torstai 29. kesäkuuta 2017

Ryhmäneuvola

Täällä Pirkkalassa on tapana, että 6kk neuvola järjestetään ryhmäneuvolan muodossa. Meillä sen aika oli eilen, ja paikalla oli kymmenkunta vanhempaa vauvansa kanssa. Istuimme pitkän pöydän ääressä, jonka päällä oli pari makuualustaa, johon vauvan sai halutessaan laittaa. No meidän vauhtihirmua ei paljoa uskaltanut pöydälle laittaa, koska Viljami haluaisi kokoajan vain ryömiä. Paikalla oli kaksi terveydenhoitajaa, joiden kanssa aluksi keskustelimme puolivuotiaan unesta, ruuasta ja liikkumisesta. Äitien kesken heräsi hyviä kysymyksiä ja saimme pieniä keskusteluja aikaiseksi, sekä jaoimme vinkkejä liittyen esimerkiksi vanhempien jaksamiseen.


Oli hauska nähdä, kuinka eritahtiin vauvat kehittyvät. Muutama vauva ei vielä edes kääntynyt ympäri, kun toiset on jo ryömineet kuukauden verran. Toisilla oli jo monta hammasta, ja toisilla ei yhtäkään. Toiset oli todella siroja ja pieniä, ja toiset näytti jo paljon vanhemmilta, kun massaa ja pituutta oli enemmän. Niin erilaisia, jokainen silti omanlainen täydellinen. Oli myös jännä nähdä kuinka Viljami reagoi toisiin saman ikäisiin, sillä aiemmin ollaan tavattu vaan nuorempia ja vanhempia, mutta yhtäkään saman ikäistä ei meidän lähipiirissä ole. Häntä selvästi kiinnosti toiset vauvat, ja kovasti naureskeli muille. Näin pieni ei tietenkään osaa vielä varoa, joten huitovat kädet ja jalat osui puolin ja toisin, mutta se ei tuntunut haittaavan.


Kävimme myös yksitellen vauvojen kanssa seinän takana mitattavana. Pituutta tällä kertaa oli 66cm, eli kuukaudessa pituutta oli tullut 3,2cm. Painoa oli 7910g, eli kuukaudessa on kasvettu 240 grammaa, joka on melko vähän verrattuna aiempiin kertoihin, mutta aivan riittävästi kuitenkin. Pään ympärys oli kasvanut 0,7cm, eli nyt sen mitaksi saatiin 43,9cm. Kasvu on edelleenkin tasaista, joskin nyt oltiin vähän laskeuduttu lähemmäs 0-käyrää, sillä Viljamin paino on huidellut + käyrällä. En ole kuitenkaan noista käyristä jaksanut stressata, koska ruoka maistuu ja lapsi kasvaa tasaisesti, niin käyrillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä.


Kaikenkaikkiaan oli todella kiva, että tällainen järjestettiin, mutta ajankohta oli hieman huono. Neuvola alkoi kello yhdeksän, ja kesti liki kaksi tuntia, joka oli ainakin Viljamille liikaa, sillä hänellä olisi ollut päikkäriaika. Moni muukin vauva väsähti, ja loppuaika olikin melkoista kitinää ja huutoa, kun kaikkia väsytti. Viljami nukahti vaunuihin samantien ja veti pitkät päikkärit, taisi siis olla melko rankka kokemus hänelle. Oli mukava päästä jakamaan ajatuksia äitien kanssa, joiden lapsi on suunnilleen samassa kehitysvaiheessa.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kaaharista pelkuriksi

Kun sain ajokortin, mulla ei heti ollut omaa autoa. Ajelin milloin milläkin, mutta ajoin paljon. Ajoin yötäpäivää, kävin toki töissä välillä, mutta heti töiden jälkeen jatkoin ajelua. Muutaman viikon päästä ostin oman auton, kun sopiva osui kohdalle ja sen jälkeen ajelin vielä enemmän. Mulla oli kokoajan auto käytössä, ja tulin kokoajan varmemmaksi kuskiksi. Niin varmaksi, että uskalsin ajaa lujaa. Oliko se hyvä juttu? No ei todellakaan. Olin usein "kännikuskina" ja mua oli helppo yllyttää. Jos takapenkiltä huudettiin, että paina sitä kaasua, niin mä painoin. Olin tyhmä. Mulla oli sillä hetkellä kotona paha olla, en voinut hyvin, enkä viihtynyt kotona erinäisistä syistä, mä purin pahaa oloa autolla ajamiseen. Huudatin musiikkia ja ajoin pitkin kapeita sorateitä. On suorastaan ihme että oon vielä hengissä. Kesällä pysyin kyllä tiellä, mutta talvella kun oli liukasta ja tottakai mun täytyi takavetoisella autolla ajaa kovaa ja luisussa, niin kävin ojassa muutamankin kerran.. Onneks kenellekään ei sattunut mitään, kaikista eniten näin jälkikäteen pahalta tuntuu se, että vaikka leikin omalla hengelläni, siinä sivussa leikin myös kaikkien muiden ihmisten hengellä. Vaaransin oman tyhmyyteni takia monen ihmisen turvallisuuden.


