perjantai 31. maaliskuuta 2017

10 faktaa Narkolepsiasta

Kuten ehkä otsikosta voitte jo päätellä, tässä postauksessa kerron teille kymmenen faktaa Narkolepsiasta. 

1. Narkoleptikon nukahtamisalttiutta on verrattu tilaan, jossa terve ihminen on valvottuaan 2-3 vuorokautta.

2. Iso osa Narkoleptikoista näkee hyvin todentuntuisia painajaisia, jonka takia nukkumaan meno voi olla hyvin pelottavaa. Myös hallusinaatiot ovat monella syynä siihen, ettei edes uskalla mennä nukkumaan vaikka kuinka väsyttäisi. 

3. Painoa kertyy helposti. Koska keho ei koskaan lepää, ei aineenvaihdunta toimi kunnolla. Myös erilaiset lääkkeet vaikuttavat ruokahaluun ja nesteen kertymiseen kropassa.

4. Levottomat yöt. Monet kuvittelevat, että Narkoleptikko nukkuu kuin tukki öisin, mutta asia on täysin päinvastoin. Usein yöt ovat todella levottomia, eikä unta saa kirveelläkään ja jos unen päästä saa kiinni, todennäköisesti herää viimeistään tunnin päästä ja yöunet ovat näin todella katkonaisia. 

5. Ensimmäisenä kun mainitsee sairastavansa Narkolepsiaa, kysytään että voinko nukahtaa koska vain. Todellisuus on, että hyvin pieni osa meistä nukahtaa tilanteissa joissa on pientäkin aktivaatiota. Eriasia on tilanteet, joissa joutuu esimerkiksi istumaan paikallaan pitkiä aikoja tekemättä mitään.


6. Suurimmalla osalla Narkolepsian kanssa esiintyy katapleksiaa, joka tarkoittaa lihasjänteyden menetystä tunnetilojen laukaisemana. Esimerkiksi minulla se esiintyy jos nauran kovasti, niin polvet saattavat hieman notkahtaa tai pää nykäistä. Tosiasia kuitenkin on, että ulkopuolinen harvoin näkee katapleksiaa, se tapahtuu niin äkkiä. Pahimmillaan kuitenkin katapleksiakohtaus voi kestää jopa minuutteja, jalat voi mennä kokonaan alta ja lysähtää maahan. 

7. Muistivaikeudet väsymyksen takia. Terve ihminen voi varmasti samaistua siihen, että väsyneenä muisti ei toimi kunnolla ja oppiminen on hankalaa. Meille se on jokapäiväistä, ja Narkolepsia usein vaikuttaakin koulumenestykseen, ja varsinkin jos se puhkeaa teini-iässä, eikä diagnoosia saada nopeasti, voi opiskelu tuntua todella raskaalta. Oikealla lääkityksellä ja elämänrytmillä Narkolepsia ei ole este opiskelulle ja menestykselle työelämässä. 

8. Narkoleptikon unikohtaukset ovat usein hyvin lyhytkestoisia, mutta piristäviä! Vartin unet riittävät usein pitämään vireystilaa yllä. Niitä esiintyykin yleensä useita päivässä, ja lääkärit suosivat 20 minuutin unia ainakin kerran päivässä, jotta vireystila säilyisi hyvänä.

9. Sairaus vaikuttaa olennaisesti ammatinvalintaan. Työn tulisi olla säännöllistä, aktiivista, muttei rasittavaa. Eli pitäisi olla kokoajan jotain tekemistä, jottei väsy paikallaan olemiseen, mutta liian aktiivinen työ voi olla väsyttävää ja viimeistään työpäivän jälkeen iskee kova väsymys. Autonkuljettaja ja valvomotyö on myös pois suljettu. Päivärytmin tulisi olla hyvin säännöllinen, joten vuorotyö ei myöskään sovi Narkoleptikoille.

10. Narkolepsia on parantumaton sairaus, jonka oireet pysyvät pääosin muuttumattomina ja näillänäkymin se ei ole perinnöllinen, mutta tietoa on vielä liian vähän jotta tämä väite voitaisiin vahvistaa. 


 Lähteenä on käytetty Wikipediaa, sekä Narkolepsiaan vertaistukea -ryhmää. 


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Palohälytys

Mun aamu alkoi tänään todella huonosti, kun heräsin huonoon oloon ja kertaalleen kävinkin halaamassa pönttöä. Ajattelin jo hetken, että iskikö minuun nyt se norovirus joka tuntuu jylläävän koko maassa. Sain kuitenkin aamupalan syötyä, ja leikittiin Viljamin kanssa lattialla. Mun huono olo oli poissa!

