sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuka tekee ja mitä?

Saimme Viljamin 3kk neuvolasta täytettäväksi pari kyselyä, ja ne palautettiin 4kk neuvolassa. Yksi kysely käsitteli parisuhdetta, ja siinä kysyttiin muun muassa kotitöiden jakautumisesta. Minun vastaus oli, että olen tyytyväinen kuinka meillä kotityöt jaetaan, mutta Teemu ei ollut aivan tyytyväinen, sillä hänen mielestään hän osallistuu liian vähän kotitöihin. Siitä sain ajatuksen, että teen listan, jotta näemme kuinka kotityöt todellisuudessa jakautuu meidän taloudessa. 

Aamuisin Teemun vastuulla on käyttää Helmi ulkona ja antaa ruoka. Tämä on tosi hyvä juttu, sillä meidän ei tarvitse Viljamin kanssa lähteä heti aamusta pihalle vaan saadaan mennä sitten kun hyvältä tuntuu. Myös iltaisin Teemu melko usein ruokkii Helmin. Aamuisin Teemu ripustaa silloin tällöin pyykit, koska meillä pesukone pyörii yleensä öisin ja Teemu on ensimmäisenä hereillä, joten hän tarvittaessa kerää kuivat pyykit narulta ja ripustaa märät tilalle. 


Mä huolehdin yleensä pölyjen pyyhkimisestä, imuroinnista sekä vessan- ja lattioiden pesusta. Ne on sellaisia asioita, joissa oon melko tarkka, joten ihan omasta vapaasta tahdosta teen ne hommat itse. Nautin siivoamisesta, ja yleensä aina Viljamin päikkäreiden aikaan siivoan jonkinverran kotia. Tiskikoneen tyhjennys on myöskin yleensä mun homma, sillä sekin pyörii yleensä öisin ja sitä Teemu ei aamuisin oikein pysty tekemään, koska meteli saattaisi herättää mut ja Viljamin. Mä laitan useimmiten ruuan meillä, koska haluan sen olevan valmista kun Teemu tulee töistä, ja koska meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa ilman mitään kikkailuja, valmistuu ruoka aika helposti ja nopeasti.

Käymme yleensä kerran viikossa yhdessä kaupassa tekemässä isommat ostokset, ja pitkin viikkoa Teemu tuo töistä tullessaan täydennystä kaappiin, jos siltä näyttää. Joskus käymme Viljamin kanssa päivällä kävellen kaupassa jos tarvitsemme jotain, mutta pääasiassa tämäkin on Teemun homma.

Aika tasaisesti meillä siis hommat jakautuu, vaikka Teemu eri mieltä asiasta olikin. Olen kyllä niin kiitollinen, että meillä homma toimii näin hyvin, eikä kotitöistä tarvitse riidellä. Molemmat on löytänyt ne jutut, jotka on itselle helppo tehdä arjen lomassa, eikä kotityöt aiheuta päänvaivaa ja harmaita hiuksia. En todellakaan odottanut Teemulta näin suurta panostusta meidän kotitöihin, sillä hän kuitenkin käy töissä tienaamassa leivän meidän pöytään, ja sen lisäksi viettää paljon aikaa tallissa, jotta meillä on mahdollisuus harrastaa.

Kuinka teillä jakautuu kotityöt? Osallistuuko molemmat vanhemmat arjen pyörittämiseen, vai onko enemmän äidin tai isän homma hoitaa kaikki kotityöt, jos on kotona lapsen kanssa ja toinen käy töissä? 

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kenkien kevätpesu

Mun talven luottokengät oli nyt jo kolmatta talvea kimaltelevat Uggit. Kovin märkää keliä ne vaan ei tahdo kestää, ja kun kyse on kuitenkin hieman kalliimmista kengistä, en niitä ehdoin tahdoin märällä kelillä halua jalkaani laittaa. Nyt kun kelit on lämmenneet, ja maakin välillä märkä oli aika kaivaa talvisäilöstä kumisaappaat ja lenkkarit. Järkytyksekseni huomasin, että molemmat oli melko likaiset ja suoraan sanottuna kamalan näköiset! Oli siis aika puhdistaa kengät kevätkuntoon. Toki tämän olisi voinut tehdä jo syksyllä ennen säilömistä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Näytän teille nyt kuinka sain mun kumisaappaista taas lähes hohtavan valkoiset ja lenkkareista kirkkaat! Suosittelen, että teet nämä molemmat operaatiot joko ulkona tai kylpyhuoneessa, sillä käytetään vettä puhdistamiseen.

Lähtötilanne oli siis tämä, erittäin likaiset entiset valkoiset kumisaappaat. 


Tarvitset vain ämpäriin vettä ja taikasienen ja eikun puhdistamaan! Kannattaa pitää sieni kokoajan melko märkänä, niin homma sujuu paremmin. Eikä tämä vaadi edes kovaa hankausta, vaan lika lähtee vain sipaisemalla pois. Pian valkoiset kumpparit on taas valkoiset, ja aikaa meni ehkä viisi minuuttia. 