Kun tulin raskaaksi, myin mun autoni pois. Meille jäi siis enää yksi auto käyttöön, sillä mä en tarvinnut päivisin autoa ja sain auton myymisestä vähän rahaa säästöön äitiyslomaa varten. Ja onhan auton pitäminen kallista. Vaikka mulla ei velkaa ollutkaan, niin silti sai autoon kuukausittain isoja summia uppoamaan; verot, vakuutukset ja polttoaineet.. Päälle kaikki korjaukset ja renkaat. Teemu vaihtoi myös autonsa, ja koko raskausaikana ajoin todella vähän autolla. Viimeisinä kuukausina en istunut autonrattiin kertaakaan. Synnytyksen jälkeen kun mun piti ajaa ensimmäisen kerran autolla, mä vaan tärisin. Mua pelotti ihan järjettömästi ajaa autolla. Mua pelotti, että mitä jos joku ajaakin mua päin tai mun auton perään ja mitä jos mulle sattuu jotain. Mulla on kotona pieni poika joka on riippuvainen musta, mitä jos tuolla liikenteessä on joku just kortin saanut tyhmä ajattelematon nuori, sellainen kuin mä olin vielä muutama vuosi sitten. Jos sattuu jotain, mihin mä en itse pysty vaikuttamaan millään tavalla. Pahimmassa tapauksessa mulla on se kallein aarre takapenkillä. Nyt reilu puoli vuotta synnytyksestä mä oon ajanut autolla jo enemmän, mutta silti se jännittää mua välillä. Esimerkiksi kova vesisade saa mun hartiat nouseen korviin ja kädet puristumaan tiukemmin rattiin. Ennen pystyin räpläämään puhelinta ajaessa, nykyään vältän viimeiseen asti siihen koskemista ajon aikana. Ei ole mitään niin tärkeää, etteikö sitä ehtisi hoitaa ajon jälkeen. 


Mulla on pieni pyyntö sinulle, liikenteessä autolla liikkuja. Katso välillä vähän pidemmälle kuin omaan napaasi. Vaikka susta tuntuis tosi siistiltä ja hienolta ajaa kovaa, tai yllyttää muita ajamaan kovaa, mieti kaks kertaa ennenkun teet niin. Jos sä haluat itseäsi satuttaa, tee se jotenkin muuten kuin liikenteessä, missä voit vahingoittaa muitakin. Jos tekee mieli ajaa autolla kovaa, niin on olemassa paljon ratoja ympäri suomen missä se on mahdollista. Tehdään yhdessä liikenteestä turvallinen paikka, ja toivottavasti kenenkään ei tarvitse oppia kantapään kautta ja odottaa että jotain sattuu, koska liikenteessä voi sattua niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannus

Me vietettiin tänä vuonna juhannusta hyvin rauhallisissa merkeissä. Perjantaina oltiin Teemun vanhempien luona, jossa grillattiin, saunottiin ja paljuiltiin. Me ei olla Teemun kanssa enää siinä iässä, että baarit ja festarit kovasti kiinnostaisi, se aika on onneksi molempien kohdalla jo eletty. Me nautitaan enemmänkin siitä, että saa viettää aikaa perheen kanssa ja herätä aamulla ilman pahaa oloa. Lauantaina Teemu oli melkein koko päivän meidän kanssa kotona, ja koska hän ei ole tottunut olemaan paikoillaan, oli mulle järkättynä yllätys illaksi. Kun Viljami alkoi väsähtää, puimme ulkoiluvaatteet päälle ja lähdimme autolla kohti tuntematonta. Oikeestihan tilanne meni niin, että jankutin kotona niin kauan, että Teemun oli pakko paljastaa jotain, ja lopultahan mä arvasin, että me menään johonkin kodalle grillaamaan. Olin innoissani, sillä ei olla pitkään aikaan käyty missään kodalla, ja me tykätään Teemun kanssa molemmat luonnosta.






Grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä juotiin mehua. Saatiin vatsat täyteen ja nautittiin toisistamme Viljamin nukkuessa turvakaukalossa. Todettiin siinä, että onneksi me molemmat tykätään tehdä myös tällaisia asioita, eikä aina tarvitse tuhlata omaisuutta siihen, että voi tehdä jotain erilaista. 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Pieni ruokailija

Ollaan aloiteltu kiinteiden syömistä Viljamin kanssa pikkuhiljaa. Tein itse neljää eri sosetta: bataatti, porkkana, kesäkurpitsa ja parsakaali. Pakastin soseet jääpalamuoteissa, joista sitten siirsin palat rasioihin, joista on helppo aina sulattaa pieniä määriä. Näiden lisäksi ostin kaupasta hedelmäsosetta, ja maistelimme myös kaurapuuroa. Alkuun mua jännitti paljon edes ajatus siitä, että Viljami saisi jotain muuta ruokaa kuin maitoa. Jännitin sitä, että tuleeko jotain allergioita, tai alkaako hän vierastaa tissiä. No kumpaakaan näistä ei onneksi vielä ainakaan ole käynyt, minkäänlaista allergista reaktiota ei ole tullut ja äidinmaito maistuu edelleen. 

