tiistai 30. toukokuuta 2017

Kaksi vuotta sitten

Eilen illalla Teemu tuli hakemaan minut ja Viljamin töiden ja tallin jälkeen ja lähdettiin ajelulle viemään yhdet vanteet Viialaan. Puin Viljamille yöpuvun valmiiksi, jotta sain siirtää hänet vain turvakaukalosta sänkyyn jatkamaan unia. Oli ihanan aurinkoinen ja valoisa ilta, joten oli ihana vain istua autossa ja fiilistellä kesää. Kuunneltiin lauluja, jotka soi kaksi vuotta sitten, kun mulla oli ihana valkoinen bemari ja subbari takaluukussa. Silloin kun ajelin, niin etsin sorateitä, jotta voisin ajaa lujaa ja luisussa. Eilen kun ajeltiin meidän valkoisella farmari Volvolla nopeusrajoitusten mukaan, lapsi takapenkillä ja käytiin katsomassa yhtä mahdollista tulevaa hääpaikkaa tajusin kuinka paljon asiat on muuttuneet. Kaksi vuotta sitten en uskonut, että olisin nyt tässä tilanteessa. Oltiin juuri muutettu Teemun kanssa yhteen, eikä lapsi ollut vielä suunnitelmissa. 


Kuinka äkkiä kaikki sitten loppujen lopuksi tapahtui. Oltiin niin rakastuneita, ja tiedettiin jo silloin, että halutaan perustaa perhe. Asiasta juteltiin paljon, ehkä osittain jopa vitsillä, mutta silti tiesin, että Teemusta tulee mun lasteni isä. Kaksi vuotta sitten elämä oli täysin erilaista. Käytiin shoppailemassa monta kertaa viikossa, ostettiin kalliita vaatteita, kenkiä ja kelloja. Pelasin jopa uhkapelejä. On huvittavaa, kuinka silloin päivien sisältö oli niin erilaista, ja tärkeimmät asiat elämässä oli auton puunaaminen ainakin joka toinen päivä ja ulkona syöminen. 

Raskaaksi tultuani tajusin, että kaikki tulee muuttumaan. Minimi äitiyspäivärahalla ei paljon ulkona syödä tai merkkivaatteita osteta. Siinä hetkessä se ei kuitenkaan tuntunut pahalta. Eikä tunnu vieläkään. Mä olen maailman onnellisin, vaikka en pysty tekemään kaikkea sitä mitä silloin. Mulla on tällä hetkellä kaikki, mitä en silloin olisi osannut edes toivoa. En muka tiennyt, että rahalla ei saa kaikkea. Olen onnellinen, että sain elää hetken 18-vuotiaana sellaista elämää, mutta vielä onnellisempi olen siitä, että ne ajat on takana päin ja olen kasvanut niin paljon näiden vuosien aikana.

Ps. Tasan kaksi vuotta sitten musta tuli kaikkien mutkien ja vaikeuksien kautta ylioppilas, samaan aikaan muiden mun ikäisten kanssa. Se ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, ja olen ylpeä että mä tein sen!


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Episodi nimeltä maito

Tänään oli vuorossa taas kisapäivä tulospalvelun muodossa, ja Viljami jäi tälläkertaa mun äidin luo päiväksi. Mentiin eilen illalla jo mun porukoille yöks, jotta ei tarvinnut repiä Viljamia aamulla aikasin sängystä ylös. Tavaramäärä oli aikamoinen, kun kolmen hengen tavarat pakattiin mukaan, piti olla mekkoa, villapaitaa, vaippaa ja tuttipulloa. Arvatahan saattaa, että kun päästiin mun vanhempien luokse, niin jotain jäi kotiin. Ja tälläkertaa se oli yksi osa rintapumpusta. Mun piti illalla pumpata vielä vähän maitoa pulloon, sillä ajattelin että pakkasessa oleva maito ei välttämättä riitä koko päiväksi. No siinä sitten itkeskelin hetken ja mietin mitä teen, kaupasta en uutta pumppua saisi, kotoa jos olisi sen osan hakenut, se olisi ollut tunnin reissu.