Sitten vuorossa on kuraiset lenkkarit, joiden puhdistamiseen tarvitset hammastahnaa, hammasharjan, vettä ja pesukoneen! Aloitin laittamalla hammastahnaa pienen nökäreen astiaan, josta sitä on helppo ottaa. Kävin kenkien pohjallisten näkyvät valkoiset osat hammastahnalla läpi, jotta sain niistä taas valkoiset. Huuhtelin kengät hanan alla, käärin vanhan pyyhkeen sisään ja heitin pesukoneeseen. Irrotin nauhat ja laitoin ne pesupussissa koneeseen mukaan. Pesin 40 asteessa ja kengät tuli kuin uusina koneesta ulos. Annoin kuivua yön yli saunan lauteilla ja laitoin nauhat takaisin paikalleen.




Näin helposti sain kahdet puhtaat kengät! Pesetkö sä sun kenkiä, vai heitätkö aina roskiin kun ne näyttää törkyisiltä? En olisi uskonut, että näistäkin vielä saadaan näin hyvännäköiset ja melkein lenkkarit lensikin jo roskiin. Joskus kannattaa olla pihi, eikä aina ostaa heti uutta.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vaukirja

Odottaville äideille on tarjolla monia ilmaisia näytteitä yrityksiltä, jotka valmistavat lastentarvikkeita. Olen esitellyt aiemmin Liberolaukun, postaukseen pääset tästä! Tälläkertaa esittelyssä on Vaukirja. Rekisteröidyin raskausaikana Vau.fi sovellukseen, koska heillä oli tarjota sovellus josta pystyi seuraamaan vauvan kehitystä viikko viikolta. Lasketun ajan lähestyessä sain sähköpostiini ensimmäisen kerran viestin, jossa mainostettiin Vaukirja-kerhoa, mutta sillä hetkellä en kokenut sitä millään tavalla mielenkiintoisena tai tarpeellisena.

Viljamin synnyttyä tajusin, että eihän meillä juurikaan ole hänelle leluja eikä kirjoja, ja jossain vaiheessa hän kuitenkin alkaa niistä kiinnostua ja kaipaa jotain värikästä ympärilleen. Kuin tilauksesta sain taas sähköpostiini viestin Vaukirjasta, ja päätin hieman tutustua asiaan. He siis tarjoavat ilmaisen näytepakkauksen kun liittyy kerhoon, ja sen jälkeen voit joko perua jäsenyyden, tai jatkaa jäsenenä, jolloin saat vuosittain 13 kirjapakettia edulliseen hintaan. Voit itse päättää kuinka usein haluat saada kirjapaketin ja jäsenyyden voi purkaa koska vain. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Mä tilasin siis tuon ilmaisen näytepakkauksen, ja esittelen sen sisällön nyt teille. 

Paketissa tuli mukana kolme opasta, Turvallisesti kotona, jossa kerrotaan mitä tulisi ottaa huomioon miettiessä lapsiperheen turvallisuutta niin kotona, kuin ulkona liikkuessakin. Hyvä uni oppaassa on vinkkejä kuinka luoda turvallinen nukkumisympäristö lapselle ja vinkkejä ylipäänsä uneen liittyen. Monipuolinen ravinto sisältää vinkkejä kuinka opettaa lapselle monipuolista ja terveellistä ruokailua.


Värikkäät kovat kortit, joissa on takana jokin loru. Näitä Viljami tykkää katsella, sillä kuvat ovat tarpeeksi isoja ja värikkäitä. Uskoisin, että kun Viljami kasvaa niin näitä loruja saatamme yhdessä lueskella. 


Viimeisenä ehdottomasti meidän lempparit! Meiltä ei siis toistaiseksi ainakaan löydy minkäänlaista puuhamattoa, sillä ne ovat melko tyyriitä eikä vielä ole sellaista hetkeä löytynyt, että olisimme sellaisen pystynyt ostamaan, joten kun makoilemme lattialla, laitan ympärille näitä leluja, niin Viljami viihtyy oikein hyvin. Hän katselee itseään peilistä ja nyt hän on oppinut tarttumaan leluihin, joten tuosta pallosta on hyvä ottaa kiinni. Kovakantinen kirja tulee varmasti myöhemmin käyttöön!


Meidän mielestä tämä oli todella hyvä ja kattava paketti näytepakkaukseksi! Oppaat meillä jäi ehkä vähän vähemmälle käytölle, sillä netistä on vaan niin helppo etsiä tietoa, mutta kyllä nämäkin selattua tuli. Muut meillä on ahkerassa käytössä, ja ilman näitä olisi Viljamin leluvalikoima huomattavasti suppeampi.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Neljä kuukautta