Hieman kymmenen jälkeen aloin kuuntelemaan, että naapurin koira haukkuu ja jostain kuuluu kova piippaus. Palohälytin soi naapurissa! Ei mennyt montaa sekuntia kun alkoi meilläkin soida ja pian soi koko kerroksen viidessä asunnossa. Kolmessa asunnossa on koiria, joten meteli oli aikamoinen kun koirat hädissään haukkuivat.


Menin aivan paniikkiin ja soitin Teemulle että mitä pitää tehdä. Koitin parvekkeelta katsoa palaako jossain asunnossa, mitään ei kuitenkaan näkynyt, eikä rapussa haissut savu, joten aloin repimään hälyttimiä irti katosta jotta sain metelin loppumaan. Tässä vaiheessa olin laittanut Helmin kylpyhuoneeseen, jotta sen korvat edes vähän säästyi tuolta meteliltä. Meillä on hieman normaalia korkeampi huonekorkeus, joten tavallisella tuolilla en ylettänyt kattoon, onneksi meillä on Tripp Trapp, jolla yletyin nappaamaan hälyttimet irti.

Teemu antoi ohjeeksi, että äkkiä pihalle ja soitto hätäkeskukseen. Laitoin Viljamin lämpöpussiin ja Helmille hihnan ja lähdettiin alakertaan. Missään muussa kerroksessa ei kuulunut hälyttimien ääniä. Soitin hätäkeskukseen ja sieltä lähetettiin paloauto tarkistamaan tilanne. Ihana rouva tästä talosta sattui samaan aikaan alakertaan ja hän soitti huoltoyhtiöön ja sieltä tulikin äkkiä mies katsomaan tilannetta ja totesi, että talossa oli sähkökatko hetki sitten ja koska hälyttimet on liitetty sähköverkkoon niin ne alkoi soida. Palomiehet vielä kävivät tarkastamassa tilanteen, ja saatiin lupa palata takaisin kotiin.

Tämä pelästytti kyllä toden teolla! Toivottavasti enää ei tarvitse moista todistaa, eikä hälyttimet temppuile sähkökatkon tullen. Hassua tässä oli se, että täällä on ennenkin ollut sähkökatkoja, eikä hälyttimet ole soineet ja tänään ne soi ainoastaan meidän kerroksessa..

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Omenariisipuuro

Kun asuin vielä vanhempieni luona, meillä syötiin usein erilaisia puuroja. Lemppareitani on ehdottomasti uunipuurot sekä omenariisipuuro, jonka hyvin yksinkertaisen reseptin ajattelin jakaa teillekin! Teemu ei pidä paljoa puuroista, mutta tämä uppoaa myös hänelle. 

Tähän tarvitset:
 - 1l vettä
 - 1,5dl puuroriisiä 
 - 0,5-1dl sokeria
 - 3-5 omenaa 
 - kanelitanko
 - ripaus suolaa


Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää ripaus suolaa, riisisuurimot, kuutioidut omenat ja kanelitanko. Hauduta miedolla lämmöllä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Tai keitä riisiä ensin 15 minuuttia ja lisää omenakuutiot vasta sen jälkeen, silloin omenat jäävät sattumiksi puuroon. Mausta puuro lopuksi sokerilla (omenien makeus vaihtelee suuresti lajikkeesta riippuen) ja poista kanelitanko. Tarjoa puuro lämpimänä, haaleana tai kylmänä sellaisenaan tai maidon kanssa. 


Mun mielestä tää on ehdottomasti parasta kylmänä, eikä tarvitse maitoa tai muitakaan lisukkeita. Äärettömän helppo ja niin hyvä puuro. 

Syödäänkö teillä puuroja? Onko omenariisipuuro tuttu ennestään? 

Ohje täältä!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Melulla hiljaiseksi

Oletteko kuulleet sellaisesta, kuin White noise? Suomennettuna se on Valkoinen kohina, ja tarkoittaa nimensä mukaisesti kohinaa, kuten esimerkiksi sellaista kun radio ei löydä taajuuksia. Kaikki varmasti tietävät mitä tarkoitan.

Mä kuulin ensimmäisen kerran tästä joskus raskausaikana, ja mua alkoi suunnattomasti kiinnostamaan mikä juttu tämä mahtaa olla. Etsin YouTubesta videoita hakusanalla "White noise" ja sain tulokseksi esimerkiksi sateen ropinaa, vesiputouksen kohinaa tai hiustenkuivaajan äänen. No miksi ihmeessä tuollaista joku olisi äänittänyt?


On tutkittu, että näiden mainitsemieni äänten kaltainen kohina rauhoittaa vauvaa, sillä sikiö tottuu kohdussa erilaisiin ääniin, ja tuollainen kohina on ehkä lähinnä sitä ääntä johon vauva on kohdussa tottunut.