Siirryimme siis sitteristä syöttötuoliin istumaan, ja tuntuu niin hurjalta katsoa mun pientä poikaa istumassa. Se näyttää niin isolta jo! Aiomme kokeilla myös sormiruokailua, koska se kuulostaa mielestäni mielenkiintoiselta, ja uskon siitä olevan hyötyä motorisen kehityksen kannalta. Ja vaikka mitään hyötyä ei olisikaan, on mielestäni mukavampi kun lapsi saa itse päättää mitä syö ja kuinka paljon. Silti esimerkiksi puuron aion syöttää itse lusikalla, ja jos syömme soseita niin ne myös. En näe siinä mitään järkeä, että pitäisi vain sotkea ympäriinsä ruoilla, joita kuuluu syödä lusikalla.


Sotkusta puheenollen, vaatii pieniä ponnisteluja tällaiselle siivousfriikille katsoa sitä sotkun määrää esimerkiksi puuroa syödessä. Kun saa lusikallisen puuroa lapsen suuhun ja hän tunkee sormet samaan aikaan sinne ja hetkenpäästä hieroo silmiään, on sotku aivan kamala! Totesin parhaaksi vaihtoehdoksi riisua lapsi vaippasilleen ennen ruokailua ja mennä pesulle heti ruokailun jälkeen. Lattioiden siisteydestä onneksi huolen pitää meidän Helmi. Uskon, että hänellä on oikein onnenpäivät, kun saa syödä niin paljon herkkuja lattioilta. 

Koska tämä kaikki on meille aivan uutta, kaipailisin nyt vinkkejä kaikkeen vauvan ruokailuun liittyen. Jakakaa parhaat reseptit ja vinkit, jotta voin oppia enemmän sormiruokailusta ja soseista. Löysin facebookista muutaman hyvän ryhmän aiheeseen liittyen, mutta silti neuvot ovat aina tervetulleita. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Valkeakosken Kesäteatteri: Badding - Paratiisi

Jos olet menossa katsomaan musikaalin Badding - Paratiisi, etkä halua lukea siitä etukäteen, skippaa tämä postaus! 

Mä rakastan teatteria, etenkin musikaalit on mulle hyvin mieluisia. Me ollaan äidin kanssa muutamana aiempana kesänä käyty katsomassa erilaisia musikaaleja. Viime kesänä olimme katsomassa Kirka -musikaalia ja paikkana oli Valkeakosken Kesäteatteri. Tänä vuonna samaisessa paikassa pyörii Rauli Badding Somerjoesta kertova fiktiivisdokumentaarinen näytelmä, jota lähdimme eilen äidin ja isosiskoni kanssa katsomaan. Paikkana tuo Valkeakosken Kesäteatteri on ihana, sillä se sijaitsee Apianniemessä, jossa on iso uimaranta. Jätimme auton hieman kauemmas parkkipaikalle, josta kävelimme ihanien vanhojen talojen ohi kohti Apianniemeä. Katsomo on kokonaan katettu ja tulipa esityksen aikana pieni sadekuurokin, eikä se haitannut meitä tippaakaan. Väliajalla nautimme Ravintola Paviljonki Apian antimista, josta sai kahvia, pullaa, pientä suolaista ja makeaa. Tarjolla oli myös grillimakkaraa ja alkoholijuomia. 
valkeakosken kesäteatteri

valkeakosken kesäteatteri

Minun tietoni Baddingista pohjautuu Markku Pölösen Badding -elokuvaan, jonka itseasiassa näin ensimmäisen kerran hyvin nuorena, enkä varmasti silloin ymmärtänyt puoliakaan sen elokuvan jutuista. Sen jälkeen olenkin nähnyt tuon elokuvan kymmeniä kertoja, ja osaan jopa vuorosanoja ulkoa. Tämän näytelmän puolestaan on ohjannut ja käsikirjoittanut Otto Kanerva. Raulia esittää The Voice of Finlandista tuttu Ilari Hämäläinen, Raulin äitinä nähdään Nina Tapio, Isänä Ilkka Koivula, muissa rooleissa on Emmi Kaislakari, Katja Aakkula, Ville Keskilä ja Mikko Huoviala. 

valkeakosken kesäteatteri

Koska minun tietoni pohjautuu pelkästään tuohon elokuvaan, en osannut oikein odottaa tältä näytelmältä mitään. Olin kuullut oikeastaan pelkkää huonoa näytelmästä etukäteen, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Esitys ei mennyt yhtään samalla kaavalla kuin elokuva, joten minun oli vaikea hahmottaa asioiden aikajärjestystä. Myös itse Rauli kuvattiin hieman erilaisena tässä musikaalissa, millaiseksi hänet elokuvan perusteella olen mieltänyt. Olen kuunnellut paljon Baddingin musiikkia, joten kaikki esityksessä kuullut laulut oli minulle tuttuja ja pidin niiden sovituksesta. Kaikki suurimmat hitit, joita itseasiassa on todella paljon, kuultiin näytelmän aikana. Varsinainen juoni oli mielestäni hieman sekava, ja koska kyseessä oli fiktiivisdokumentaarinen näytelmä, en aina pysynyt kärryillä ollaanko nyt ajassa ennen kuolemaa vai jälkeen kuoleman. 