Minä täytin tällä viikolla jo neljä kuukautta! Olen oppinut kuluneen kuukauden aikana kovasti taas uusia juttuja, ja viihdyn entistä enemmän päivisin hereillä ja nukun yöt paremmin. Nykyään osaan nukahtaa yksin omaan sänkyyn. Äiti voi illalla syöttää minut ja sen jälkeen laskea omaan sänkyyn, jossa pyörin hetken kunnes saan unen päästä kiinni. Ensimmäisen heräämisen jälkeen pääsen kuitenkin Äidin ja Isin viereen nukkumaan loppuyöksi. Aamuisin makoillaan Äidin kanssa sängyssä tuijotellen ja naureskellen toisillemme. Herään joka aamu hymy huulilla. Makoilen aamuisin Helmin kanssa kylppärin matolla sen aikaa, että Äiti saa tehdä aamutoimet. Helmi yleensä pesee mut, jotta oon sitten puhdas yön jäljiltä. Viihdytän ympärillä olevia ihmisiä kovasti juttelemalla, olen myös oppinut kiljumaan. Tykkään kun Äiti ja Isi päristelee huulilla ja tekee auton ääniä. Oon oppinut myös nauramaan ääneen. Äiti aina nauraa mulle takas ja sekös vasta hauskaa onkin. Nauretaan yhdessä kovaa! Nauran aina kun Pappa heiluttaa mun jalkoja ja opettaa kuinka sitten isona polkupyörällä poljetaan. Oon myös oppinut tarttumaan leluihin kiinni, ja mun lemppari onkin kirahvipurulelu, koska se on kiva laittaa suuhun ja pureskella. Se helpottaa vähän mun oloa, kun mun ikenet vähän kutiaa, jokohan mulle on tulossa hampaita? En oo vielä kääntynyt kertaakaan selältä vatsalleen, koska mä haluisin vaan mennä kokoajan eteenpäin, enkä jaksa oikein keskittyä mihinkään kääntyilyyn. Mahalla ollessani potkin aina jaloilla niin paljon, että hetken päästä mun nenä saattaakin osottaa ihan toiseen suuntaan kun mihin äiti mut hetki sitten laittoi. Haluaisin kovasti päästä jo eteenpäin!


Käytiin myös neuvolassa eilen. Oon kuulemma aika lyhyt mutta pullea, niin mulle se lääkäri sanoi. Mutta se ei kuulemma haittaa, kun Äiti ja Isikin on aika lyhyitä ja ehkä vähän pulleita. Kasvan hyvin omalla käyrälläni kuitenkin. Painan nyt 7020 grammaa, eli 420 grammaa enemmän kuin kuukausi sitten. Pituutta minulla on 60,6cm, joka on 1,4 cm enemmän kun kolmen kuukauden neuvolassa. Päänympärys on kasvanut tasan sentin, eli nyt se on 42,2cm. Lääkäri kuunteli mun keuhkot, ja mua nauratti se kovasti enkä malttanut olla hiljaa. Mun korviin kurkattiin myös, koska oon ollut vähän räkäinen ja mulla oli se yks korvatulehdus niin ne seuraa jatkuvasti ettei mulle tuu uusia tulehduksia. Tällä kertaa oli onneksi ihan puhtaat korvat. 

Neuvolakorttiin kirjoitettiin näin: Hymypoika. Kasvaa hyvin. <3 Ja sitä mieltä Äitikin musta kuulemma on. Ens neuvolassa saankin taas rokotuksia, toivottavasti niistä ei tuu mitään inhottavia oireita mulle.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Eka kerta: Dc-fix

Meillä on eteisessä kaksi Ikean kenkäkaappia, joiden kannet on todella kärsineen näköiset. Monet varmasti tietävät, että joihinkin Ikean kalusteisiin jää kaikki pienimmätkin jäljet ja meillä nuo kannet on täynnä mustia viivoja ja naarmuja. Olin pidemmän aikaa haaveillut, että tekisin noille kansille jotain, mutta en oikein keksinyt mitään muuta kun maalaamisen, ja se ei jostain syystä houkuttanut. Kunnes eräänä päivänä törmäsin Facebookin Dc-fix ryhmään ja katselin muiden ryhmäläisten kuvia ja videoita heidän luomuksistaan, homma näytti todella helpolta! Ryhmässä myös mainostettiin, että Lidliin olisi tulossa Dc-fix muoveja, ja mä tietysti syöksyin samantien Lidlistä hakemaan rullan valkoista "marmori" fixiä.

DC-Fix on sisustustarramateriaali, jolla voi päällystää erilaisia kodin kovia pintoja. Soveltuu muun muassa kivi-, lasi-, puu-, metalli- ja teräspinnoille. DC-Fix-sisustustarraa voi käyttää myös näkösuojana läpinäkyviin pintoihin kiinnitettynä. Sisustustarra toimii kontaktimuovin tapaan.

Tässä on siis alkutilanne, pinta ei kuvissa oikein näy, mutta tuo krääsälaatikko on raapinut kivat mustat jäljet kanteen, jotka ei edes taikasienellä lähde pois. 


Ensin mitataan kansi, ja leikataan sopivan kokoinen pala muovista. Mä pelasin varman päälle ja otin sentin ylimääräistä sekä pituuteen että leveyteen, jos sattuu meneen vinoon, niin ei jää ainakaan rakoja pilkottamaan mistään. 


Sitten aletaan laittamaan muovia paikoilleen. Mä laitoin tän aloituksen reunan tasan kannen kanssa, ja katsoin että molemmilta reunoilta tulee hieman muovi yli, jotta ei jää vanha pinta pilkottamaan mistään. Käytin apuna kirjaa, sillä viivotinta en tästä huushollista löytänyt. Eli kontaktimuovin tapaan aletaan laittamaan muovia, ja vedetään taustapaperia toisella kädellä pois ja toisella painellaan kirjalla ilmakuplat pois. Mä liikutin kirjaa tästä kuvasta katsottuna pystysuoraan, eli työnsin ilmakuplat reunoilta pois, koin sen helpommaksi. 