Olin jo unohtanut koko Valkoisen kohinan, kunnes noin kuukausi sitten Viljamin huutaessa täyttä huutoa muistin tämän ja laitoin YouTubesta videon pyörimään, jossa oli pöytätuulettimen hurinaa. Itku lakkasi kuin seinään ja Viljami jäi kuuntelemaan kohinaa.

Nykyään meillä kuunnellaan erilaisia kohinoita lähes päivittäin, ja joskus jopa nukahdetaan esimerkiksi veden ropinaa kuunnellen.

Tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu, vaikka kuulosti alkuun ihan hölynpölyltä. Suosittelen kokeilemaan joskus vauvan rauhoittamiseen. Ei tämä tietysti kaikilla toimi, mutta jos toimii niin siitä voi olla suurikin apu.

torstai 23. maaliskuuta 2017

3kk neuvola

Meillä oli tänään 3kk neuvola, ja Viljami sai ensimmäiset rokotukset. 2kk neuvolassa sai jo suun kautta rotavirusrokotteen, mutta tänään annettiin sen lisäksi kaksi piikkiä reiteen.

Jännitin etukäteen jonkinverran, koska ei voi tietää kuinka pieni reagoi piikkeihin ja siihen kirvelyyn. Itse en pidä piikeistä yhtään, mutta Narkolepsia tutkimusten aikaan totuin piikkeihin, eikä se enää ole niin kamalaa kuin aiemmin. Toki en vieläkään halua katsoa kun piikki laitetaan.


Mentiin kävellen neuvolaan, koska mulla ei ole päivisin autoa käytössä, ja matkaa neuvolaan on vaan reilu kilometri. Viljami kerkesi siis nukkua vaunuissa puolisen tuntia ja heräsi tietysti heti kun aloin riisumaan häntä. Onneksi Viljami oli hyvällä tuulella ja naureskeli kovasti kun isommat lapset leikkivät. Oli myös hauska sattuma, kun odotusaulassa oli kaksi muutakin samanikäistä vauvaa.

Tänään poikkeuksellisesti Viljamia tutki terveydenhoitaja -opiskelija, joka oli todella mukava ja alkuun juteltiin perus kuulumisia. Siirryttiin hoitopöydälle tutkimaan, ja mua huvitti kun hän kysyi, että onko Viljami kääntyillyt vahingossa, ja yritti laittaa Viljamia vatsalleen ja siitähän se sitten käänsi itsensä selälleen eikä kyllä tarvinnut sen jälkeen miettiä että onko kääntynyt vahingossa vai tekeekö sen jo ihan omasta tahdosta. Niin terhakkaasti ponnisti toisella jalalla vauhtia ja auttoi vielä kädellä.

Punnittiin poika, ja tällä hetkellä painoa on 6600g, eli 650g tullut kuukaudessa. Pituutta mitatessa Viljamin hermot sitten meni, kun ei tahdottu saada kunnolla mitattua, sillä hän ei tahtonut suoristaa jalkaansa ollenkaan. Lopulta kun onnistuttiin mittaamaan, oli pituus 59cm, eli 3,2cm enemmän kuin viimeksi. Päänympärys oli myös kasvanut sentillä.

Tuon pienen hermoromahduksen jälkeen puin Viljamille bodyn päälle ja alettiin ensin antaan rotavirusrokotetta, joka siis annettiin suun kautta nesteenä. Viljami huusi täyttä huutoa naama punaisena ja pää hiestä märkänä. Annettiin tippa kerrallaan sitä nestettä, mutta en saanut Viljamia missään välissä rauhoittumaan. Hän siis huusi koko loppu käynnin ajan, sillä väsymys painoi päälle.

Rotavirusrokotteen jälkeen Viljami sai  kaksi piikkiä, yhdet molempiin reisiin. Ensimmäisen piikin kohdalla vaikka katsoin muualle, tunsin sen kivun itsessäni minkä Viljami koki. Oli niin sydäntä särkevää katsoa kun toista sattuu, eikä voi auttaa. Onneksi se oli äkkiä ohi ja pian sain pukea Viljamille loputkin vaatteet päälle ja lähdettiin aulaan imettämään ennen kotiin lähtöä. Vaunuissa Viljami nukkuikin ensin 2,5h ja heräsi, mutta nukahti samantien kun otin hänet syliin, joten en edes riisunut häntä vaan annoin jatkaa unia vielä tunnin verran sitterissä ja sen tunnin nukuin itsekin sohvalla.
Vähän itkuinen poika on tänään ollut, mutta kuumetta ei ainakaan vielä ole noussut. Käytiin illalla pieni vaunulenkki, jotta hän saa edes yhdet pidemmät unet tähän iltaan, ja toivottavasti nukkuu myös yönsä hyvin.