Kaikenkaikkiaan pidin todella paljon näytelmän musiikeista, ehkä jos olisin ottanut etukäteen hieman enemmän selvää Baddingista, olisin saanut näytelmästä enemmän irti. Se mitä jäin kaipaamaan, oli vahvemmat tunnereaktiot. Musikaali oli kevyttä katsottavaa, joka sekin on tietyissä tilanteissa kiva, mutta olisin silti kaivannut hieman enemmän tunteita, jotain koskettavaa, koska varmasti sellaistakin hänen elämässään on ollut. 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Viljami puoli vuotta

Tasan puoli vuotta sitten tähän aikaan olin maailman onnellisin. Mulla oli sylissä täydellinen pieni terve poika. Musta oli just tullut äiti ja Teemusta isä. Nyt puoli vuotta myöhemmin, se samainen pieni poika ryömii lattialla, opettelee konttaamaan, naureskelee ja opettelee syömään muutakin kuin rintamaitoa. Se on kasvanut niin valtavasti, ja en voi käsittää että on vierähtänyt jo puoli vuotta. Tätä ajankulkua ei voi ymmärtää ennenkuin on itse äiti ja näkee kokoajan lapsensa kasvavan ja kehittyvän. On uskomatonta kuinka paljon lapsi kasvaa ensimmäisinä kuukausinaan ja kuinka paljon voi oppia uutta.


Kuluneen kuukauden aikana Viljami on oppinut ryömimään ja nousemaan konttaus asentoon. Hän onkin erittäin vikkelä liikkeissään, ja enää häntä ei voi jättää valvomatta hetkeksikään. Olemme myös hieman totutelleet uusiin makuihin ja maistelleet soseita. Pikkuhiljaa aiomme alkaa lisäämään kiinteiden ruokien määrää, mutta tottakai jatkan imetystä niin pitkään kun se vain hyvältä tuntuu. On niin omituista ajatella, että mun pieni vauvani on jo niin iso, että se voi syödä samaa ruokaa mitä me itse syömme. Siirryimme myös vaunukopasta ratasosaan, ja Viljami on tykännyt paljon kun nyt hän näkee rattaista pihalle, eikä tarvitse vain maata ja tuijottaa tyhjää. Syöttötuolissakin otettiin askel eteenpäin, ja nyt hän siirtyi sitteristä istuma asentoon. Viljami istuu hienosti tuettuna ja välillä nousee itsekin istuskelemaan. Hänestä on tullut myös kova kiipeilijä, ja yritys on ainakin kova, että hän pääsisi tukea vasten seisomaan. Välillä onnistuukin oikein mallikkaasti esimerkiksi minua vasten nousemaan ylös. Luonteensa Viljami on alusta asti näyttänyt, ja hermot ovat kuulemma minulta peritty. Siispä jos jokin ei onnistu tai ruokaa ei ole heti saatavilla, niin kitinää ja huutoa riittää. Sisua hänestä myös löytyy, jos Viljami jotain tahtoo, niin kyllä hän kovasti yrittää niin kauan kunnes väsähtää. Hän on myös todella aurinkoinen, ja naureskelee paljon. Onko mitään ihanampaa kuin oman lapsen hymy? 

Onnea Viljami puoli vuotta! <3 Toivottavasti aika ymmärtäisi vähän hidastaa tahtia, tätä menoa mun poikani on kohta jo vuoden ikäinen ja meidän vauva-aika on ohi. Nauttikaa äidit niistä vauvoistanne, ne on niin hetken aikaa vain pieniä!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kesäpäivä rannalla

Äitini tuli tänään siskontyttöni kanssa meidän luokse, ja suuntasimme viettämään hellepäivää rannalle. Meillä on parinsadan metrin päässä ihana uimaranta, joten oli kiva päästä testaamaan se. Rannalle oli eksynyt paljon muitakin nauttimaan auringosta. Järvi on todella pieni, joten se varmasti lämpenee nopeammin kuin isot järvet. Muutamien hellepäivien jälkeen jopa minä saatan uskaltautua uimaan. Meillä oli mukana viltti ja äiti oli ottanut evääksi vesimelonia. Saatiin tehtyä vaunuista pieni varjo, joten Viljamikin köllötteli viltin päällä. 

Minä en uskaltautunut kun vähän kastamaan varpaita, mutta Alisa kahlasi ja kävi hieman syvemmällä, kunnes huulet väristen tuli viltille lämmittelemään. Aika kylmää se vesi vielä oli! Viljaminkin varpaita hieman kasteltiin, mutta taisi olla liian kylmää hänellekin. Kun saimme uimisesta tarpeeksemme, niin menimme vielä leikkipuistoon hetkeksi ennen kuin palasimme kotiin. 