Mä en tiedä mikä on oikea tapa saada reunat tasaiseksi, mutta koska mulla siis tuli molemmilta puolilta vähän muovia yli, niin otin kynsiviilan ja viilasin kevyesti kulmaa pitkin ja muovi katkesi siitä, joten oli helppo nyppiä pitkinä soiroina ylimääräiset pois. Kertokaa joku mulle kuinka noi reunat kuuluis oikeesti siistiä?


Ja lopputuloksen näette alla! Mä oon super tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikka vähän huonosti meinasi käydä, sillä toiseen jäi jostain syystä liikaa ilmakuplia ja onnistuin laittamaan muovin hieman vinoon, enkä ollut leikannut yhtään ylimääräistä, ja kun yritin laittaa muovia uudestaan, niin sehän meni vaan enemmän ryppyyn ja vinoon, joten leikkasin suosiolla uuden hieman isomman palan, jotta sain siistiä jälkeä. 



Onko Dc-fix sulle tuttu juttu? Mä aion ehdottomasti hyödyntää sitä jatkossakin jos mieleeni tulee jokin pinta joka vaatisi uutta ilmettä. Todella helposti ja nopeesti sain uuden ilmeen eteiseen. Kertokaa kaikki vinkit ja niksit mulle jatkoa ajatellen, jotta osaan seuraavalla kerralla olla vielä parempi. 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Takaisin radalle

Olen varmasti jossain postauksessa maininnut, että harrastan autourheilua, jokkista. Tiedän, että monelle teistä se on ihan tuttu juttu, mutta osalle varmasti täysin vieras laji, joten tässä pieni tietopaketti näin postauksen alkuun. Jokkis, eli Jokamiesluokka on harrastajamääriltään suurin autourheilulaji. Kilpailuja järjestetään vuosittain noin 100 eri puolilla maata. Osallistujamäärät vaihtelevat 50 kuljettajasta aina yli 400 kuljettajan kilpailuihin. Kilpailemaan pääsee jo sinä vuonna nuorten luokkaan, kun täyttää 15 vuotta. Lajin parissa on myös paljon naisia, ja heille on oma kilpailu luokkansa. Radat ovat joko sora-asfaltti- tai kokoasfalttiratoja ja talvisin ajetaan järvien jäällä tai maalle jäädytetyillä radoilla.



Mulla oli takana vuoden ajotauko raskauden takia, ja siviiliautollakin ajoin hyvin vähän verrattuna aiempaan, sillä myin oman autoni pois ja meillä on käytössä vain yksi auto Teemun kanssa. Kävin keskiviikkona testaamassa radalla kahta eri autoa, sillä pääsisin ajamaan tulevina viikonloppuina kahdella eri autolla. Keskiviikon vastainen yö oli aika levoton, jännitin niin paljon! Koko keskiviikon mä vaan siivosin asuntoa ja pyörin ympäriinsä, aloillaan en malttanut olla. Multa kysyttiin, että mikä siinä jännittää, mutta en oikeasti edes tiennyt vastausta, oonhan mä ennenkin ajanut! Se on vaan niin eri asia ajaa kilpa-autolla kun tavallisella siviiliautolla. Keskiviikkoilta koitti, hyppäsin auton rattiin ja menin radalle. Ensimmäiset kierrokset meni ihan vaan totutellessa, mutta muutaman kierroksen jälkeen pääsin vauhtiin ja jännitys oli poissa! Hain rajoja ja tunsin, että pikkuhiljaa vauhti nousi. Tulin pois radalta hymy korvissa, se oli niin kivaa! Ajettiin autot kärrylle ja lähdettiin kotiin odottelemaan tulevia viikonloppuja.





Lauantaina koitti mun kauden avaus, ensimmäinen kilpailu vuoteen! Kello soi aamulla viideltä, herättelin Viljamin, ja laittauduttiin valmiiksi. Kuuden aikaan hypättiin Teemun Isän kyytiin ja matka alkoi kohti Poria. Viljami nukkui koko matkan ja heräsi vasta kun oltiin perillä. Kisapaikalla mua ei oikeastaan jännittänyt, sillä Teemu ajaisi ensin ja mun vuoro olisi vasta iltapäivällä, jos siis auto jäisi Teemun jäljiltä ehjäksi. Jännitin enemmänkin Teemun ajamista, sillä näin kuinka häntä jännitti. Viljami nukkui päivällä tosi paljon, ja hereillä ollessaan otin hänet kantoreppuun. Mun ja Teemun molempien Isät on tehnyt meille kisareissut helpoksi, sillä molemmilla on jatkohytillinen pakettiauto, eli aina jos haluttiin niin päästiin autoon lämmittelemään! Teemu ajoi hyvin, ja auto jäi ehjäksi. Siinä vaiheessa kun tajusin että oikeasti mun on ajettava kilpaa, niin alkoi kova jännitys! Olin mielessäni ajatellut niin, että en odota liikoja, sillä jos auto hajoaisikin Teemun ajossa, niin en pettyisi niin kovasti. 