Sellainen oli meidän 3kk neuvola, miten muiden vauvat on reagoineet rokotuksiin?

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kolme kuukautta

Eilen Viljami täytti jo kolme kuukautta! Tulen varmaan toteamaan jokaisessa postauksessa jossa mainitsen Viljamin iän, että kuinka nopeasti aika kuluu ja kuinka paljon taas kuukauden aikana on tapahtunut.


Edelleenkin Viljami rakastaa makoilla hoitopöydällä ja melkein jopa naureskelee värikkäille kuville ja heiluvalle vaippatelineelle, joita hoitopöydän ympärillä on. Tripp Trappin sitterissä hän viihtyy myös kovasti, ja huitoo Libero - laukusta saatua perhosta.

Ollaan myös käyty muutaman kerran suihkussa kylvyn sijaan, ja ei nyt voi sanoa että se olisi mitään Viljamin lempipuuhaa, mutta onnistuu oikein hyvin. Helpompi välillä käydä vain suihkussa kuin kylvettää.

Viljami on todella jäntevä, ja pitää päätä hyvin jo korkealla kun makaa vatsallaan. Sujuvasti kierähtää vatsalta selälleen, mutta toisinpäin ei vielä onnistu. Uskon kuitenkin senkin tapahtuvan pian, sillä kyljelleen hän pääsee jo hyvin, mutta käsi ottaa vielä vastaan sen verran, ettei vatsalleen asti ole päässyt. Jalat ja kädet sätkivät kovaa vauhtia, eli liikkeelle kovasti pitäisi jo päästä.

Unirytmi on alkanut tasaantumaan. Aamulla herätään seitsemän aikaan, ollaan noin tunti hereillä ja sitten jatketaan vielä tunnin verran unia. Kahdentoista maissa Viljami menee pidemmille päikkäreille, jotka yleensä kestää noin kaksi tuntia. Iltapäivällä hän nukkuu vielä parit lyhyemmät päikkärit ja illalla menee nukkumaan yhdeksän aikaan. Yöllä herätään kahden ja neljän aikaan syömään. Eli meillä saa myös öisin nukuttua ihan kivasti.

Pääsääntöisesti Viljami on hyvin iloinen ja aurinkoinen poika, välillä kun on känkkäränkkä, niin hän antaa kyllä kuulua ja huutaa kovaa!

Joka päivä tuntuu että opitaan jotain uutta, ja jatkuvasti tulee esiin uusia ilmeitä, eleitä ja luonteenpiirteitä. Tämä on aivan kuin tutkimusmatka meidän poikaan. Millainen siitä oikein kuoriutuu, kun pikkuhiljaa hän näyttää uusia puolia itsestään.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Mitä tehdä kun vauva nukkuu

Kaikki äidit varmasti tietää sen tunteen, kun vihdoin saa lapsen nukahtamaan päiväunille! Vihdoin kädet vapaana ja aikaa tehdä jotain itsekseen. Olen siinä suhteessa onnekas, että pystyn hyvin syömään, ripustamaan pyykkiä ja muutenkin touhuamaan kun Viljami on hereillä, sillä hän viihtyy hyvin lattialla ja sitterissä. Listasin tähän alle asioita, joita mä yleensä teen Viljamin nukkuessa.

Siivoan. Mä rakastan sitä, että koti on siisti. Ei ole sellaisia päikkäreitä, ettenkö siivoaisi edes jotenkin. Oli se sitten pölyjen pyyhkimistä, pyykin pesua tai imurointia. Kun siivoaa joka välissä vähän, ei koti pääse koskaan kaaokseksi.

Suunnittelen ja kirjoitan blogipostauksia. Viljamin ollessa hereillä on harvoin niin hiljaista hetkeä, että pystyisin täysillä keskittymään kirjoittamiseen. Tottakai jos inspiraatio iskee, niin silloin kirjoitan ylös ne asiat, mutta viimeistelen vasta kun saan olla ihan rauhassa.


Jumppaan tai venyttelen. Varsinkin lenkin jälkeen jos saan Viljamin jäämään ulos vaunuihin nukkumaan, niin teen pienen treenin ja venyttelen. On ihanaa kuunnella musiikkia ja jumpata. Venyttely on myös todella tärkeää nyt, kun jatkuvasti kantaa vauvaa ja imettää mitä ihmeellisimmissä asennoissa.

Katson sarjoja. Aina on joku sarja johon on koukussa, ja mikäpä sen ihanampaa kun maata sohvalla ja katsoa jotain hyvää sarjaa. YouTube - videot on myös koukuttavia.

Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä, nukun! Sain sellaisen ohjeen ennen kuin Viljami syntyi, että nuku aina kun vauvakin nukkuu. Ensimmäisen kuukauden tottelinkin tätä käskyä, mutta nykyään nukun vain jos väsyttää. Mähän siis voin nukkua ihan koska vaan, vaikka olisin juuri herännyt, olen aina sen verran väsynyt. Mutta viimeaikoina en ole tarvinnut läheskään joka päivä päikkäreitä, sillä meidän yöt on sujunut sen verran hyvin!

Mitä sä teet kun saat vauvan nukkumaan?

torstai 16. maaliskuuta 2017

Koirakaveri

Olen varmasti joskus maininnut, että meillä asustaa yksi karvainen kaveri nimeltä Helmi. Helmi on siis 2,5 vuotias kääpiövillakoira, joka on erittäin leikkisä ja innokas, monella tapaa hyvin pentumainen.

Jännitin raskausaikana kovasti sitä, kuinka Helmi suhtautuu vauvaan. Pelkäsin, että tuleeko Helmistä kovin mustasukkainen, sillä se on alusta asti ollut minun silmäteräni, ja saanut kaiken huomioni.

Ensimmäiset päivät kotona oli jännittäviä niin minulle kuin Helmillekin. Se yritti kokoajan haistella Viljamia ja tutki kovasti mikä ihme me tuotiin kotio! Yritettiin antaa sille oma rauha, että saa ihan omaan tahtiin tutkia uutta asukasta. Helmi ei osannut alkuun yhtään varoa vauvaa ja pari kertaa oli lähellä että Helmi olisi hypännyt vauvan päälle sohvalla. 


Pikkuhiljaa Helmi kuitenkin alkoi tottua siihen, että meillä asustaa nyt myös vauva, ja siitä tuli maailman suojelevin koira. Aina jos Viljami makaa lattialla, on Helmi vieressä vahtimassa ja jos sängystä kuuluu itkua juoksee se heti ensimmäisenä katsomaan mikä on hätänä.

Vaunulenkkejä jännitin myös paljon, sillä Helmi ei ollut se joka sipsuttaa nätisti vieressä, vaan useimmiten säntäili sinne tänne. Meidän onneksemme Helmi on oppinut kulkemaan vaunujen kanssa todella hyvin. Muutenkin Helmi on rauhoittunut todella paljon vauvan myötä ja tuntuu että siitä on kasvanut aikuinen. Monet ovatkin sanoneet, että se on ihan kuin uusi koira ja pelkästään hyvällä tavalla.

Uskon ja toivon, että tulevaisuudessa Helmistä ja Viljamista tulee ihan parhaat kaverukset. <3

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Päivän viisi positiivista

1. Nukuttiin aamulla vähän pidempään. Normaalisti heräillään kuuden ja seitsemän välissä, mutta tänään nukuttiin kahdeksaan asti. 

2.  Ihana ystävä tuli kylään ja käytiin Hesessä lounaalla. Niin ihanaa kun joku jaksaa kuunnella mun vauvajuttuja, enkä malta oottaa että Hänen pieni prinsessa syntyy. 


3. Hetki omaa aikaa, kun kävin kaupungilla tapaamisessa ja Teemu oli Viljamin kanssa kotona sen aikaa. Niin rentouttavaa ajaa yksin autolla ja kuunnella musiikkia täysillä! Tosin keskellä kaupunkia ruuhka-aikana ei ollut niin rentouttavaa. 


4. Juttutuokio ton mun ihanan miehen kanssa, ja taas tuli todettua kuinka samalla aaltopituudella me ollaan ja kuinka samanlaisia meidän mielipiteet on. 

5. Kasvonaamio ja sauna. Mikäpä sen parempi tapa päättää päivä kun rentoutua hetki yksin saunassa ja puhdistaa kasvot savinaamiolla!


Mitkä oli sun päivän viisi positiivista?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Laihasta läskiksi

Tajusin tänään yhden asian, joka teki mut todella onnelliseksi! Seisoin lenkin jälkeen peilin edessä, samanlailla kun joka ikinen päivä, mutta tänään mä en puristellut mun löllömahaa joka raskaudesta jäi, vaan mä ihailin sitä kuinka kapea vyötärö mulla on, mä ihailin sitä kuinka mun peppu on pyöreä ja näytin hyvältä. 

Mun suhde omaan kroppaan ja liikuntaan on ollut joskus todella sairas. Voin todella huonosti henkisesti, olin huonossa parisuhteessa ja purin sen kaiken liikuntaan. Kun en kokenut olevani hyväksytty, sain liikunnasta nautintoa. Olin hyvä edes jossain, kun jaksoin hölkätä 15km ja ottaa vielä kilometrin spurtin jonka jälkeen oksensin. Silloin koin onnistuvani. Vein itseni äärirajoille ja silloin tunsin olevani hyvä! Peilistä katsoi kuitenkin läski 40kg painava tyttö. En syönyt, ja jos söinkin niin kävin oksentamassa sen pois etten vaan lihoisi.


