltä siis ymmärrystä sen asian suhteen.


Aamuna kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Vei Herra kotiin väsyneen,
otti syliin sairaan ja uupuneen.
hänet Taivaan rauhaan kantoi.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kesäpuuhaa perheille Ikaalisissa

Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Ti-Ti Nallen Talo

Vietettiin viime lauantaina Perheblogien ensimmäistä perhepäivää, jonka idea oli siis koota yhteen meidän bloggaajia perheineen, ja viettää mukavaa kesäpäivää. Saimme yhteistyön merkeissä järkättyä mukavaa kesäpuuhaa perheille Ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa. Ti-Ti Nallen Talo sijaitsee Ikaalisten kylpylän alueella, noin tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Ti-Ti Nallen Talo on 1000 neliön vanha hirsitalo, josta löytyy kaikkiaan noin parikymmentä erilaista huonetta. Pihalla on myöskin paljon puuhaa, kuten lampaiden ruokintaa, metsäretki, keppihevosrata ja järviristeily Ti-Ti Nallen kanssa! Alueelta löytyy myös Ti-Ti Nallen Kaffila, jossa nautimmekin päivällä nakkisoppaa, sämpylöitä ja kahvia. 

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

Päivämme alkoi aamulla kello 11, kun Ti-Ti Nallen talon ovet aukesivat. Saimme kierrellä itseksemme ympäri taloa, ja tervehtiä kaikkia Nalleja. Olimme Teemun kanssa hyvin positiivisesti yllättyneitä, kuinka paljon erilaista tekemistä sieltä löytyi! Oli musiikkihuonetta, jossa sai soittaa erilaisilla soittimilla, Nikkarointihuoneessa oli nauloja, vasaroita ja sahoja. Siellä sai nikkaroida ihan itse mitä halusi ja viedä tekeleensä kotiin. Taiteilijahuoneessa sai maalata ja piirtää, Tarinahuoneessa istua kuuntelemaan tarinoita tai etsiä Piilopaikka rappusten alta ja mennä aikuisia piiloon. Puuhaa löytyy siis monenlaista, ja tässä oli niistä vasta osa lueteltuna! Sekä ulkoa, että sisältä löytyy esiintymislava, jossa on tanssituokioita muutaman kerran päivässä Nallejen seurassa. 

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

kesäpuuhaa perheille

Lähtiessämme pois, saimme matkaamme vielä lahjakassit, josta löytyi esitteitä, sekä Ti-Ti Nalle cd ja DVD. Viljamin vähän kasvaessa aiomme ehdottomasti popittaa samoja lauluja, joita itse olen nuorempana kuunnellut. Pääsimme juttelemaan Riitan kanssa, ja hän kertoi kuinka talossa käy sellaisia vanhempia, jotka ovat itse fanittanut Ti-Ti Nallea, ja nyt fanitus on siirtynyt lapsiin. Ikaalisista löytyy siis mahtavaa kesäpuuhaa perheille, suosittelen ehdottomasti käymään, koska me ainakin yllätyttiin todella positiivisesti. Aiotaan ehkä jo ensi kesänä viedä Viljami katsomaan Nalleja uudestaan!

Kiitos LapsiparkkiKun Äiti KelaaNorudemuIhan vaan tavismutsi ja Tossavaisen toinen sukka sekä teidän perheet, oli mahtava päivä! 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Väsynyt äiti jää lomalle!

Blogi jää nyt pienelle kesätauolle. Lomailemme hetken ja nautimme toisistamme. Pitäkää tekin toisistanne huolta, palataan ensi viikolla uusien juttujen parissa! <3


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Viljami seitsemän kuukautta

Viljami täytti tänään seitsemän kuukautta. Taas saan todeta kuinka aika juoksee ja taas on yksi kuukausi kulunut ja meidän poika kasvanut hirveän paljon! Kuukausi sitten aloittelimme kiinteiden maistelua, ja ollaankin edistytty ihan hyvin. Aamuisin ja iltaisin Viljami syö puuroa, päivällä kaksi tai kolme kertaa joko soseita tai jotain sormiruokaa. Nyt kun vihdoin kaksi hammasta puhkesi, niin voimme alkaa lisätä sormiruokailua, sillä ilman hampaita olen kokenut sen hieman haastavaksi. Uusien makujen totuttelu on sujunut melko vaivatta ja Viljami onkin oppinut jo syömään melko siististi alun sotkemisen jälkeen. Ikean hihalliset ruokailuun tarkoitetut essut on muuten ihan parhaita! 