Oli mun ensimmäisen lähdön vuoro. Teemu oli kertonut mulle, että rata on todella liukas, joten vähän jännitti kuinka saisin pidettyä auton hallinnassa. Odottelin viivalla rivissä muiden kuskien kanssa lipun heilautusta ja lähtölupaa, ja mietin mielessäni, että kunpa pääsisin muiden perässä ajelemaan maaliin ja auto pysyisi ehjänä. Lippu heilahti ja se oli menoa! Olin suoran päässä ensimmäisenä ja maaliin asti sainkin ajella kärjessä. Hymyilin jopa ajon aikana, kun se tuntu niin kivalta! Auto toimi, kääntyi ja kulki. Hymyssä suin menin varikolle ja sain kovasti kehuja ajosta, mutta silti koitin pitää pään kylmänä. Pääsin suoraan välieriin, joten minun täytyi odotella 20 lähtöä ennenkuin pääsin taas radalle. Toisenkin lähdön voitin, ja hymyilytti entistä enemmän. Munhan piti vaan vähän totutella taas kilvanajoon, ja koittaa pysyä muiden perässä. Tiesin kuitenkin, että seuraava lähtö tulisi olemaan jo paljon kovempi, enkä ainakaan helpolla pääsisi. Ja huonosti siinä sitten kävikin. Jäin heti lähtökiihdytyksessä kahden auton väliin ja pyörät sai sen verran osumaa, että päätin keskeyttää ajoni radan varteen. En halunnut rikkoa autoa ainakaan enempää. Olin silti äärettömän tyytyväinen suoritukseeni, sillä niin kovasti mua pelotti ja jännitti palata kilpailemaan. 


Päivä venyi melko pitkäksi, ja päästiin lähtemään kotia kohti vasta kahdeksan aikaan. Viljami nukahti onneksi taas melko pian liikkeelle lähdettyämme, mutta ei nukkunut kauaa, sillä hetken ajettuamme oli matkalla kolari. Ulkona satoi lunta ja tie oli aivan jäässä, joten jouduimme odottelemaan kolaripaikalla yli tunnin verran ja siinä odotellessa Viljami heräsi. Syötin hänet ja matka jatkui hyvin hitaasti, sillä meillä oli kesärenkaat autossa. Mua pelotti niin paljon, etten uskaltanut edes nukkua. Pidin vain Viljamin kädestä kiinni ja toivoin, että päästään ehjänä kotiin. Yhdentoista aikaan oltiin viimein kotona, ja syötiin pakkasesta löytynyt pakastepitsa puoliksi ja mentiin nukkumaan. Pitkä päivä takana, mutta niin monta onnistumisen hetkeä koettiin sinä päivänä, että hymyillen mentiin nukkumaan. 


Nyt odotellaan ensi viikonloppua, että päästään taas Teemun kanssa ajamaan. Tiedossa olisikin kaksipäiväiset kisat Kokemäellä ja mun olis tarkoitus ajaa eri autolla siellä. Lähdetään hakemaan ainakin kokemusta, toivottavasti myös sijoitusta!



torstai 13. huhtikuuta 2017

Kun äiti suklaata söi

Viime sunnuntaina odoteltiin kovasti virpojia käymään, mutta ovikello ei soinut kertaakaan, enkä näin ollen päässyt jakamaan hankkimiamme suklaita pienille virpojille. Asiaan varmasti vaikuttanee se, että asumme kerrostalossa jonka alaovi on lukossa, mutta odotin edes tämän talon lapsia virpomaan.

Illalla katselin sitä suklaa kasaa jonka Teemu oli edellispäivänä virpojia varten tuonut, ja nappasin yhden suklaapatukan sen enempää ajattelematta. Pian oli kädessä jo toinen patukka ja niin mua vietiin. Viljamin syntymän jälkeen olen syönyt vain hyvin pieniä määriä suklaata, sillä Viljamin vatsa ei sitä oikein kestä. Ajattelin, että jos taas syön vain vähän, niin Viljamille ei tule mitään oireita. No, patukat maistui ja tehtiin vielä illalla suklaa-banaaneja uunissa...


Illalla Viljamilla ei ollut vielä mitään oireita, hän meni hyvin nukkumaan, mutta jossain vaiheessa yöllä hän heräsi ja huusi. Huusi niin kovaa ja kipristeli mahansa kanssa. Häntä sattui ihan toden teolla vatsaan. Miten olin niin tyhmä ja menin syömään suklaata, nyt meidän pieni kärsi minun takiani. Tunsin niin suurta syyllisyyttä, ja miksen olisi tuntenut. Aiheutin meidän pienelle pojalle todella tuskaisen olon. Eikai sellaista kukaan hyvä ja lapsestaan välittävä äiti tee. Valvoin sen yön Viljamin kanssa ja koitin helpottaa hänen oloa hieronnalla ja erilaisilla asennoilla. Aina hetkeksi sain hänet nukahtamaan, mutta taas herättiin itkemään. Itkettiin molemmat. Mua suututti niin paljon, miten olin niin tyhmä ja itsekuriton.

Seuraavana päivänä Viljamin olo oli jo parempi, mutta silti hän huusi välillä kipujansa. Unet oli päivälläkin lyhyitä, joten illemmalla oltiin molemmat jo tosi väsyneitä, eikä nukkumaan menosta tahtonut tulla mitään. Yö sujui hyvin ja seuraavana päivänä Viljami nukkui todella paljon, se oli hyvä, sillä ainakaan häntä ei sattunut!