Ihana päivä rannalla, joko te olette nauttineet suomen kesästä ja käyneet järvessä tai meressä uimassa? 




torstai 15. kesäkuuta 2017

Synttärit

Mulla oli eilen synttärit, täytin 21 vuotta. Jos palataan ajassa takaisin muutamia vuosia, niin rehellisesti sanottuna en olisi uskonut, jos joku olisi minulle sanonut, että 21 vuotiaana asun Pirkkalassa Teemun kanssa ja meillä on poika! Olen aina haaveillut siitä, että saan lapset nuorena, mutta en silti ajatellut sen olevan mahdollista. Ajattelin ennen, että opiskelisin itselleni jonkun ammatin ja hankkisin vakityöpaikan, ennen kuin teen lapset. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ilman ammattia ja vakiduunia ja hyvin menee!

Moneen vuoteen en ole juhlinut syntymäpäiviäni millään tavalla. Teemu kyllä muistaa mua joka vuosi jotenkin, ja ensimmäisenä vuonna kun oltiin seurusteltu puolisen vuotta sain aamiaisen sänkyyn ja berliinimunkin jossa oli 19 kynttilää. Viime vuonna mun synttäreitä vietettiin kreikassa, ja sielläkin Teemu muisti mua hakemalla aamulla leipomosta kakun! Tänäkään vuonna en odottanut mitään juhlia tai kakkua, mutta niin vaan taas oli järjestetty juhlat. Niiden piti olla ylläri, mutta Teemu paljasti päivällä, että illemmalla tulisi kahvittelijoita ja hyvä että paljasti, en tunne nimittäin oloani mukavaksi jos meillä on sotkuista. Ehdin siis hyvin siivoilla päivällä ennen vieraiden saapumista. Teemun vanhemmat ja sisarukset tulivat siis illalla käymään, sain kasan lahjoja ja kakkua! Teemun äiti oli leiponut kakkupohjan ja täyttänyt sen, ja Teemu rakkaudella koristeli. Olen niin onnellinen näistä kaikista ihmisistä mun ympärillä!




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kun lapsi putosi sängystä

Viljami meni eilen illalla jo todella aikaisin nukkumaan, joten tiesin hänen heräävän tänä aamuna normaalia aikaisemmin. Itse valvoin hieman pidempään, ja tiesin jo illalla että olisin aamulla väsynyt. Teen usein niin, että jos Viljami herää aikaisemmin, torkun vielä itse hetken ja annan Viljamin pyöriä meidän sängyssä ja leikkiä leluilla. Teen sen usein siinä toivossa, että Viljamikin vielä jatkaisi unia. Kuten aiemmin olen kertonut, Viljami on lähtenyt nyt liikkeelle, eikä pysy oikeastaan hetkeäkään paikallaan. Olisihan mun pitänyt se jo tajuta, että tottakai hän siellä sängyssäkin liikkuu. Voitte siis jo arvata mitä tänä aamuna tapahtui. Viljami putosi sängystä. 


Olin onnistunut torkahtamaan hetkeksi ja havahduin siihen, kun kuulin Viljamin itkevän. Onneksi meidän sängyssä on paljon koristetyynyjä, jotka heitämme aina lattialle illalla, niin Viljami putosi niiden päälle, kopautti vain päänsä seinään. Säikähdin tottakai kun tajusin hänen olevan lattialla. Kerkesin jo nähdä päässäni kauhukuvan verisestä huutavasta lapsesta. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä, ja Viljami alkoi naureskella samantien minulle kun nappasin hänet syliini. Pyysin miljoona kertaa anteeksi, että nukahdin. Millainen äiti vain nukkuu ja jättää lapsen valvomatta. Lupasin, etten enää ikinä torkahda hänen ollessa hereillä. 

Punnitsin monta kertaa päässäni julkaisenko tällaista tekstiä, mutta tämähän on vain elämää ja kaikki äidit tekevät joskus virheitä, eikö? 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ennen kisoja

Tämä viikonloppu kuluu taas kokonaan kisoissa. Ennen kisoja on yllättävän paljon asioita mitä pitää hoitaa, ja kisoja edeltävä ilta kuluukin yleensä aika vauhdikkaasti. Se tietysti sopii mulle, sillä ei ainakaan ehdi jännittämään vielä illalla omaa ajoa, mutta taas toisaalta se tuo sen kisafiiliksen päälle, kun pakkaillaan kamoja kasaan. Koska meillä Teemu laittaa autot, enkä itse viime aikoina ole paljoa tallissa pyörinyt, on mulla kotona tiettyjä hommia ennen kisoja.


Koska meidän huoltojoukot on kasvanut viime aikoina melko suureksi, olen kokenut tarpeelliseksi eväiden teon. Kisapaikalla on usein tarjolla pelkkää makkaraa ja sämpylää, ja jos totta puhutaan niin jossain vaiheessa kesää ne alkaa kyllästyttään, eikä niillä välttämättä saa vatsaakaan täyteen. Mitään suuria ruokia en ole mukaan tehnyt, mutta yleensä leivon pellillisen jotain piirakkaa, paistan pasteijoita tai teen pizzaa. Ne on kivaa vaihtelua ainaiselle makkaralle, ja koska rakastan kaikkea makeaa, niin usein matkaan lähtee myös jotain makeaakin. Tänä viikonloppuna paistoin kaupan valmiita pasteijoita, ja leivoin raparperipiirakan Mummun raparpereista. Koska meidän ympärillä on niin iso tukijoukko, jotka tekee mun ja Teemun ajamisesta mahdollista, haluan edes tällä tavalla osoittaa kuinka kiitollinen heistä olen. 