Erosin ja muutin yksin asumaan, aloin voida paremmin. Vaihdettiin lääkitystä, nukuin kotona kokoajan. En todellakaan liikkunut, syödä kuitenkin jaksoin. Painoa alkoi kertymään pikkuhiljaa kun aloin taas syömään, mutta sen lisäksi kroppani keräsi valtavat määrät nestettä. Olin aivan turvonnut, peilistä katsoi vieraat kasvot. Mihin oli kadonnut ne korkeat poskipäät ja sirot kasvot. Sormukset ei mahtunut sormiin ja kengänkoko kasvoi. Näytin hirveältä!


Koska olin niin masentunut kaikesta tapahtuneesta, en jaksanut liikkua ja söin miten sattuu. Alkoholikin maistui. Tapasin Teemun ja pian ymmärsin että hän hyväksyy mut juuri sellaisena kuin olen. Se oli seurannut kuitenkin mun elämää jo kymmenen vuotta sivusta ja silti se halusi olla mun kanssa, vaikka olin omasta mielestäni paljon kauniimpi ennen.


Koitin monta kertaa laihduttaa ja muuttaa elämäntapojani, mutta paino ei liikahtanutkaan. Juuri ennen raskautta olin isoimmillani, painoin 85kg. Kun sain lopettaa lääkkeet raskaaksi tultuani, paino putosi heti seitsemän kiloa. Turvotus katosi, ja muistan Isäni sanoneen, että Sanni tuli takaisin. Olin niin erinäköinen turvonneilla kasvoilla. Raskausajan elin terveellisemmin, sillä minulla oli raskausdiabetes, joten jouduin mittaamaan verensokereitani useasti. Paino nousi maltillisesti, ja viimeinen vaakalukema ennen synnytystä oli 90kg. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli pudonnut 10kg ja nyt 12 viikkoa synnytyksestä peilistä katsoo 75kg painoinen, kropastaan ylpeä nainen! En tietenkään koe, että olisin täysin tyytyväinen kroppaani, ei kai kukaan ikinä ole. Minulla ei ole enää mitään hävettävää, ja voin kantaa ylpeänä tämän vartalon. Tämä kroppa on käynyt nyt kaikki äärilaidat läpi ja pikkuhiljaa alan löytää sen kultaisen keskitien.


Pitkästä aikaa mun on hyvä olla tässä vartalossa, ja olen löytänyt liikunnan ihan uudella terveellä tavalla!

torstai 9. maaliskuuta 2017

Vapaailta

Me vietiin eilen Viljami ensimmäistä kertaa illaksi hoitoon Teemun vanhempien luokse ja lähdettiin kahdestaan kaupunkiin. Oltiin jo kauan sitten päätetty, että kun pidetään ensimmäinen lapsivapaa, niin mennään testaamaan Tampereella Martina -ravintola, sillä se oli ideaparkissa meidän vakkari kunnes lopetti siellä. 

Suunnattiinkin sinne ensimmäisenä ja oltiin ainoat asiakkaat hetken aikaa, oli mukavaa kun saatiin olla ihan rauhassa. Ainoa mikä hieman ärsytti oli tarjoilijan hitaus, sillä tottakai oletettiin että tyhjässä ravintolassa saisi palvelua nopeasti. Naistenpäivän kunniaksi ravintola tarjosi minulle lasillisen kuohuvaa, josta en niinkään välittänyt. Kuohuviinit ei kuulu lemppareihini. Söin minun lempiannokseni, balsamico-vuohenjuustobroileria ja Teemu söi pizzaa. Ruuat oli todella hyviä! 


Olimme jättäneet auton Koskikeskukseen parkkiin, sillä ajattelimme sen olevan puolivälissä kun suuntasimme ruuan jälkeen Pyynikin urheilukentälle katsomaan pistejäärataa. Meille tuli hieman kiire, joten lähes juoksimme täydellä vatsalla ensin autolle pukemaan lämmintä päälle ja sen jälkeen ylämäkeen kohti Pyynikin kenttää. 

Olimme aivan poikki kun pääsimme perille, mutta jestas että oli hienon näköistä touhua. Valtavat ajohalut heräsi katsomossa, ja tuskin maltan odottaa kuukautta että saan startata oman kisakauteni. Puoli yhdeksän aikaan kisat oli ohi ja suuntasimme hakemaan Viljamia kotiin. Hän oli nukkunut ensin kolme tuntia ja loppuajankin ollut ihan nätisti. Teemun vanhemmat oli lämmittänyt saunan, joten sulattelimme itsemme syväjäästä vielä ennen kuin lähdimme kotio. 