Ryömimisen lisäksi Viljami on oppinut konttaamaan ja meneekin aivan järjetöntä vauhtia. Hän myös nousee taitavasti tukea vasten seisomaan, ja steppaa jaloillaan menemään minkä kerkiää. Aina jos on joku mitä vasten pystyy nousemaan, niin hän nousee. Istuminen onnistuu jo ilman tukea, eikä aina pää kopsahda maahan kaatuessa, vaan Viljami osaa jännittää niskaansa niin ettei pää ole ensimmäisenä maassa. Kaikki mahdollisimman äänekkäät lelut on Viljamin lemppareita, ja etenkin sellaiset joista kuuluu kova ääni kun hakkaa lattiaan. Välillä sitä toivoisi, että asuisi rivitalossa, eikä alapuolella olisi ketään... Olemme harjoitelleet omassa sängyssä nukkumista, mutta toistaiseksi se on hieman huonolla mallilla, sillä minä olen öisin niin väsynyt, että Viljamin kitistessä omassa sängyssä nappaan hänet viereeni, ja siinä hän yleensä nukkuu aamuun asti. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, jotta pysyisin sen verran hereillä ja tolkuissani että saisin hänet syöttämisen jälkeen siirrettyä takaisin omaan sänkyyn. Imetän edelleen, enkä ole edes ajatellut lopettavani vielä, joten sen suhteen meidän yöt jatkuvat edelleen katkonaisina. Onneksi hänelle on kuitenkin muodostunut jo selkeä rytmi nukkumaanmenon ja heräämisen kanssa, joten saan itsekin yleensä tarpeeksi unta. 

Niin ne kuukaudet vierii ja lapset kasvaa. Jos Viljami jatkaa kasvua ja kehitystä tätä tahtia, niin hän kävelee ennen kuin täyttää vuoden. Meidän neuvolakäynnit on nyt harventunut kahden kuukauden välein, joten tässä kuussa meillä ei ole neuvolaa. Kuukauden päästä sitten näemme kuinka Viljami on saanut painoa ja pituutta. Oli muuten todella haastava saada perinteinen kuukausittainen kuva otettua, sillä enään hän ei viihtynytkään selällään vaan yritti kokoajan kiivetä tuon lightboxin päälle ja ottaa kirjaimia käteensä. Tässä postauksessa näet onnistuneimman kuvan! :D

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viikonloppu kun meidän vauvasta kasvoi iso

Viikonlopun pettymykset alkaa olla pikkuhiljaa jo haudattu, ja on aika palata niihin vähän parempiin hetkiin. Koimme nimittäin viikonloppuna kaiken pettymyksen lisäksi monta super hyvää ja ikimuistoista hetkeä. Meillä oli mahtava porukka reissussa, ja saimme viettää aikaa perheen kesken. Viljami kasvoi kuin silmissä, sillä ensimmäinen hammas puhkesi ja toinen on jo ihan melkein puhjennut viereen. Alhaalla siis komeilee yksi hammas, jota on kyllä jo pitkään odotettukin.