Hetken itkettyäni ja äidin kanssa juteltuani päädyttiin siihen, että kaupasta haetaan pullo korviketta, ja äiti antaisi sitä Viljamille tarvittaessa. Minkä ihmeen takia mulle tuli niin paha mieli tästä koko jutusta, siis siitä että mun lapsi saa ehkä korviketta. Tässä maailmassa on niin paljon lapsia, jotka kasvavat pelkällä korvikkeella, ettei sen pitäisi olla mikään ongelma. Joka tapauksessa aloiteltaisiin lähipäivinä soseiden maistelu, eli äidinmaidon lisäksi Viljami alkaisi saada muutakin ravintoa. Yön ajatusta sulateltuani, totesin mielessäni että ehkä se korvike ei olekaan niin kamala juttu, päinvastoin. Pakkohan lapsen on jotain ravintoa saada. Tähän asti en ollut osannut ajatella sitä, mitä varmasti moni äiti käy läpi antaessaan korviketta syystä tai toisesta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mielessäni edes kävi ajatus koko korvikkeesta. Tästä lähin en aio ottaa stressiä siitä, onko pakkasessa tarpeeksi maitoa vai ei.

Loppujen lopuksi tilannehan oli se, että korviketta ei tarvinnut antaa, pakastettu maito riitti koko päiväksi, sillä aamupäivä meni taas pulloon totutellessa, eikä maito oikein maistunut. En ollut ennen tätä edes ajatellut kuinka tärkeä asia imetys mulle on. Saan olla niin kiitollinen, että olen pystynyt jo yli viisi kuukautta ruokkimaan meidän lapsen pelkällä rintamaidolla, kaikille se ei ole itsestäänselvyys, enkä tietenkään väheksy niitä jotka ruokkivat lapsen korvikkeella. 


perjantai 26. toukokuuta 2017

Viisi vinkkiä äidin jaksamiseen

Monet äidit kamppailevat jaksamisen kanssa, jokaisella on varmasti ne omat keinot, mitkä on kokenut parhaaksi omalle jaksamiselle, mutta nää on mulla toiminut! Kaikille ei tietenkään päde samat neuvot, eikä niitä ole niin yksinkertaista toteuttaa, mutta tässä muutama yleispätevä vinkki. Jakakaa tähän teidän omia vinkkejä, miten te jaksatte paremmin arjen puurtamista. 

1. Ota omaa aikaa. Jos vaan joskus tulee mahdollisuus, niin ota ja lähde pois kotoa. Laita lapsi hoitoon, oli se sitten lapsen isä, täti, mummu tai vaari, joka lapsen kanssa on sen aikaa, kun käyt vaikka yksin kaupassa. Ei vaadi monen tunnin erossa oloa, kun saa vähän ajatuksia muualle ja hetken omaa aikaa. Mulle ainakin on ihan luksusta ajaa yksin autolla, saan kuunnella just sitä musiikkia mitä haluan, ja niin kovaa kun itse haluan tai yksin kaupassa käyminen saa ajatukset pois kotoa hetkeksi.

2. Nuku aina kun siihen on mahdollisuus, jos vähänkin väsyttää. Viime päivinä olen ollut tavallista väsyneempi, ja olen nukkunut aina kun Viljamikin. Kotityöt on jäänyt vähän vähemmälle, mutta en ole antanut sen nyt häiritä, mielummin olen levännyt ja siivoillut silloin kun siihen on oikeasti ollut voimia.


3. Puhu, jos on puhuttavaa. Älä haudo pahaa oloa ja asioita sisälläsi, vaan juttele esimerkiksi ystävien, vanhempien tai vaikka isovanhempien kanssa, jos vaan on mahdollista. Kun on päivät yksin kotona, niin mua helpottaa kun saan lähettää Teemulle ääniviestejä, jos on jotain puhuttavaa. Viljamin kanssa kun keskustelu ei ole kovin rakentavaa.

4. Hae vertaistukea muista äideistä. On niin monia eri kanavia, mitä kautta voi löytää vertaistukea. Facebookissa on paljon vanhemmille suunnattuja ryhmiä, joissa voi jakaa ajatuksia. Myös erilaiset chat -palvelut on varmasti toimivia!