Olen huomannut muutaman muunkin ruoan aiheuttavan hänelle vatsavaivoja, kuten ruisleipä, maito ja valkosipuli. Niitä olenkin onnistunut hyvin välttämään, mutta suklaata on välillä todella vaikea vastustaa. Tämä kuitenkin oli sen verran raju kokemus, että tästä lähin on hyvin helppo pysyä erossa noista ruuista.


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Testissä: Bloggaajan kalenteri 2017

Muistan, kun ala-asteella meille jaettiin aina lukuvuoden alussa kalenteri ja oli ihan parasta päästä täyttämään uusi lukujärjestys kivoilla värikynillä. Kalenteriin merkattiin koepäiviä ja harrastusaikoja. Ylä-asteella kalenterista tuli minulle entistä tärkeämpi, sillä oli paljon enemmän muistettavaa, kokeita, esitelmiä, treenejä... Panostinkin aina hieman kalenteriin, ja pidin sillä myös jonkinlaista päiväkirjaa. Lukio aikana kalenteri siirtyi lähinnä iPadille, sillä tein lähes kaikki muistiinpanot tabletilla. En tainnut edes omistaa perinteistä paperista versiota lukion aikana. 
Bloggaamisen aloitettua nappasin kaapista vihon, johon kirjoittelin aina postausideoita ja merkkasin kun jokin idea oli saatu postattua. Se oli ihan kätevää, koska mun muisti ei todellakaan ole kovin hyvä, ja väsyneenä varsinkin ideat unohtuu hyvin pian, jos niitä ei saa kirjoitettua ylös.

Nyt kuitenkin saan palata takaisin noihin yläaste aikoihin, ja perinteiseen kalenteriin, sillä mulla on testissä Bloggaajan kalenteri 2017. Olen nyt reilu viikon verran käyttänyt tätä kalenteria, ja mun täytyy myöntää, että onhan tämä nyt kätevä! Miten olin unohtanut paperisen kalenterin helppouden. 

Bloggaajan kalenteri

Bloggaajan kalenteri sisältää jokaiselle päivälle oman kohdan, johon voi kirjoittaa postausaiheen, laittaa ruksin jos kuvat on kuvattu ja editoitu sekä merkata jos kyseessä on yhteistyöpostaus. Postausideat saa näppärästi kasattua yhteen paikkaan. Kalenterista löytyy hyvin joka viikolle vapaata tilaa, johon mahtuu kirjoittamaan muistettavia asioita, kuten yhteydenottoja ja kehitysideoita blogille. Kalenterin avulla pystyy hyvin pysymään perillä myös sosiaalisen median tilastoista, sillä viimeisiltä sivuilta löytyy taulukko johon voi merkata kuukausittain seuraajien ja kävijöiden määriä. Bloggajan kalenteri on ulkonäöltään simppeli mustavalkoinen, joka miellyttää minun silmää kovasti.

Bloggaajan kalenteri

Bloggaajan kalenteri

Kaikinpuolin todella näppärä kalenteri, ja vastaa juuri minun tarpeitani. Selkeä, ei mitään ylimääräistä ja löytyy kaikki tarvittavat kohdat, jotta tässä bloggaamisessa pysyisi edes jonkinlainen järjestelmällisyys.

Kalenteri saatu blogin kautta

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Meidän perjantai

Meidän perjantai alkoi sillä, että nukuttiin vähän normaalia pidempään Viljamin kanssa. Yleensä heräillään seitsemän ja kahdeksan välissä, mutta tänä perjantaina me nukuttiin melkein yhdeksään asti ja senkin jälkeen vielä pötköteltiin sängyssä ja imetin Viljamia. Puoli kymmenen aikaan noustiin ylös, mentiin vessaan, jossa pesin hampaat ja kasvot. Vaihdoin Viljamille vaipan ja puettiin vaatteet päälle. Siirryttiin keittiöön, jossa laitan Viljamin aina Tripp Trappiin istumaan mun aamiaisen ajaksi, jotta saan syötyä rauhassa. Annoin Viljamille D-vitamiinitipat ja tein itselleni puuroa. Syön joka aamu mikropuuroa, jonka päälle heitän yleensä mustikoita, banaania tai raejuustoa sekä mehukeittoa. 


 
Puoli yhdentoista aikaan mun puhelin soi ja Teemun Isä oli tulossa käyttämään Helmiä lenkillä. Hän käy lähes joka päivä sen kanssa lenkin, joka helpottaa tosi paljon mun päiviä, kun mun ei tarvitse stressata aamupäivällä, että koska päästään pihalle vaan saadaan mennä iltapäivällä sitten kun on sopiva hetki. Leikittiin hetki Viljamin kanssa lattialla, kunnes Teemun Isä ja Helmi tuli takaisin ja seurusteltiin hetki hänen kanssaan ennenkuin hän lähti kotio. 