Viikonlopun aikana hän nousi myös ensimmäisen kerran tukea vasten seisomaan. Muutamia kertoja hän on kiivennyt minun jalkoja pitkin aikaisemminkin, mutta nyt hän nousee jo kaikkea mahdollista vasten, iik! Viljami on istunut hienosti tuettuna jo reilun kuukauden verran, mutta nyt hän istuskelee ilman tukea. Siis aivan mielettömästi uusia juttuja niin lyhyessä ajassa. Päivä päivältä hän on taitavampi ja näyttää uusia temppuja. On ihan mahtavaa saada seurata vierestä kuinka Viljami kasvaa ja kehittyy. Ihanaa olla äiti!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pettymys

Vuoden odotetuimmat kisat päättyivät eilen pettymykseen. Mä en päässyt edes yhtä kokonaista kierrosta ajamaan kilpaa, kun auto hajosi. Kone oli jumissa, eikä mitään ollut tehtävissä. Tulin varikolle hinurin perässä tietämättä miten suuret vauriot moottorissa oli. Ajattelin sen vain käyvän vähän kuumana, ja että pääsisin seuraavaan lähtöön. Kun mulle selvis että kone oli jumissa, eikä Teemu pääsisi ajamaan, mä purskahdin itkuun. Olin niin vihainen ja pettynyt. Teemu on viime talvesta asti viettänyt kaikki illat tallissa, tuhlannut niin paljon rahaa ja meidän yhteistä aikaa. Hän ei ole sen takia nähnyt kaikkia Viljamin uusia taitoja, koska on rakentanut meille autoa.


Tottakai tiedän, että tämä on meidän oma valinta ja Teemu nauttii suunnattomasti tallissa olemisesta, ja autojen näpräilystä. Tiedostamme sen, että aina voi tapahtua mitä vaan ja auto voi hajota ihan ilman mitään järkevää syytä. Moottorit on niin äärirajoille viritettyjä, että joskus ne vaan ei kestä. Tällaiset pettymykset kolahtaa aina kovaa, kun tietää että toinen on odottanut juuri tätä kisaa kuin kuuta nousevaa. Pellon rata on niin hieno, ja jos ikinä tulee mahdollisuus ajaa täällä, niin ei kannata missata sitä tilaisuutta! Tottakai nämäkin on makuasioita, mutta itse pidän Pellon rataa yhtenä suomen hienoimmista. Olisin halunnut että Teemukin pääsee nauttimaan täällä ajamisesta, mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Kaiken kukkuraksi auto meni vielä kaupan, eli todennäköisesti ajellaan tyhjä kärry auton perässä kotiin. Tuskin arpaonni meitä huomenna suosii, sillä tämä on ollut yksi epäonnen reissu monella tavalla. Nyt toivutaan tästä pettymyksestä ja nautitaan yhteisestä kesälomareissusta. Välillä sitä kiroaa tämän harrastuksen alimpaan helvettiin, mutta silti eihän tätä pysty lopettamaan!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Muumimaailma vauvan kanssa

Viime perjantaina aikaisin aamulla suunnattiin auton nokka kohti Naantalia ja menimme Muumimaailmaan. Mukana oli minun ja Viljamin lisäksi siskoni perheineen sekä äitini. Muumimaailmassa on oma parkkipaikka hieman kauempana, josta on bussikuljetus Muumimaailman porteille. Me kuitenkin jätettiin auto Kuparivuoren koulun luokse, joka on pienen kävelymatkan päässä. Se ei haitannut yhtään, sillä Naantali on niin kaunis kaupunki vanhoine katuineen ja rakennuksineen, että sen katuja käveli oikein mielellään kauniissa kesäsäässä.

Muumimaailma aukesi kello kymmenen, ja olimme paikalla melko pian avaamisen jälkeen. Muutama muukin oli löytänyt kauniina päivänä tiensä muumien luokse ja väkeä oli todella paljon. Olemme siirtyneet vaunuista jo ratasosaan, joten Viljami viihtyi hyvin myös hereillä rattaissa. Parit pienet päikkäritkin hän malttoi hälinästä huolimatta ottaa. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin vaunuilla pääsi kulkemaan, ainakaan sen takia ei jäänyt mitään näkemättä, etteikö vaunuilla olisi päässyt kulkemaan. Ja tottakai, iso osa kohderyhmästä liikkuu vielä rattailla, joten on ihan ymmärrettävää että kaikki polut on tehty esteettömiksi. Kun olin pieni, kävimme joka vuosi muumimaailmassa, ja viimeisen kerran kun olen siellä ollut, oli muumitalossa kaikki tavarat köysien takana, eikä mihinkään huoneisiin oikein päässyt. Tänä vuonna kuitenkin kaikki köydet oli poistettu, ja muumitalossa pääsi kulkemaan vapaasti ja tavaroihin sai koskea. Mahtava uudistus mielestäni!