5. Tee jotain mielekästä. Jos sä rakastat musiikkia, kuuntele sitä. Jos sä tykkäät lukea, niin lue jos vaan ehdit. Jos on mahdollisuus edes hetki tehdä jotain mielekästä ja saada ajatukset muualle, niin tee se! 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vaarallinen harrastus

Vietettiin taas sunnuntaipäivä kisoissa, tälläkertaa ei oltu Teemun kanssa ajamassa, vaan hoidettiin tulospalvelua. Viljami jäi mummun ja vaarin kanssa päiväksi, joten saatiin samalla lapsivapaata. Päivä oli ihanan aurinkoinen, jopa helteinen ja sain viettää aikaa Teemun kanssa. Meillä on yleensä tulospalvelua tehdessä kisan parhaat paikat, sillä näemme lähestulkoon koko radan. Tällä kertaa se ei ollut kuitenkaan kovin hyvä juttu, sillä suoraan silmieni edessä näin kuinka päivän aikana yhteensä neljä ihmistä joutui ambulanssin kyytiin, ja vaati hoitoa. Osa jopa kuskattiin sairaalaan. Minkä ihmeen takia minä, pienen lapsen äiti harrastan lajia, joka voi olla hengenvaarallinen.


Mä oon luonteeltani sellainen, että kun jotain tapahtuu, se jää mieleen kummittelemaan pitkiksi ajoiksi, ja nään painajaisia näistä tilanteista. Niin kävi nytkin. Kun näin kuinka autot ajaa täysiä päin kaidetta, mun unissa on sen jälkeen pyörinyt vaan se, kuinka se oonkin minä sielä kuskin paikalla. Niin kuin olis voinut ollakin. Vaikka kilpa-autoissa on hyvät turvavarusteet, niin ei nekään kaikelta suojaa. Sanoin Teemulle tuon päivän jälkeen, että me ei enää ajeta, ei ainakaan tolla radalla. Kuitenkin, jo seuraavana päivänä mulle tuli tunne, että hitto vie mä haluan ajaa. Mä rakastan sitä lajia niin paljon, että en mä pystyis lopettamaan. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun mulle tuli oikeasti sellainen tunne, että en halua enää ajaa. Minkään epäonnistuneen suorituksen jälkeenkään ei ole tullut samanlaista fiilistä. Se vähän säikäytti, että tässäkö oli nyt mun kilpailut. Jostain se polte sinne radalle kuitenkin tulee. Kun  kypärä lyödään päähän ja vyöt kireelle, (tästä lähin muuten tarkistan vielä ekstra hyvin että kypärä ja vyöt on kunnolla kiinni, ei ollut kovin mukavan näköistä kun kypärä lensi törmäyksessä pois päästä..) unohtuu hetkessä se äidin rooli, ja siinä hetkessä saan olla vaan minä. Minä ja mun auto, eikä millään muulla oo sillä hetkellä merkitystä. Kuinka hölmöä! Äiti unohtaa lapsensa aina hetkellisesti, mutta se on pakko! Jos ajattelisin Viljamia ajaessani, en varmasti uskaltaisi edes painaa kaasua, hissuttelisin vain muiden perässä.

Kuinka te muut äidit joilla on tällainen vähän ehkä vaarallisempi harrastus. Mietittekö koskaan, että mitä jos jotain oikeasti sattuukin? Onko vaan osattava unohtaa kaikki sellaiset ajatukset, ja sattuahan voi ihan missä vaan..

maanantai 22. toukokuuta 2017

Viljami viisi kuukautta

Taas vierähti yksi kuukausi ja Viljami täytti viime viikolla viisi kuukautta. Ollan opittu kovasti uutta ja kasvettu, edelleen pelkällä rintamaidolla. Ei olla siis aloiteltu kiinteitä vielä. Neljän kuukauden neuvolassa meille sanottiin, että pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa kääntyä ympäri, kun Viljami osasi ennen pyörähtää vain mahalta selälleen. Seuraavana päivänä neuvolasta hän sitten otti ja kääntyi myös selältä mahalleen, ja sen jälkeen ei olla enää selällään juurikaan viihdytty.

Mahallaan ollessa Viljami potkii kovasti jaloillaan jo eteenpäin, mutta kädet ei vielä osaa liikkua mukana, eli yleensä hän hermostuu siihen ettei pääsekään eteenpäin. Sen sijaan peruuttaa hän osaa jo hienosti. Tosin sitäkin vain jos sattuu olemaan hyvällä tuulella. Hetkeksikään ei voi enää jättää valvomatta, nimittäin yksi päivä kun käänsin selkäni, oli Viljamin varpaat Helmin vesikipossa.. Kovasti meillä on meteliä päivissä, niin paljon tulee juttua ja kiljahduksia, että välillä tekisi mieli vaan laittaa kuulosuojaimet päähän tai mennä yksin johonkin hiljaiseen paikkaan vaan istumaan. Viljami myös naureskelee kovasti, etenkin Isin kanssa. Kaikenlainen pärisyttäminen on myös hauskaa ja hän matkii huulten pärinää itsekin. Meillä on löydetty myös varpaat, ja jos ennen tätä sukat ei pysynyt potkimisen takia jalassa, niin nyt ei pysy sen takia että hän itse nappaa ne aina pois. 