Aloin laittamaan Viljamia päikkäreille, joka jostain syystä on parina päivänä ollut vähän haasteellisempaa ja nukahtaminen on ollut vaikeaa. Käveltiin asuntoa ympäri, kunnes sain hänet sitterin tärinään nukahtamaan ja istahdin tietokoneen ääreen kirjoittelemaan postausta valmiiksi. Kun sain hommat koneella tehtyä päätin siivota. Siivoan lähes jokapäivä, eikä siinä kestä kuin puoli tuntia, sillä meillä on sen verran pieni asunto. Siispä pyyhin pölyt, imuroin ja pesin lattiat sekä vessan. 

Tein myös itselleni ruokaa, joka tälläkertaa oli nakkimunakasta ja salaattia. Syön lähes jokapäivä munakasta ja salaattia lounaaksi, jos edellispäivältä ei ole jäänyt ruokaa. Myös pinaattikeitto kananmunalla on hyvin vakio lounas. Helppoa ja nopeaa! Ehkä hieman yksipuolista, mutta ainakin saan vatsani täyteen ilman suurempia kokkailuja. Kertokaa mitä te syötte lounaaksi kun olette vauvan kanssa kotona? Jotain nopeasti valmistettavaa, mutta kuitenkin suht terveellistä ja täyttävää.



Viljamin herättyä päikkäreiltä leikittiin taas lattialla, meillä harjoitellaan kovasti kierähtämistä sekä selältä vatsalle, että toisin päin. Tänään ei käyty vaunulenkillä, vaan nappasin Viljamin kantoreppuun ja käytiin vähän kävelemässä Helmin kanssa ulkona. Ihanaa kun Viljami viihtyy kantorepussa, on välillä kiva käydä kävelemässä ilman vaunuja. 

Viiden jälkeen Teemu tuli kotio, ja lähdettiin käymään ruokakaupassa. Tarkoituksena oli ostaa tarvikkeet, jotta voisimme tehdä itse pitsaa iltapalaksi, mutta jostain syystä päädyttiin ostamaan vain pakolliset tavarat, ja haimmekin valmiit pitsat... Loppuilta makoiltiin sohvalla vatsat täynnä ja katseltiin telkkaria. 



Sellainen oli meidän perjantai, oikeastaan melko samalla kaavalla kuluu meidän muutkin arkipäivät. Paljon leikkimistä, nukkumista ja välissä vähän bloggailua ja syömistä. Ihan tavallista arkea!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lastenvaateliike Kuopus + alekoodi!

Viime lauantain blogitapaamisen yhteydessä meille oli järjestetty vierailu Kuopus lastenvaateliikkeeseen. Kuopus sijaitsee Tampereen Sokoksen kolmannessa kerroksessa, eli sijainti on todella hyvä ja sinne on helppo löytää! Kuopus ei ollut minulle entuudestaan tuttu, sillä ostan hyvin vähän merkkivaatteita. Olen tähän asti ajatellut niin, että Viljami kasvaa niin kovaa vauhtia ja vaatteet jäävät nopeasti pieneksi, ettei ole ollut aiheellista vielä ostaa kovin kalliita vaatteita. Toki muutamia kalliimpia vaatteita Viljamin vaatekaapista löytyy, ja ehdottomasti kun hän hieman kasvaa niin uskon, että haluan panostaa niihin hieman enemmän.

Kun saavuimme paikalle, Kuopus lastenvaateliikkeen toinen omistaja oli meitä iloisesti vastassa ja kertoi hieman heidän yrityksestä, sekä merkeistä joita heidän valikoimastaan löytyy. Liikkeessä olikin kattava valikoima tämän hetken trendikkäimpiä lastenvaatemerkkejä kuten Papu, Mini Rodini, Gugguu, Vimma, Bangbang Copenhagen, Mainio ja Molo. Tuotteet oli kauniisti aseteltu esille ja oikein kutsui hypistelemään ihanuuksia! Heidän valikoimastaan löytyy myös jonkinverran lastentarvikkeita, kuten reppuja ja juomapulloja.

kuopus

kuopus

kuopus

Minun matkaani lähti Kuopus liikkeestä alla näkyvät Papun polvipaikat. Viljamilla ei ole kovin monia legginsejä, joten ehdottomasti kesää kohti aion muutamat hamstrata, ehkäpä vielä toiset polvipaikat jossain muussa värissä? 

kuopus

Jos olet kauniiden lastenvaatteiden ystävä, mutta et pääse Kuopus liikkeeseen sokokselle, ei hätää! Kuopukselta löytyy myöskin verkkokauppa, ja kannattaakin suunnata sinne nyt heti, sillä mulla on teille blogin lukijoille alennuskoodi, jolla saat 20% alennusta seuraavien merkkien normaalihintaisista tuotteista: Bangbang Copenhagen, Gugguu, Mainio, Mini Rodini sekä Papu. 
Alekoodi on "blogiale" ja se on voimassa vain sunnuntaihin 9.4. asti!

Yhteistyössä Kuopus ja Perheblogit.fi

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Äidin uusi tukka - permanentti

Kyllä, kuten otsikosta voitte jo lukea, mulla on uusi säkkärä tukka. Sellainen 80-luvun kiharapilvi on täällä! No ei nyt sentään. Olin haaveillut permanentistä jo pidemmän aikaa, sillä olen äärettömän huono laittamaan tukkaani mitenkään ja permanentti olisi aina siistin näköinen, eikä vaatisi paljoa laittoa. Eräs päivä Facebookissa tuli vastaan ilmoitus, jossa eräs nainen etsi hiusmallia kouluun näyttöä varten, ja nimenomaan permanentin laittoon. Minä kiiruhdin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi, ja niin me lyötiin päivä lukkoon. Aloin kiireesti etsimään netistä inspiraatiokuvia, ettei vahingossakaan tästä mun äärettömän paksusta tukasta tule sellaista afroa, mitä en siis lähtenyt hakemaan.