Meillä oli mukana eväät, joten siirryttiin hieman syrjempään rannalle syömään niitä. Piknik onkin hyvä vaihtoehto, sillä eväät voi nauttia vaikka kalliolla tai hiekkarannalla. Kävimme katsomassa myös musiikkinäytelmän Pikku Myyn syntymäpäivistä. Se oli sopivan lyhyt, jotta pienetkin katselijat jaksoivat istua hetken paikoillaan. Erityismaininta täytyy antaa alueen vessoille. Ainakin siinä vessassa jota me käytimme oli hienosti huomioitu myös vauvat ja hyllyltä löytyikin iso kasa Muumi -vaippoja.



Viljami ei tietenkään vielä saanut Muumimaailmasta mitään irti, eikä varmasti oltaisi muuten sinne lähdetykään, mutta koska Alisalle tämä oli niin tärkeä tapahtuma, niin ilman muuta lähdettiin mukaan. Uskon, että tästä tulee ainakin lähes jokavuotinen kesälomareissu meille, jos vain Viljami yhtään tykkää muumeista. Paikkana se on niin kaunis ja tekemistä on monenlaista. Hinta toki on melko suolainen, mutta uskon kuitenkin että pieni lapsi saa niin paljon enemmän irti tällaisesta kuin huvipuistosta.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kisapäivää Somerolla

Tänään vietettiin päivää Somerolla kisoissa, sillä minä, isäni ja Teemu tehtiin tulospalvelua siellä. Äiti lähti onneksi mukaamme, joten Viljamia ei tarvinnut jättää hoitoon. Mukana oli myös siskontyttöni Alisa sekä meidän koira Helmi. Oltiin viime yö mun vanhempien luona, sillä lähdimme aamulla siitä yhdellä autolla kohti kisoja. Minä ja Teemu istuskelimme lähes koko päivän kilpailunjohtotornissa tietokoneen ääressä, ja äiti oli lasten kanssa varikolla. Nykyään on niin paljon helpompaa, kun Viljami syö muutakin ruokaa kuin maitoa. Aina tauoilla tottakai imetin häntä, ja kerran äiti toi hänet torniin kesken kisan, mutta muuten he pärjäsivät ilman minua pelkillä soseilla ja puurolla, eikä tarvinnut miettiä maidon sulatusta tai lämmitystä.


Kisapaikoilla olosuhteet on yleensä hyvin alkeelliset, ja Somerollakaan saatavilla ei ollut muuta kuin kylmää vettä, joka ei ole juomakelpoista. Peppua ei siis juuri siellä pesty, ja monessa paikassa juoksevaa vettä ei edes ole saatavilla ja vessat on bajamajoja. Mikroa ei tietenkään juuri missään ole, joten ruuan lämmittäminen ei tule kyseeseen. Kun mukana on taapero ja vauva, vaatii hieman kekseliäisyyttä, että kaikki päivän hommat saa tehtyä. Mielestäni kuitenkaan tällaiset olosuhteet eivät ole mikään este lähteä vauvan kanssa kisoihin. Siskoni on hyvin näyttänyt, että lapsen kanssa pystyy liikkumaan missä vain, se on ainoastaan asenteesta ja varustautumisesta kiinni. Kannustankin teitä kaikkia lähtemään rohkeasti vähän mukavuusalueen ulkopuolelle, oppii kummasti arvostamaan kodin mukavuuksia, kun viettää aikaa alkeellisissa oloissa. Raportoin teille ensi viikonlopun jälkeen olenko vielä samaa mieltä, kun takana on neljä päivää vauvan kanssa kisoissa. Onneksi mukana on iso kasa apujoukkoja, joten tarvittaessa voin ottaa hieman hermolepoa ja lykätä Viljamin isovanhempien vastuulle. Olen onnekas, kun mulla on niin paljon lähipiirissä ihmisiä, jotka on valmiita lähtemään myös kisoihin mukaan! 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Vauvan kanssa pohjosiin