Käytiin tänään neuvolassa, painoa on kertynyt 7670g, eli 650 grammaa kuukaudessa. Pituuttakin oli tullut 2,2cm edellis kerrasta, nyt Viljami on 62,8cm pitkä ja päänympärys 43,2cm. Kasvaa siis todella hyvin omalla käyrällään. Tällä käynnillä hän sai taas rokotteita, jotka on nyt päivällä vähän itkettänyt, mutta viimeksikin oli ainoastaan pientä ärtyneisyyttä, muuten ei vaikuttanut mitenkään. Toivotaan että nytkin selvitään vähällä! Vilkkaaksi ja puheliaaksi neuvolatäti Viljamia kehui, saa nähdä säilyykö nämä ominaisuudet vanhetessa. Ennen puolivuotis neuvolaa meidän olisi tarkoitus aloitella maistelemaan soseita, ja ehkä vähän sormiruokailemaan. Oon jostain syystä lykännyt ja lykännyt kiinteiden aloittamista, mutta eiköhän Viljami pikkuhiljaa ala olla valmis jo uusiin makuihin. Ajattelin tehdä joitakin soseita itse pakkaseen valmiiksi, ja sain siskoltani jo aiemmin Piltin Ensimaut -soseita, joten niitä varmasti maistellaan myös! 


perjantai 19. toukokuuta 2017

Tänä kesänä...

Monet bloggaajat ovat tehneet näin kesän kynnyksellä listaa, mitä haluaa tehdä kesällä. Siskoni postauksesta inspiroituneena ja aurinkoisen päivän kunniaksi minäkin ajattelin listata mitä haluan tehdä kesällä!

TÄNÄ KESÄNÄ AION...

☆ Grillata, sekä ruokaa että itseäni auringossa.

☆ Uida järvessä, ehkä meressä?

☆ Tehdä pitkiä aamulenkkejä.

☆ Opetella syömään terveellisemmin.

☆ Viettää aikaa Teemun kanssa kahdestaan.

☆ Ostaa polkupyörän ja myös polkea sillä.


☆ Ajaa kilpaa.

☆ Neuloa ja virkata.

☆ Viettää enemmän aikaa ystävien kanssa.

☆ Tehdä parvekkeesta viihtyisän, kun kerrankin meillä on iso parveke.

☆ Säästää rahaa.

☆ Opetella valokuvaamaan.

☆ Rentoutua, ja olla tekemättä mitään!

Mitä sä aiot tehdä tänä kesänä? 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Suojaan auringolta

Kesän vihdoin pikkuhiljaa saapuessa on aika pohtia kuinka varustautua aurinkoon! Tämä on Viljamin ensimmäinen kesä, joten täytyi ihan ajatuksella paneutua aiheeseen, kuinka suojautua auringolta. Suurimmalta osin meidän ulkoilut tapahtuu vielä vaunujen kanssa, eli Viljami on vaunukopan suojassa piilossa auringolta, loppukesästä kuitenkin uskoisin että siirrymme vaunuista ratasosaan, jolloin altistuu enemmän auringolle.  Toki meidän vaunuissa on todella suojaava kuomu, mutta silti ei aurinkoa kokonaan pääse piiloon. Kisareissuilla käytetään jonkin verran kantoreppua, ja silloin aurinkolasit olisi tarpeelliset. Tähän asti päässä on vielä ollut trikoopipo, mutta ilmojen lämmetessä jokin kevyempi on hommattava. 

Babiatorsarmy lippisBaby Banz RetrohellehattuJulbo Loopinglippis

Aurinkolaseista mulla ei ole mitään hajua minkälaiset olisi hyvät Viljamin päähän. Niitä tuntuu olevan niin monia erilaisia, mutta Babiatorsit on jossain vauvaryhmän keskustelussa tullut vastaan, joten päädyin ensin tutkimaan niitä. Näissä mua kiinnosti eniten se, että kehykset ja sangat ovat taipuisat, ja lähes 100% rikkoutumattomat. Voisi kuvitella, että nämä ovat mukavat päässä kun ei ilmeisesti ole kovin kovaa muovia. Ja onhan nää myös todella tyylikkäät! Toisena vaihtoehtona vastaan tuli Baby Banz Retrot, joissa mua kiinnosti pyöreämpi muoto, eli nämä ehkä suojaavat vielä enemmän auringolta kuin Babiatorsit? Myös pään ympärille tuleva remmi kuulostaa näppärältä, mutta onko se käytännössä kuitenkaan hyvä? Kolmas vaihtoehto on Julbo Looping -lasit. Nämä on myös pyöreämmän malliset, ja näihin saa nauhan, joka menee pään ympäri. Eli melko samanlaiset ominaisuudet Baby Banzien kanssa. 