Ei ehkä ollut se kaikkein tavallisin treffiympäristö, mutta molemmat nautittiin moottorien pärinästä ja hyvästä ruuasta. Oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan, mutta oli ihanaa myös palata Viljamin luokse.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Korvatulehdus

Niinkuin otsikosta voi jo päätellä, niin käytiin tänään hakemassa Viljamille ensimmäinen antibiootti kuuri korvatulehdukseen. Viljami on yskinyt jo kolme viikkoa kovasti, ja aiemmin kun soitin neuvolaan käskettiin vain seurailla tilannetta kotona. Eilen kuitenkin hengitys alkoi vinkumaan ja krohisemaan, niin päätin tänään soittaa uudelleen neuvolaan ja päästiinkin heti iltapäivällä käymään lääkärillä. 


Limaa tuntuisi kovasti olevan, mutta keuhkot kuulosti ihan puhtailta, eli ei tarvitse huolestua. Koitetaan vaan kovasti keittosuolatipoilla ja nenäfriidalla helpottaa pienen oloa. Korvatulehdusta en ollut osannut edes epäillä, mutta niin vaan vasen korva oli tulehtunut ja siihen haettiin nyt viikon antibiootti kuuri. 

Toivotaan että se helpottaa ja että flunssakin pikkuhiljaa menisi jo ohi. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Romahdus

Eilen tapahtui jotain, mitä olen pelännyt jo pidemmän aikaa ja tiesin sen tapahtuvan hetkenä minä hyvänsä. Koin nimittäin totaalisen romahtamisen. Väsähdin. 

Kun on jaksanut 2,5kk vähillä unilla, on sanomattakin selvää, että jossain kohtaa tulee se stoppi, eikä enää jaksa. Olen luonteeltani sellainen, että en voi mennä illalla nukkumaan jos tiskit ei ole koneessa, tai sohvatyynyt kunnolla aseteltu. Tiedän, että pitäisi osata vähän höllätä, eikä olla niin tiukka, mutta se on mun luonne!

Kun sairastuin, mutta en ollut vielä saanut diagnoosia oli tällaiset romahdukset ihan jokapäiväisiä. Olin niin väsynyt, että vain itkin kunnes nukahdin ja siitä unesta mua ei ihan heti ylös revittykään. Voin vain kuvitella kuinka raskasta vanhemmillani on ollut, kun he ovat yrittäneet saada minua ylös sängystä kouluun tai treeneihin. Vielä lääkkeiden syönnin aikanakin tällaisia väsymyskohtauksia tuli silloin tällöin, mutta alkuraskauden jälkeen en ollut kertaakaan tätä kokenut ennen eilistä. 


Vaikka meillä pääsääntöisesti nukutaan hyvin, niin eilen takana oli huonosti nukuttu yö. Teemu oli aamun tallissa ja olin luvannut lähteä illemmalla anopin kanssa Tupperware kutsuille. Kun hain Teemun kotio kolmen jälkeen, tein ruuan ja sen jälkeen menin sänkyyn. Pyysin saada nukkua edes vartin, mutta sen vartin jälkeen olin entistä väsyneempi ja vain itkin. Jouduin perumaan ne kutsut ja nukuin muutaman tunnin välillä Viljamia syöttäen.  

Toivon,  että eilisen kaltainen olotila ei toistu kovin montaa kertaa, eikä ainakaan silloin kun Teemu on töissä. Haluan antaa Viljamille kaiken huomion ja voimani, mutta eilisen kaltaisessa olotilassa se ei ole mahdollista. 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Arjen pelastajat

Nykyään lastentarvikkeita on aivan hurjan paljon erilaisia, ja odottavat äidit ovat pulassa, että mitä sitä oikeasti sitten tarvitsee! Niin olin myös minä. Vaati pienen salapoliisityön selvittää, mitä muut ovat kokeneet ehdottomasti tarpeellisena, ja mitkä ovat olleet täysin turhakkeita. Ajattelin nyt listata hieman asioita jotka me olemme kokeneet tarpeelliseksi. Muistutan, että jokaisella vauvalla on erilaiset tarpeet ja ne mitä me ollaan koettu hyödylliseksi voi jollekin toiselle olla täysin turhia!