Teemulla alkoi tänään kahden viikon kesäloma, ja ensi viikon tiistaina olisikin tarkoitus lähteä kohti pohjoista. Ensimmäinen etappi on pohjanmaalla, jossa olemme yhden yön, jonka jälkeen jatkamme matkaa 500km ylöspäin Pelloon. Pellossa on joka kesä suomen suurimmat jokkiskisat, ja tänä vuonna pääsemme Teemun kanssa molemmat ajamaan siellä kilpaa! Yövymme aivan Pellon keskustassa omakotitalossa, jossa olemme olleet jo kahtena aiempanakin vuonna. Se on ihana paikka, sillä pihassa on Helmille tilaa juosta, ja ulkosauna tuo kivan fiiliksen tällaiselle kerrostalossa asujalle. 

Tämä on ensimmäinen pitkä automatka Viljamin kanssa. Tähän asti pisin reissu on ollut Turkuun eli noin 150km. Meidän suunnitelma on, että lähdemme aikaisin aamulla ajamaan, hyvässä lykyssä pari ensimmäistä tuntia Viljami nukkuu, jonka jälkeen voimme pitää pitkän tauon. Ajattelimme ajaa parin tunnin pätkissä, ja pitää kunnon taukoja, sillä mukana on myös Helmi, jonka täytyy päästä purkamaan energiaansa ulkona. Olen aloittanut valmistautumisen jo hyvissä ajoin tällä viikolla, ja yrittänyt listata ylös mukaan tarvittavia tavaroita. Tuntuu että vauvan kanssa reissatessa tavaramäärä on valtava. Kävin myös hakemassa apteekista hyttysmyrkyn, joka sopii vauvoillekin. Lapissa itikoita tuntuu aina riittävän, joten on tärkeää suojata Viljami niiltä. Tottakai yritämme vaatteilla suojata suurimmaksi osaksi, mutta hätävarana on hyvä olla mukana myös myrkkyä.


Automatkalle olen suunnitellut ottavani kasan leluja, ja vettä nokkamukiin, jotta suurimpaan janoon saa antaa vettä, ennenkuin pystytään pysähtymään. Kaikki mahdollisimman äänekkäät lelut on tällä hetkellä Viljamin lemppareita, joten koitan niillä viihdyttää häntä. Viljami on onneksi hyvä nukkuja autossa, joten toivon että pystymme etenemään hänen päikkäreiden aikana hyvän tovin. Täytyy myöntää, että mua jännittää lähteä näin pitkälle automatkalle.

Koska tämä on meidän ensimmäinen pitkä matka autossa, niin nyt kaipailisin teiltä vinkkejä. Mitä pitää ottaa huomioon vauvan kanssa reissatessa ja mitä pitää ottaa ehdottomasti mukaan? Nyt saa puhua, mä oon muuten ihan pulassa! :D

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kotisiivous on tarpeellinen jokaiselle

Yhteistyössä Perheblogit ja Freska

Kuten olen aiemmin jo kertonut, olen siivoushullu. En tykkää päästää kotiini vieraita, jos en ole pyyhkinyt pölyjä, imuroinut, pessyt lattioita ja vessaa. Jos kuulen, että joku on tulossa meille, teen pikasiivouksen, jotta edes vähän näyttäisi puhtaalta. Minulle tarjoutui mahdollisuus saada kotisiivous Freskan kautta ja emmin kauan että haluanko ketään vierasta kotiini siivoamaan, koin myös että meillä on kyllä aika puhdasta ylipäänsä. Siivoilen aina kun jaksan ja ehdin, joten kamalaa sotkua ei ikinä ehdi syntymään, vai ehtiikö?