Hatuista lippikset miellyttää mun silmää eniten, ja tietysti tuo kasvoille varjon ja suojaa sillä tavalla auringolta, mutta käytännöllisyydestä en ole kovin varma näin pienellä vauvalla. Ehkä isommalla lapsella lippis pysyykin päässä, mutta miten näin pienellä? Kantoreppuun lippistä ei tietenkään voi laittaa, mutta ehkä sitten rattaissa istuessa lippis voisikin olla varteen otettava vaihtoehto. Leuan alle solmittava hellehattu pysyy varmasti päässä, ja suojaa hyvin, joten ehkä kantorepussa tämä olisi kätevin vaihtoehto. Tietysti suomen kesässä trikoopipoakin voi käyttää, eli jos en muuta sopivaa löydä niin turvaudumme pipoon! 

Nyt kertokaa mulle kaikki vinkit liittyen aurinkolaseihin ja hattuihin! Minkälaiset lasit pysyy päässä ja mikä hattu suojaa tarpeeksi auringolta? 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mun ensimmäinen äitienpäivä

Tänään on mun ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Viljamin syntymästä on pian viisi kuukautta ja vieläkin on välillä vaikea ymmärtää mitä kaikkea äitiys oikeasti on. Niin paljon huolta ja murhetta, valvottuja öitä ja hermojen koettelua. Vastapainoksi niin paljon onnea, iloa, hymyä ja rakkautta. Mikään ei ole parempaa kuin nähdä oma lapsi tyytyväisenä hymyssä suin. Kuinka ihanaa on seurata lapsen kehitystä, joka päivä oppii jotain uutta!


Monesti mietin sitä kuinka haluaisin kasvattaa meidän pojan, ja usein Teemun kanssa pohditaankin mitä asioita halutaan ehdottomasti meidän lapselle opettaa. Haluaisin, että Viljami oppii hyvät käytöstavat heti nuorena, muiden kunnioituksen ja sen että pitää olla aina oma itsensä, eikä miettiä mitä muut hänestä ajattelee. Välillä mieleen hiipii ajatus, että osaanko varmasti kasvattaa lastani oikein ja opettaa hänelle niitä arvoja jotka ovat itselleni tärkeitä ja mitä minulle on omat vanhempani opettanut. Pystynkö olemaan hyvä esimerkki ja omalla tekemiselläni näyttämään mikä on oikein ja mikä ei. Uskoisin että monet äidit miettivät joskus samoja asioita. Meidän täytyy vaan luottaa itseemme ja tehdä asiat niin kuin itse koemme parhaaksi.

Oma äitini on opettanut minulle paljon asioita, jotka haluan siirtää myös Viljamille. Tärkeimpänä pidän kuitenkin ehkä sitä, että pystyn puhumaan äidille ihan kaikesta ja äidille saa soittaa koska vaan. Haluan että minulle ja Viljamille tulee yhtä läheiset välit kuin itselläni on oman äitini kanssa. Äiti on aina paikalla silloin kun häntä tarvitsen. Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on maailman paras äiti, ja että tänä vuonna minäkin saan olla äiti. Kiitos siis myös Teemulle! <3 


Mun äitienpäivä alkoi ihanalla aamiaisella, sen jälkeen otettiin pitkät päikkärit Viljamin kanssa. Illemmalla mennään katsomaan Teemun mummua ja sen jälkeen syömään ja saunomaan Teemun vanhempien luokse. Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalleni joka nauttii tällä hetkellä Kreikan auringosta! <3

torstai 11. toukokuuta 2017

Kaksi helppoa reseptiä

Rakastan leipomista, ja sitä että pöydässä on jotain itsetehtyä tarjolla vieraille, eikä aina kaupan pullaa. Tietyissä tilanteissa tottakai on ihan ok käydä hakemassa kaupasta se pullapitko ja tarjota sitä, mutta jos minulla suinkin on aikaa, niin ehdottomasti tykkään tehdä itse tarjottavat. Viikonloppuna meille tuli vieraita, ja tiesin heti että haluan leipoa jotakin. Ensin ajattelin tehdä omenapiirakan, mutta Teemun teki kovasti mieli mustikka-rahkapiirakkaa, joten päätin olla kiltti vaimo ja totella miestä. Jotain pientä suolaista kahvipöytä myös kaipasi, joten tein maailman helpoimpia kinkkuhyrriä. Jaan teille näiden molempien reseptin nyt!