Lapsen kanssa reissatessa täytyy ottaa monia asioita huomioon, ja vaatetta täytyy löytyä joka säälle. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä mitä se keksii, ja lähdemme yleensä liikkeelle aikaisin aamulla, jolloin on kylmä. Päivällä saattaa olla jopa hellettä, ja vettäkin voi sadella. Täytyy siis pakata haalari, shortsit, aurinkolasit, lippikset ja villasukat. Mukana täytyy olla myös rintapumppu ja pulloja, sillä mun on pumpattava pulloon maitoa, jos Viljamille iskeekin nälkä sillä välin kun mä ajan. Iso kasa leluja ja vaippoja on myös oltava, sekä tietysti rattaat. Tottakai me tarvitaan Teemunkin kanssa paljon vaatetta mukaan, shortseista villapaitaan, muutamat eri kengät ja sadevarusteet. Eikä tietenkään unohdeta Helmin vaatteita! Tähän päälle sitten vielä ajovarusteet ja kaikki työkalut, niin on autossa aika tiivis tunnelma. Onneksi appiukko osti ison auton mihin mahdutaan koko konkkaronkka tavaroidemme kanssa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Alkukesän kosmetiikkasuosikit

Mä oon ihan järjetön purkkirohmu. Siis hamstraan kaikenmaailman rasvoja, saippuoita ja muita purkkeja. Rakastan kierrellä kaupassa tutkimassa uutuuksia ja mulle hyvin harvoin syntyy mitään vakio tuotteita. Siksipä meillä vaihtuu shampoot ja saippuat melkein joka kerta uusiin tuotteisiin, kun en vaan ole löytänyt vielä mitään mikä olis oikeesti niin hyvä, että pakko ostaa sitä uudelleen. Tottakai silloin tällöin samat tuotteet kiertää vähän pidemmän aikaa, mutta pääasiassa tykkään kokeilla aina uusia tuotteita. 

Keväällä mulla kävi tuuri, ja voitin eräästä blogiarvonnasta ihania tuotteita, joten pääsin oikein luvan kanssa testaamaan uusia juttuja. Niistä muutama pääsi heti mun suosikkilistalle, ja muutenkin olen löytänyt yllättävän monta uutta lempparia, ehkä joku näistä jää jopa luottotuotteeksi.


Lushin tuotteet ei ollut mulle ennestään tuttuja, ja tämän Lemony Flutterin voitin arvonnasta. Tämän luvataan olevan Lushin myydyin käsivoide, enkä yhtään ihmettele! Koostumus on ihanan kermainen, seassa on pieniä rakeita jotka hajoavat käsien välissä. Käytän tätä lähinnä kantapäille, sillä tämä pehmittää kovat kantapäät yhdessä yössä, ja kynsinauhoille tämä on hyvä jättää yöksi. Tässä on hyvin voimakas sitruunainen tuoksu, joten tykkään käyttää tätä nimenomaan öisin.

Erisan käsivoide C on puolestaan hajusteeton, ja suunniteltu herkälle iholle, niinkuin Erisanin tuotteet yleensäkin. Vaippaikäisen peppua joutuu jatkuvasti pesemään, joten mun kädet kuivuu todella paljon. Tykkään rasvata niitä usein, joten tämä on ollut hyvä päivittäisessä käytössä. Ei hajusteita, ja imeytyy nopeasti. 

Flormar kynsinauhaöljy on ollut mulle todella suuri apu kuiviin kynsinauhoihin. Haluan, että mun kädet näyttää siisteiltä ja kynnet huolitelluilta, ja kuivat kynsinauhat on yksi kamalin asia mitä tiedän. Sen lisäksi, että ne näyttää kamalilta,  ne on myös yleensä kipeät. Tätä sipaisen kynsinauhoille aina kun muistan, yleensä yötä vasten.

Laveran tuotteita en myöskään ollut aiemmin testannut, ja voitin arvonnasta tämän 2 in 1 käsi- sekä kynsinauhavoiteen. Ainesosina tässä on oliviiöljy ja kamomilla, ja tuoksu on todella miellyttävä. Ehdoton suosikki, ja kulkee usein laukussa mukana. Imeytyy nopeasti ja kun lähikaupan hyllyä tutkin, niin tämän hintakaan ei ollut kovin suolainen, joten ehkä täytyy hakea uusi purkki tämän loputtua. 


Multa puuttui kaapista pitkään vartalon kuorintavoide, joten kuin tilauksesta voitin tämän Yves Rocherin kuorintavoiteen, ja yleensä en kuorinnalta odota mitään suuria. Tottakai toivon, että se jättää ihon pehmeäksi, ja kuorii kuivaa ihosolukkoa, mutta tämä jättää lisäksi iholle ihanan kostean tunteen, ja yleensä mun on rasvattava iho heti suihkun jälkeen, mutta tämä mahdollistaa sen, että kuorinnan jälkeen ei tarvitse ihoa rasvata.