Maanantai-aamuna kahdeksalta ovikello soi, ja sisään asteli ihana Sari. Freskan sivuilla on kätevä laskuri, jolla pystyy laskemaan asunnon neliöiden mukaan siivoukseen tarvittavan ajan. Meille oli varattu kolme tuntia perussiivoukseen. Siivoukseen voi erikseen tilata esimerkiksi ikkunoiden pesun, jääkaapin tai uunin sisäpesun tai vaikka vaatteiden silitystä. Erityisesti ikkunoiden pesu on sellainen juttu, jonka mielelläni jättäisin jonkun muun tehtäväksi. Lähdimme siivouksen ajaksi pois kotoa, sillä jaloissa pyörivä koira ja vauva ei varmasti helpottaisi siivousta.

Vietimme kolme tuntia Teemun vanhempien luona, jossa syötiin aamupala, nukuttiin pienet päikkärit yhdessä Viljamin kanssa, ja mä tein vähän koneella hommia. Kotiin saapuessa mua vähän jännitti, että miltä meillä näyttää. Pöydälle oli jätetty suklaata ja tervehdys kortin muodossa. Ihanaa! En ollut osannut ajatella, että meillä oli oikeasti kertynyt likaa sinne tänne. En edes muista koska olisin tehnyt perusteellisen siivouksen, kun yleensä vain otan isoimpia sieltä täältä. Nyt huomasin, että meidän ovenkahvat ja kaikki hanat kiiltää, keittiön valkoinen taso oli taas kokonaan valkoinen, eikä tahroja ollut missään. Mikron ja jääkaapin ovi olivat kiiltäviä, ja ilmastoinnin venttiilikin oli putsattu pölystä! Mulla on yksi vitriini täynnä astioita, ja sieltä pölyjen pyyhkimistä kartan viimeiseen asti, nyt sekin oli tehty! Mä olin oikeasti niin positiivisesti yllättynyt, ja samalla vähän järkyttynyt; mä luulin että meillä on ollut puhdasta.



Monia varmasti kiinnostaa mitä tällainen lysti oikein maksaa? Siivous maksaa 34e/tunti, ja koska siivouksen voi laittaa kotitalousvähennykseen, jää hintaa omavastuu 100 euron jälkeen 17e/tunti aina 2400 euroon asti. Eli vuonna 2017 kotitalousvähennys on 50% maksamasi palvelun hinnasta. Freska on tehnyt asian todella helpoksi, sillä he toimittavat vuoden vaihteen jälkeen sähköpostilla laskelman kotitalousvähennyskelpoisista ostoista, ja neuvovat lisäksi kuinka ilmoitat tiedot verottajalle. Helppoa! 

Jos kiinnostaa kotisiivous Tampere, Turku tai Helsinki + lähialueet, niin suosittelen ehdottomasti Freskaa. Vaikka koti ei näyttäisi edes kovin sotkuiselta ja likaiselta, on perusteellinen puhdistus välillä todellakin tarpeen. Musta tuntuu, että jatkossa ainakin muuton yhteydessä tehtävän siivouksen voisin ihan hyvin jättää muiden tehtäväksi, ja ehkä sen ikkunan pesunkin voisi ulkoistaa, kun hinta ei päätä huimaa, vaikka niin usein luullaan.


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Siskon polttarit

Huh, vihdoin salailu on ohi ja voi hengähtää. Lauantaina oli nimittäin mun isosiskon Ilonan polttarit! Lupauduin auttamaan kaasoa niiden järjestelyssä, ja parhaani mukaan kotoa käsin yritin hoitaa minulle annettuja hommia. Polttarit pidettiin Turun seudulla, joten puhelimen välityksellä koitin saada asioita hoidettua. Pidettiin me kaason kanssa kerran pieni palaveri meillä, ja senkin salailu oli jo haastavaa! 