Sittereitä katsoessani olin aluksi aivan pihalla, että mitä ominaisuuksia siinä tarvitsee olla ja mikä on ergonominen. Alkuun olin kallistumassa Babybjörnin sitteriin, sillä siitä olin kuullut pelkkää hyvää sen kevyen rakenteen vuoksi, mutta kallis hinta mietitytti. Päädyin sitten lopulta Mamas & Papas merkkiseen sitteriin sen tärinä- ja musiikkiominaisuuksien takia. Asiaan vaikutti myös se, että löysin sen käytettynä hyvään hintaan ja sen vaalea väri miellytti erittäin paljon minun silmää. Ehkä jossain vaiheessa kun Viljami alkaa enemmän liikkumaan ja aktivoitumaan niin vaihdan tuon siihen Babybjörniin, sillä sitä lapsi pystyy itse heijaamaan juurikin keveyden vuoksi.


Toinen sittereihin liittyvä hankinta oli Tripp Trappiin newborn istuin, eli sitteri joka tulee tuoliin kiinni ja on näin ollen korkealla pöydän tasolla. Se on helpottanut paljon mun ruokailuhetkiä, kun Viljami on saanut olla samalla tasolla mun kanssa ja katsella korkeammalta maailman menoa.

Päänvaivaa raskausaikana aiheutti myös se, kuinka minulta onnistuisi koiran ulkoilutus vauvan kanssa. Vertailin kantoliinoja ja - reppuja ja päädyin siihen tulokseen että reppu sopisi parhaiten ehkä minulle. Löysinkin kirpputorilta Ergo Baby kantorepun ja se on osoittautunut aivan mahtavaksi keksinnöksi. Saan kädet vapaaksi ruoanlaittoa varten, tai pääsen käyttämään Helmiä ulkona.


Lämpöpussi turvakaukaloon on ehdottomasti ollut fiksu sijoitus. Se on helpottanut niin paljon meidän autoilua. Riittää kun pukee villasukat, tumput, ja pipon päähän ja sujauttaa pussiin niin lapsi pysyy lämpöisenä. Jos tulee kaupassa kuuma, niin voi avata hieman pussia. Ja ennenkaikkea se on todella turvallinen, kun vyöt saa suoraan sisävaatteiden päälle, eikä tarvitse pukea paksua toppakerrosta.

Hoitotason päällä meillä on anopin ompelema vaippateline. Se roikkuu katosta ja vaipat on aina käden ulottuvilla, siihen mahtuu kerralla yksi iso vaippapaketti, joten ei tarvitse kokoajan olla sitä täyttämässä. Se on myös Viljamista hauska, kun siinä on värejä ja se heiluu.


Jätin nyt mainitsematta vaunut ja turvakaukalon ynnä muut "itsestäänselvyydet", koska uskon että sellaiset jokainen hankkii, jos siltä tuntuu. Nämä mainitsemani tarvikkeet ovat lähinnä niitä ylimääräisiä, jotka hommataan jos siltä tuntuu ja rahatilanne antaa periksi.

Mitkä ovat olleet teillä hyödyllisiä tarvikkeita ja mitkä täysin turhia?

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu Narkolepsia?

En ole pitkään aikaan puhunut siitä, kuinka mulla sujuu Narkolepsian kanssa. Asiaan vaikuttanee se, että mun olo on edelleenkin todella hyvä, niinkuin se oli lähes koko raskausajankin. Tuntuu, että lääkkeiden lopettaminen oli sairauden kannalta hyvä asia, ja nyt pikkuhiljaa mieleen on alkanut hiipiä ajatus siitä, että jossain vaiheessa mun on taas aloitettava se lääkehelvetti.


Mietityttää vain kovasti, että koska mun vointi on tällä hetkellä näinkin hyvä, niin miksi mun tarvis sitten aloittaa ne lääkkeet. Todennäköisesti joskus ensi vuonna, kun Viljami menee hoitoon, niin mä menen joko opiskelemaan tai töihin ja siinä vaiheessa mun täytyisi olla jo löytänyt oikea lääkitys. Kuinka mä pienen lapsen kanssa kotona voin aloittaa mitään lääkkeitä, kun niistä tulevat sivuoireet voi olla todella pahoja, enkä välttämättä pysty huolehtimaan Viljamista, jos pystyn edes itsestäni.


Kuka korvaa sen, että Teemun täytyy olla kotona silloin niin kauan kunnes mun lääkevaste on kunnossa. Vai uskallanko lähteä työelämään ilman lääkkeitä, ja pahimmassa tapauksessa jäädä pian sairaslomalle, jos en jaksakaan tehdä töitä ilman lääkitystä. Yks asia mikä mua myös huolettaa on painonnousu. Jos edellisillä lääkkeiden aloituksilla mun paino nousi 40kg, niin eihän niin anneta enää tapahtua, kun mulla on tällä kertaa ennestään jo hieman ylipainoa.


Kovasti nämä asiat pyörii jo mielessä, vaikka pitäis varmaan vaan osata nyt nauttia tästä lääkkeettömyydestä.