Mulla on pintakuiva iho, johon silloin tällöin ilmestyy paljon epäpuhtauksia. L'Oréalin Pure Clay Glow Mask kasvonaamiota on hehkutettu paljon, ja sen luvataan suorastaan imevän epäpuhtaudet kasvoilta pois. En nyt mene vannomaan, että tämä niitä aivan imisi pois, mutta olen tykännyt siitä, millaisen tunteen tämä iholle jättää. Säännöllisesti käytettynä olen kuitenkin todennut tämän toimivaksi, ja kaikki finnien alut katoaa melko tehokkaasti tämän käytön jälkeen.

Äitini tilaa meille Dermosililta usein tuotteita, ja kerran kun olin kasvonaamiota vailla halusin kokeilla tätä mielenkiintoiselta kuulostavaa Syväpuhdistavaa Yönaamiota. Geelimäinen voide levitetään illalla kasvoille, ja sen annetaan imeytyä ihoon kunnolla ennen nukkumaan menoa. Se puhdistaa siis ihoa yön aikana, ja voin todellakin suositella tätä. Aamulla iho tuntuu ihanan puhtaalta, ja myös tämä ehkäisee epäpuhtauksien muodostumista. Hinta on todella edullinen, ja tuote on riittoisaa.

Kertokaa teidän kesän suosikkituotteita, mitä mun ehdottomasti kannattaisi seuraavaksi kokeilla? 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Viisi kuukautisen kepposet

Viljami on nyt noin viisi ja puoli kuukautta vanha. Uskotteko, että niin pieni osaa tehdä kepposia? Niinpä, se pieni ja viaton vauva on oppinut kaiken hyvän lisäksi tekemään jo pahojaan. 

Noin viikko sitten Viljami alkoi ryömiä eteenpäin ja siitä lähtien on täytynyt vahtia silmä kovana mitä hän seuraavaksi keksii, ja siirrellä tavaroita korkeammalle. Meillä on avokeittiö, ja jos teen ruokaa niin jätän Viljamin usein lattialle olohuoneen ja keittiön välille. Siinä sattuu olemaan Helmin ruoka- ja vesikippo jotka kiinnostaa Viljamia erityisen paljon. Vaikka kuinka kauas yritän hänet jättää, niin aina on käsi vesikipossa. Myös Helmin lelulaatikko kiinnostaa paljon, ja tottakai kaikki purulelut on pakko maistaa ja testata.  Helmin turkista on myös kiva ottaa kiinni ja kiskoa. Luojan kiitos Helmi on todella kiltti, eikä ole moksiskaan vaikka vähän häntä tukistettaisiinkin.


Äidin tukkaa on myös kiva repiä, varsinkin kun siitä lähtee yleensä isoja tuppoja mukana. Mulla on päänahka välillä niin kipeä, tosta pojasta löytyy yllättävän paljon voimaa! Pyykkejä ripustaessani jätän Viljamin usein vessan matolle makoilemaan, mutta jostain syystä suihku kiinnostaa häntä enemmän ja sieltä suihkuseinän takaa hänet usein löytääkin. Muutama hauska kömmähdys meille on myös käynyt, sillä Viljami on sujahtanut sängyn alle ja huutanut hädissään, kun helmalakana on silmillä tai hän on jumissa tv-tason alla. Tuntuu niin hassulta, että vielä kuukausi sitten ei ollut merkkiäkään mistään ryömimisestä, ja nyt hän menee jo niin kovaa! Konttaus asentoonkin hän nousee jo hienosti, mutta käsille varaaminen on vielä vähän hankalaa. 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hiustenlähtö synnytyksen jälkeen

Muistatte varmaan, kun kävin huhtikuun alussa ottamassa permanentin, ja rakastuin siihen kovasti. Alkuun hiukset olikin ihanat, mutta pikkuhiljaa hiukset alkoi kuivua kovasti. Käytin kosteuttavia hoitotuotteita, mutta silti hiukset oli todella kuivat. Mun tukka on aina ollut todella hyväkuntoinen, en ole juurikaan käyttänyt suoristusrautaa, tai muita vempaimia yksinkertaisesti siksi, että tässä mun tukassa ei mitkään kiharat pysy, ja suorana vain siihen asti, kunnes ensimmäinen tuulenpuuska tulee ja sit ne on taas ihan taipuisat. Multa alkoi myös lähteä aivan järjettömästi hiuksia. Siis isoja tuppoja aina kun pesin tukan, tai jos edes koskin mun päähän. 