Meidän aamu alkoi aikaisin, sillä tarkoitus oli olla yhdeksän jälkeen morsiamen kotona, joten lähdimme kuuden jälkeen ajelemaan ensin kohti Viialaa, jossa vaihdoimme auton isompaan ja jätimme Helmin hoitoon, jonka jälkeen otimme Teemun ja Viljamin kanssa suunnan kohti Turkua. Minä istuskelin Viljamin kanssa takapenkillä ja koitin saada meikattua, enpä ole aikaisemmin joutunut autossa meikkaamaan. Noukimme matkalta kaason kyytiin ja menimme morsiamen luokse. Siellä meitä odotti jo mun molemmat siskot ja sulhasen siskot. Annoimme morsiamelle selviytymispakkauksen päivää varten, josta löytyi lista mukaan pakattavista tavaroista, kartta, taskumatti sekä vaatteet jotka hänen tuli pukea päälle. Päivän teemana oli harrastukset vuosien varrelta, joten vaatteiksi päätyi ajohaalari, polvisuojat sekä partiohuivi. Viime vuosina Ilona on innostunut geokätköilystä, joten hän sai kartan avulla suunnistaa kohti päivän tehtäviä.



Ensimmäisenä vuorossa oli 1,5h hierontaa, jonka aikana me kävimme katsomassa paikat kuntoon kaason vanhempien luona, sillä aioimme viettää siellä päivää. Haimme Ilonan hieronnasta, ja ovesta pihalle käveli tukka pystyssä, väsynyt ja silmiään siristävä morsian. Hieronta oli onnistunut, ja oli aika suunnata kohti seuraavaa rastia, joka oli siis kaason vanhempien talo. Siellä ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä metsästä yksi oikea geokätkö, joka oli korkealla kalliolla. Sillävälin pystytimme piknikin kalliolle, josta oli mahtavat näkymät merelle. Päivän aikana Ilonan oli tarkotus kerätä pisteitä erilaisista tehtävistä, jotta hän saisi päivän päätteeksi diplomin ja pääsisi naimisiin. Piknikillä tehtävä oli avata skumppapullo, ja hän suoriutuikin siitä juuri sopivassa ajassa.




Piknikin jälkeen suunnistimme kartan avulla kohti rantaa, jossa meitä odotti kaason edellis illan myrskyssä laittama kalaverkko, jotta saisimme pienen lentopallopelin aikaiseksi. Pelasimme tai siis heittelimme palloa puolelta toiselle, ja nauroimme kippurassa toistemme lyönneille. Pelailun jälkeen alkoi tulla nälkä, joten menimme sisälle, jossa söimme kaason sekä hänen äidin loihtimia herkkuja. Pöytään oli katettu tacovuokaa, salaatteja, patonkia, juustoja, kakkua ja hedelmiä. Ruuat olivat taivaallisia, ja nälkä alkoikin olla jo kova!




Sekä Ilona, että minä pelätään jonkin verran vettä, joten oli vuorossa päivän extreme-osuus! Meitä odotti nimittäin rannassa upea vene, jolla lähdimme kiitämään kohti Airiston vierasvenesatamaa, jossa oli tänä viikonloppuna Saaristo Poker Run, ja paikalla oli kaikki suomen nopeimmat veneet. Käveltiin hieman satamassa ja istuskeltiin kalliolla. Alettiin olla aika väsyneitä, joten lähdettiin takaisin kaason vanhempien luokse, jossa morsianta odotti vielä yksi tehtävä. Partiotaitojen testausta solmujen ja trangian kasaamisen muodossa. Laitetaan vaikka väsymyksen piikkiin, että solmut ei aivan ollut enää hallussa, mutta trangian kasaus onnistui mallikkaasti. Laitoimme vielä saunan päälle ja kävimme saunomassa, jonka jälkeen ajeltiin taksilla kotiin. Teemu ja Viljami olivat olleet päivän Ilonan miehen ja Alisan kanssa. Koska kello oli jo paljon, niin jäimme yöksi heidän luo ja ajelimme aamulla takaisin kotiin.