Kinkkuhyrriin tarvitset:

- Lehtitaikinaa
- Kinkkusuikaileita
- Tuorejuustoa (käytin ruohosipulin makuista)
- Mustapippuria
- Oreganoa

- Aloita sulattamalla lehtitaikina paketin ohjeen mukaan. 
- Sekoita täyte, eli kinkkusuikaleet, tuorejuusto ja mausteet tasaiseksi seokseksi.
- Kaulitse taikinalevyjä hieman ohuemmiksi ja levitä täyte reunoja myöden.
- Rullaa aloittaen kapeasta sivusta ja leikkaa noin kahden sentin levyisiä paloja.
- Voit laittaa ne sellaisenaan uunipellille, tai käyttää muffinivuokia.
- Paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia.


Mustikka-rahkapiirakkaan tarvitset:

POHJA:
100g sulatettua voita/margariinia
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE:
1dl maitoa
1 prk (250g) maitorahkaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 3dl mustikoita

- Aloita pohjan tekeminen sekoittamalla kananmuna, sokeri ja sula rasva. 
- Lisää joukkoon vehnäjauho-leivinjauhe seos ja sekoita tasaiseksi. 
- Laita hetkeksi jääkaappiin odottamaan, jotta sitä on helpompi käsitellä.
- Sekoita täytteen muut aineet keskenään paitsi mustikat.
- Painele pohja voideltuun piirakkavuokaan, jonka halkaisija on noin 24cm. Käytä vehnäjauhoja apuna!
- Levitä mustikat tasaisesti pohjalle ja kaada täyteseos päälle. 
- Paista uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.


Molemmat ohjeet on super helppoja ja herkullisia, suosittelen kokeilemaan! Hyrrät katosi alta aikayksikön eikä piirakkakaan kovin kauaa kaapissa ehtinyt vanheta. Kertokaa mulle lisää hyviä ja helppoja reseptejä, jotka ehtii toteuttamaan aamulla ennen vieraiden tuloa, eikä vaadi kovin erikoisia ainesosia.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mini Rodinia vai Henkkamaukkaa?

Lastenvaatteet jakaa usein mielipiteitä hyvin vahvasti. Toisten elämäntehtävä on ostaa kauniita ja kalliita lastenvaatteita, toiset pukevat ne edulliset, ehkä käytettynä saadut vaatteet. Minä lukeudun ehkä enemmänkin näiden kahden ääripään väliin. Meillä on hyvin paljon käytettynä saatuja ja ostettuja vaatteita, mutta myös uutena ostettuja, joskaan ei kovin hintavia vaatteita. Mun mielestä on ihan yhtä oikein panostaa kalliisiin lastenvaatteisiin, tai ostaa käytettyjä. Lapsi ei välitä mitä hänellä on päällä, kunhan on jotain. Tällä hetkellä meidän rahatilanne on sellainen, että käytetyt vaatteet sopivat paremmin meidän kukkarolle, mutta ehdottomasti jos talous antaisi periksi niin ostaisin Viljamille enemmän hieman laadukkaampia vaatteita. 


Pienten vauvojen vartalot on hyvin erilaisia. Joku merkki sopii toiselle todella hyvin, ja toiselle ei istu sitten yhtään. Me ollaan nyt pikkuhiljaa löydetty ne merkit, mitkä sopii meidän lyhyelle, mutta hieman pyöreälle pojalle. Lempparivaatteita on tällähetkellä Noshin kietaisubodyt. Niissä on käännettävät hihansuut, joten pituutta saa hihoihin helposti lisää, eikä ne näytä hölmöltä käännettynä. Myös haaroissa on tuplanapitus, eli body kasvaa lapsen mukana. Ne on siis todella pitkäikäisiä, ja materiaali ihanan pehmeää.

En ottanut äitiyspakkausta Viljamille, sillä saatiin paljon pakkauksen tavaroita siskoltani. Muutaman viimevuoden pakkauksen vaatteen kuitenkin olen ostanut, ja ne päätyykin usein Viljamin päälle värikkyytensä ansiosta. 