Muutama viikko ennen näyttöpäivää kävin koululla, jotta tämä permanentin tekijä saisi näyttösuunnitelmansa tehtyä ja saatiin vaihdettua ajatuksia siitä millaista lähdetään tekemään. Meidän ajatukset sopikin hyvin yhteen ja lähdin hyvillä mielin kotio odottelemaan näyttöpäivää.

The päivä oli eilen ja ihana mieheni piti talvilomapäivän tähän väliin, jotta hän sai olla Viljamin kanssa kotona, eikä mun tarvinnut ottaa häntä mukaan koululle. Jännitin päivää jonkin verran, sillä kauhukuva päässäni oli kutakuinkin tätä luokkaa:

permanentti
Kuva täältä
Teemu ja Viljami vei mut koululle ja olinkin hyvissä ajoin paikalla. Hetken odottelun jälkeen otettiin mun tukasta kuvat edestä, sivuilta ja takaa. Sen jälkeen kampaaja vielä varmisti mun tukan sävyn, ilmeisesti aineiden valintaa varten. Pian pääsinkin sitten istumaan kampaamotuoliin ja siirryttiin pesemään mun tukka. Mä niin rakastan sitä, kun joku muu pesee mun hiukset ja edelliskerrasta olikin jo hetki aikaa! Pian alettiin rullailemaan mun tukkaa, ja siinä taas huomasin kuinka paljon mulla tätä hiusta on. Hetki siinä vierähtikin rullien laitossa ja mä kerkesin kirjoittelemaan vähän postauksia valmiiksi odotellessa. 
Kun rullat oli päässä laitettiin permanenttiaine ja annettiin sen vaikuttaa noin 20 minuuttia, kunnes mentiin taas pesupaikalle. En tarkalleen tiedä mitä mömmöjä mun päähän laitettiin, mutta siinä epämukavassa asennossa tukka altaassa jouduin hetken odottelemaan kunnes rullat otettiin pois ja sain ihanan päähieronnan siinä tukanpesun aikana. Pääsin peilin eteen ja mua hymyilytti, mulla oli oikeesti kihara tukka! Kuivattiin hiukset ja näin lopputuloksen enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Juuri sellainen mitä lähdettiin hakemaan. Alta näette mun tukan märkänä sekä kuivana. Aina permanentti ei tarkoita tuon ylimmän kuvan kaltaista säkkärää! 

permanentti

permanentti

Mitä te tykkäätte lopputuloksesta? Iskeekö permanentti teihin?

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Luova kokous Tampereella

Joku on saatanut jo huomata, että sain kunnian liittyä Perheblogit.fi -blogiyhteisöön. Viikonloppuna meillä olikin kokous Tampereella.

Solo Sokos Hotel Torni Tampere tarjosi meille kokoustilat heidän upeasta luovasta tilasta nimeltä Puisto. Ensimmäisenä kun astuin huoneeseen, tuli mieleeni, että onpa valoisa huone! Sen vihreä tekonurmilattia ja vaaleat seinät oikein hohkasi valoa. Näin myös pöydän, joka oli katettu täyteen herkkuja. Oli iso lautanen hedelmiä, juustokakku, sämpylöitä ja erilaisia juomia. Huoneen nurkassa oli viherkasviseinä, joka teki huoneilmasta erittäin happirikkaan. Kastelipa se itse itsensäkin pitkin päivää!

kokous tampereella

kokous tampereella

kokous tampereella

Huoneen keskellä oli korkeussäädettävä pöytä, jonka ympärillä oli tuolit joista osa oli keinuvia. Narkoleptikolle se oli super hyvä, sillä juuri tuollainen pieni keinuminen auttaa huomattavasti keskittymään. Jos keskittyminen kuitenkin herpaantui, löytyi kokoustilasta myös jumppapalloja, sohva, nojatuoleja sekä puupölkkyjä. Oli siis varaa valita missä haluaa työskennellä. Yksi kokonainen seinä oli jätetty luoville ajatuksille ja sille sai piirtää. Mahtava idea! Ja kyllä meillä ajatus lensikin ja hyviä ideoita perheblogien tulevaisuuden suhteen syntyikin. Kekseliäästi toteutettu huone oli todella hyvä paikka pitää kokous Tampereella, ja ehdottomasti etenkin tällaiselle jonka keskittyminen herpaantuu helposti, tuo Puisto -tila sopi mainiosti! 

kokous tampereella

Päivämme kruunasi vielä illallinen Torni hotellin Grill it! -ravintolassa, jossa kilistelimme hyville ideoille ja nautimme hyvästä ruoasta. Kaikinpuolin meillä oli todella onnistunut päivä, ja puitteet oli kyllä kunnossa. 

Mukana päivässä oli:

Postaus toteutettu yhteistyössä Perheblogit.fi ja Solo Sokos Hotel Torni Tampere:en kanssa.