Meillä oli ihan mahtava päivä, ja mielestäni onnistuttiin aika hyvin saamaan morsiamen näköiset polttarit. Budjetti meillä oli myös melko pieni, joten siihen nähden saatiin paljon tehtyä kaikennäköistä. Suosittelen jos järjestätte polttareita, että jaatte tehtäviä osallistujien kesken, niin kenellekään ei tule liian isoa taakkaa ja kaikki saa osallistua järjestelyihin. Toivottavasti Ilona nautit päivästä, oli ilo saada olla mukana sinun erityisessä päivässä! <3 

torstai 29. kesäkuuta 2017

Ryhmäneuvola

Täällä Pirkkalassa on tapana, että 6kk neuvola järjestetään ryhmäneuvolan muodossa. Meillä sen aika oli eilen, ja paikalla oli kymmenkunta vanhempaa vauvansa kanssa. Istuimme pitkän pöydän ääressä, jonka päällä oli pari makuualustaa, johon vauvan sai halutessaan laittaa. No meidän vauhtihirmua ei paljoa uskaltanut pöydälle laittaa, koska Viljami haluaisi kokoajan vain ryömiä. Paikalla oli kaksi terveydenhoitajaa, joiden kanssa aluksi keskustelimme puolivuotiaan unesta, ruuasta ja liikkumisesta. Äitien kesken heräsi hyviä kysymyksiä ja saimme pieniä keskusteluja aikaiseksi, sekä jaoimme vinkkejä liittyen esimerkiksi vanhempien jaksamiseen.


Oli hauska nähdä, kuinka eritahtiin vauvat kehittyvät. Muutama vauva ei vielä edes kääntynyt ympäri, kun toiset on jo ryömineet kuukauden verran. Toisilla oli jo monta hammasta, ja toisilla ei yhtäkään. Toiset oli todella siroja ja pieniä, ja toiset näytti jo paljon vanhemmilta, kun massaa ja pituutta oli enemmän. Niin erilaisia, jokainen silti omanlainen täydellinen. Oli myös jännä nähdä kuinka Viljami reagoi toisiin saman ikäisiin, sillä aiemmin ollaan tavattu vaan nuorempia ja vanhempia, mutta yhtäkään saman ikäistä ei meidän lähipiirissä ole. Häntä selvästi kiinnosti toiset vauvat, ja kovasti naureskeli muille. Näin pieni ei tietenkään osaa vielä varoa, joten huitovat kädet ja jalat osui puolin ja toisin, mutta se ei tuntunut haittaavan.


Kävimme myös yksitellen vauvojen kanssa seinän takana mitattavana. Pituutta tällä kertaa oli 66cm, eli kuukaudessa pituutta oli tullut 3,2cm. Painoa oli 7910g, eli kuukaudessa on kasvettu 240 grammaa, joka on melko vähän verrattuna aiempiin kertoihin, mutta aivan riittävästi kuitenkin. Pään ympärys oli kasvanut 0,7cm, eli nyt sen mitaksi saatiin 43,9cm. Kasvu on edelleenkin tasaista, joskin nyt oltiin vähän laskeuduttu lähemmäs 0-käyrää, sillä Viljamin paino on huidellut + käyrällä. En ole kuitenkaan noista käyristä jaksanut stressata, koska ruoka maistuu ja lapsi kasvaa tasaisesti, niin käyrillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä.


Kaikenkaikkiaan oli todella kiva, että tällainen järjestettiin, mutta ajankohta oli hieman huono. Neuvola alkoi kello yhdeksän, ja kesti liki kaksi tuntia, joka oli ainakin Viljamille liikaa, sillä hänellä olisi ollut päikkäriaika. Moni muukin vauva väsähti, ja loppuaika olikin melkoista kitinää ja huutoa, kun kaikkia väsytti. Viljami nukahti vaunuihin samantien ja veti pitkät päikkärit, taisi siis olla melko rankka kokemus hänelle. Oli mukava päästä jakamaan ajatuksia äitien kanssa, joiden lapsi on suunnilleen samassa kehitysvaiheessa.