Eräs ilta kun letitin mun tukkaa, huomasin että mun ohimot on aivan kaljut, siis hiusraja on karannut molemmilta puolilta yli viisi senttiä! Asiaa korostaa vielä se, että mun oma väri kasvaa näköjään ihan vaaleana, joten tummassa tukassa näyttää tosi kivalta.. Not.. Melkein itkua väänsin, kun käskin Teemua katsomaan mun tukkaa, mä alan kaljuuntua! Olen kuullut monilta äideiltä, että synnytyksen jälkeen hiukset lähtevät päästä, ja hetken jo luulin että mä säästyin siltä, mutta tässä sitä nyt ollaan. Jokapaikka on täynnä mun hiuksia, ja silti niitä on vielä päässäkin! Eli onneksi mulla on omasta takaa paksu tukka, niin ei paljon haittaa hiustenlähtö, mutta jos tämä kauan jatkuu samanlaisena niin mulla ei oikeasti ole kohta ainuttakaan hiusta päässä.

hiustenlähtö

En tiedä onko tähän hiustenlähtöön syynä permanentti, synnytys vai noiden molempien summa, mutta kivaa se ei ole! Odotan sitä päivää, että saan mun paksun ja terveen tukan takaisin. Olen aina ennen käyttänyt hiusöljyä mun tukassa, mutta permanentin jälkeen sen käyttö kiellettiin, joten kiltisti tottelin. Nyt kuitenkin googlailin asiaa, ja ilmeisesti heti permanentin jälkeen öljyä ei saa käyttää, mutta jos tilanne on samanlainen kun mulla nyt, niin se on ehkä ainoa keino ja nyt aion koittaa elvyttää mun tukan öljyn avulla. Jos siellä on joku joka tietää jotain öljyjen käytöstä permanentin kanssa, niin valaiskaa mua vähän!

Onko mulla kohtalotovereita, lähtikö muilla synnytyksen jälkeen tukka päästä, ja palautuiko takaisin normaaliksi ajan kanssa?

torstai 1. kesäkuuta 2017

Asuntohaaveita

Kun muutettiin viime marraskuun alussa tähän nykyiseen asuntoon, tiedettiin että tämä olisi vain väliaikaista. Kaksio, jossa on 54 neliötä kävisi jossain vaiheessa pieneksi. Vuokralla asuminen on myös äärimmäisen kallista ja turhauttavaa. Turhauttavaa siinä mielessä, että samalla summalla mitä nyt maksamme tästä vuokraa, lyhentäisimme huimasti lainaa. Kävimme alkuvuodesta avaamassa Viljamille oman pankkitilin, ja siinä ohimennen juttelimme asuntolainasta, sillä rehellisesti en ollut uskonut että meille lainaa mistään tässä elämäntilanteessa myönnettäisiin. Meidän tulot nimittäin ei kovin suuret tällä hetkellä ole. Kun kuitenkin kerroimme paljonko tällä hetkellä meillä menee rahaa vuokraan, veteen ja sähköön, kertoi pankkivirkailija, että kyllä ilmanmuuta jonkin suuruinen laina olisi mahdollista saada. Meillä on myös molemmilla asuntosäästötilit, joihin on kertynyt pieni pesämuna helpottamaan lainan saantia. 
  
Innostuimme asiasta, ja siitä lähtien olenkin alkanut haaveilla omasta kodista, olisihan se ihanaa kun olisi ihan ikioma asunto! Meillä on Teemun kanssa hyvin samanlaiset ajatukset meidän unelmatalosta. Se olisi tietenkin iso omakotitalo, jossa on iso piha ja iso talli, jossa saatais yhdessä laitella autoja. Pitäisi olla peltoa, jotta lapset saa peltoautoille kunnon radan, ja naapureita ei tietenkään ihan vieressä, koska meteliä meistä kyllä lähtee. Talo olisi mansardikattoinen ja pihassa olisi iso terassi. 
  

Tämä ei nyt kuitenkaan ihan vielä ole meille ajankohtaista, niin suurta lainaa ei vielä ole tulossa. Realistisempaa tähän hetkeen on mieluiten rivitalo kolmio tai neliö, ehkä mahdollisesti kerrostalo, jos siinä on iso hissi ja sauna. Meidän kriteereillä täältä Pirkkalasta löytyy melko vähän vaihtoehtoja, sillä asuntojen hinnat huitelee melko korkealla meidän budjettiin nähden. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että tuskin olemme Pirkkalasta pois lähdössä. Tampereella on muutama kaupunginosa jonka ehkä kelpuutamme, mutta niissäkin hinnat on Pirkkalan tasolla. Koska Teemu on tehnyt nyt todella pitkää päivää, ja tulee kotio vasta illalla kahdeksan aikaan, emme ole päässeet pankkeihin kiertelemään ja kyselemään lainatarjouksia. Siksipä meillä on Teemun kesälomalle suunniteltuna tapaamisia eri pankeissa, jotta saisimme jostain lainalupauksen ja voisimme alkaa ihan tosissaan katselemaan asuntoja.

Ehkä pian meilläkin on ihan ikioma koti! On muuten jännä miten se tuntuu niin pelottavalta, kun kyseessä on ensimmäinen laina ikinä. Otin tänävuonna ensimmäistä kertaa puhelimen osamaksulla, aiemmin en ole osamaksuja tarvinnut, ja jo se tuntui hurjalta! Siis että on velkaa jonnekin ja pitää maksaa sitä pois. En tiedä olenko outo, vai ajatteleeko muut näin, mutta mielummin aina maksaisin kaiken kerralla pois. Asuntolainaa nyt ei vaan ihan tosta noin maksetakaan... :D