Viljamin vaatekaappi oli alkuun melko väritön, mutta pikkuhiljaa aloin tykkäämään värikkäämmistä vaatteista, ja erilaiset kuosit miellyttää mun silmää usein enemmän kuin yksiväriset. Kesäksi aion ehdottomasti ostaa enemmän väriä ja ihania kuoseja. 


Minkälaisista vaatteista teillä tykätään? Onko joku tietty merkki noussut lemppariksi? Tykkäätkö panostaa lastenvaatteisiin, vai onko sillä merkitystä mitä vauvalla on päällä? Kertokaa ihmeessä vinkkejä mistä löytäisi vaatteita, etenkin legginsejä ja bodyja pyöreälle ja lyhyelle pojalle. Olisi kiva löytää kesäksi hieman ohuempia housuja, mutta suurin osa tuntuu olevan melko kapeaa mallia, ja puristaa vyötäröltä. 







sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Äidit: lopettakaa arvostelu

Eikö se vieläkään syö soseita? Puristaako sen vaatteet? Joko se istuu? Eikö se muka syö tuttia? Sen on varmasti nälkä kun saa pelkkää äidinmaitoa. Eikö se vieläkään osaa kääntyä ympäri, kyllä yleensä tuon ikäiset jo kääntyilee.

Jokainen äiti saa varmasti jossain vaiheessa kuulla ympäriltään neuvoja ja arvostelua kasvatukseen liittyen. Yleensä nämä neuvot ja kommentit tulevat joltain toiselta äidiltä, joka kaiken järjen mukaan tietää mistä puhuu ja osaa ajatella miltä tuntuisi kuulla nämä samat kommentit itse. Synnytyksen jälkeen olin todella herkkä kaikelle, ja itku tuli pienestäkin asiasta. Näin käy monelle, sillä hormonit ovat aivan sekaisin ja väsymyskin saattaa painaa. Kun kuulin näitä kommentteja ensimmäistä kertaa, olin purskahtaa itkuun. Enkö minä itse tunne omaa lastani ja tiedä kuinka häntä hoidan? 


Miksi äidit saa arvostella toisia äitejä ilman huonoa omatuntoa? Minulle ei tulisi mieleenkään arvostella toisten tapaa kasvattaa lasta. Tapoja on niin monta kuin on äitejäkin, jokaisella on oma erityinen tyyli hoitaa ja kasvattaa lasta ja kaikilla on oikeus tehdä asiat juuri niinkuin parhaaksi näkee. Tottakai jos näkee jonkin asian, joka voi olla vaaraksi lapselle, tulee siihen puuttua. Mutta esimerkiksi imetys on sellainen asia, joka on jokaisen oma päätös, eikä muilla pitäisi olla mitään sanottavaa siihen. Onhan äidinmaito hyvä ravinto lapselle, mutta niin on myös korvike. Varmasti lapsi saa kaiken mitä tarvitsee kasvaakseen.


Voidaanko äidit vaan keskittyä kasvattamaan niitä omia lapsia juuri sillä omalla tavalla, mikä hyvältä tuntuu. Ei vertailla omaa lasta muihin, jokainen on yksilö. Kukaan toinen äiti ei voi tietää mikä on parhaaksi juuri sinun lapselle, sinä tunnet lapsesi parhaiten. Jos joku kommentti kuulostaa inhottavalta, unohda se ja tee niinkuin olet tähänkin asti tehnyt!

torstai 4. toukokuuta 2017

Coussicca

Palataan vielä hetkeksi vapun tunnelmiin, sillä Teemun perheellä on tapana käydä vappuna syömässä ravintolassa ja tänä vuonna suuntasimme vappupäivänä Coussiccaan. Se sijaitsee Tampereella keskustan tuntumassa ja on Tampereen vanhin ruokaravintola. Aiempina vuosina olemme käyneet Pispalan Pulterissa, mutta tänä vuonna kaipasimme jotain uutta!


Pöytävarauksemme oli kello 12, ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Ravintola ei ollut vielä auki, joten odottelimme pihalla muuta seuruetta. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten nautimme hetken tuosta lämmöstä. Viljami nukkui turvakaukalossaan, mutta alkoi pikkuhiljaa herätä kun ympärillä oli hälinää. Olin salaa toivonut että hän nukkuisi koko ruokailun ajan, mutta haaveeksi jäi! Meille oli varattu pitkä pöytä, sillä yhteensä meitä taisi olla 11 henkeä paikalla. Aloitimme tutkimalla ruokalistaa, joka näytti niin hyvältä että meinasi iskeä valinnanvaikeus. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan Aurajuustopihvin. 

Annoksiin kuului alkuruoaksi joko vihreäsalaatti tai bataattikeitto. Minä valitsin tällä kertaa keiton alkuun, ja täytyy myöntää että olin hieman pettynyt. Keitto oli kyllä hyvän makuista, mutta koostumus oli todella vetinen. Onneksi maku kuitenkin oli hyvä, niin se paikkasi asiaa. Tämä on varmasti vain makuasia, mutta minä tykkään että keitto on enemmän sosemaista kuin vetistä. Sain syödä keiton lämpimänä, sillä anoppini otti Viljamin siksi aikaa, sillä hänellä oli alkuruokana salaatti joka ei jäähtyisi, toisin kuin minun keitto.


Kävelin pääruokaa odotellessa Viljamin kanssa hieman, sillä hän meinasi hermostua pelkkään istuskeluun. Coussicca on melko pieni paikka, joten tilaa ei valtavasti ollut, mutta juuri se teki paikasta mukavan kotoisan ja tunnelma oli todella lämmin. Pääruoat tuli yllättävän nopeasti siihen nähden, että meitä oli niin iso porukka. Kaikkien annokset näytti todella herkullisilta. Minun Aurajuustopihvini sisälsi ulkofilepihvin, aurajuusto-tomaattikastiketta ja aurajuustokermaperunat. Huomaako tästä, että olin raskausajan ilman aurajuustoa? :D 

Maistoin ensin perunoita, jotka oli super herkullisia. Juuri sopivasti aurajuustoa! Pihviä leikatessani tajusin heti, että pihvi on hieman sitkeä. Kastike oli kuitenkin todella hyvää, mutta tottakai hieman harmitti, että pihvistä osa oli pakko jättää syömättä. 



Jälkiruoalle ei tälläkertaa jäänyt tilaa, ja Viljamikin alkoi väsähtää niin suuntasimme kotia kohti. Kaikinpuolin ravintola Coussicca oli miellyttävä kokemus, ehdottomasti aion antaa uuden mahdollisuuden joskus, sillä muiden annokset kuulemma oli hyviä. 


tiistai 2. toukokuuta 2017

Meidän vappu + video

Vietettiin vappuaattoa Teemun vanhempien luona hyvässä seurassa. Aloitin aamun sillä, että meikkasin pitkästä aikaa, kun Teemu kerrankin oli aamun kotona ja leikki Viljamin kanssa. Kolmen aikaan lähdettiin Teemun porukoille, jossa oli Teemun vanhemmat, sisarukset, Eno ja hänen vaimo. Käytiin katsomassa myös Teemun Mummua, niinkuin meillä on joka sunnuntai tapana. Anoppi oli taas laittanut pöydän koreaksi ja aloiteltiin syömällä kanatortilloja. Jälkiruoaksi oli tietysti itsetehtyjä munkkeja sekä vaahtokarkkeja. Mä söin niin paljon vaahtokarkkeja, että olin ihan turvoksissa koko illan. Muut meni saunomaan ja paljuilemaan, mä en vieläkään uskaltanut hypätä paljuun, etten vaan saa rintatulehdusta, koska sen verran kylmä ilma ulkona vielä oli. Me leikittiin Viljamin kanssa kahdestaan ja sain hänet hetkeksi nukkumaankin illan aikana vaikka yleensä hälinässä se on vähän hankalaa. 





Kulutettiin iltaa pelaamalla Twisteriä ja syömällä vähän lisää. Höyrytettiin nakkeja ja Teemun äiti oli tehnyt perunasalaattia. Mun ihan lempiruokaa! Oli kiva viettää kerrankin tällainen vappu, koska yleensä vietetään vappu Vetelissä kisoissa, mutta tänävuonna ei huvittanut lähteä, koska sää oli melko huono ja mä olin vasta saanut paranneltua itseni terveeksi edellisen viikonlopun paleltumiselta. Siskoni videoista inspiroituneena kuvasin myös meidän illasta pienen videon, sen löydät tästä alta:  


Miten te vietitte vappua? Kertokaa jos teillä on jotain vappuperinteitä, olisi hauska kuulla miten muut juhlii!