torstai 31. elokuuta 2017

Äiti saikuttaa

Muhun iski joku syysflunssa tällä viikolla, ja olen maannut kaksi päivää tekemättä mitään. Raahasin sängystä patjan olohuoneeseen ja olen maannut tyynyjen ja peittojen keskellä ja yrittänyt viihdyttää Viljamia. Hän onneksi viihtyy ihan hyvin itsekseen pieniä aikoja, joten pidin huolen että kokoajan lähellä oli jotain ääntä pitäviä leluja, jotta saisin niillä hetkellisesti viihdytettyä häntä. Tänään kävimme pienellä kävelyllä, sillä Helmi on pissatettava oli olo mikä tahansa, ja Viljami nukahtikin rattaisiin ja nukkui lähes kolme tuntia! Itsekin sain sillä välin otettua pienet torkut, ja olinkin ihan tokkurassa herättyäni, enkä tiennyt yhtään kauanko olin nukkunut.


Kuumaa juomaa ja nenäliinoja on kulunut paljon, ja taustalla on pyörinyt kokoajan milloin mitäkin videoita ja sarjoja. Olen antanut hyvin vähän itsestäni Viljamille, ja koti on kuin myrskyn jäljiltä. Jokapaikka täynnä leluja ja likaa. Tuntuu niin hassulta, että mä oon ollut tasan kaks päivää tekemättä mitään, ja täällä on täysi kaaos päällä. Vaikka en normaalisti joka päivä tee mitään mega siivousta, niin ne pienet järjestelyt pitää oikeasti kodin siistinä ja mukavan näköisenä. Toivottavasti tämä flunssa menisi pian ohi, äidillä ei nimittäin näköjään ole lupaa saikuttaa, tai kodista tulee kaatopaikka.

tiistai 29. elokuuta 2017

Kaukokaipuu

Kaukokaipuu, tuo ikävä tauti joka iskee aina sillointällöin varmasti moneen meistä. Olen matkustellut melko pienestä asti, yleensä olemme tehneet perheen kanssa yhden reissun vuodessa ja kohteena on yli kymmenen kertaa ollut Kreikka. Viime kesänä olimme Teemun, äitini ja siskontyttöni Alisan kanssa Kreetalla, ja siitä reissusta jäi paljon muistoja meille. Tänä kesänä emme tehneet mitään reissua, sillä Viljami on niin pieni vielä, että hänen kanssa matkustaminen ei välttämättä olisi ollut kovin helppoa. Nyt kuitenkin syksyn koittaessa, kun takana on jo yli kahdeksan kuukautta yhteiseloa ja arjen totuttelua meidän pienen miehen kanssa, alkaa mieleeni hiipiä ajatus, josko sitä alkaisi säästämään rahaa ensi kesän reissuun. 


Kummini lähtivät reissuun perjantaina, ja sain heiltä ihanan kuvan aurinkoisesta Kreikasta. Samalla hetkellä tuli sellainen olo, että johonkin reissuun on ensi vuonna päästävä. Uskon että ensi kesänä Viljamin kanssa olisi jo helpompi reissata, vai mitä olette mieltä? Minkälaista on olla ulkomailla 1,5 vuotiaan kanssa? Kohteena olisi ehdottomasti jokin lämmin paikka Euroopassa, todennäköisesti joku Kreikan saarista. Koska minulla on kokemusta ainoastaan Kreetasta ja Santorinista, niin kuulisin mielelläni teidän suosituksia, toki saa vinkata muitakin maita! 

Iskeekö teille koskaan Suomen kylmyydessä kaipuu johonkin lämpimään. Musta tuntuu, että tänne se iskee tasaisin väliajoin ja haaveilen vain siitä, että saa viikon maata altaalla ja syödä hyvää ruokaa. 

lauantai 26. elokuuta 2017

Kaksi viikkoa

Tasan kaksi viikkoa tästä hetkestä olemme juhlimassa siskoni häitä. Sitä päivää on odotettu innolla siitä asti kun päivä lyötiin lukkoon, ja näin siskona mun täytyy sanoa, että mua jännittää todella paljon! Olen niin onnellinen, että siskoni on löytänyt sellaisen miehen, jonka kanssa voi onnellisena astella alttarille. Häät ovat minullakin jatkuvasti mielessä, ja olen parhaani mukaan yrittänyt auttaa täältä käsin sen minkä olen pystynyt. Kunpa vaan olisin voinut olla enemmän avuksi, ja lievittää siskoni stressiä. 


Koska rakastan juhlapukeutumista ja laittautumista, yksi kohokohta oli oman asuni metsästys. Kuten taisin jo aiemmin kertoa, se meinasi tuottaa hieman päänvaivaa, mutta loppupeleissä suht helposti täydellinen mekko löytyi ja vieläpä todella edullisesti. Viikko sitten kävimme metsästämässä Viljamille vaatteet, sekä Teemulle uuden kauluspaidan. Päädyin Viljamin asussa simppeliin trikoobodyyn kauluksilla, ja mustiin chinoihin. Ajattelin niiden olevan mukavat päällä ja jatkoa ajatellen ainakin chinot pääsisivät arkikäyttöön. En tykkää ostaa vaatteita vain yhtä päivää varten. Teemun paitakin on monikäyttöinen, sillä se on musta, joka saattaa kuulostaa synkältä ja etikettivirheeltä, mutta kokonaisuus ei näytä ollenkaan niin synkältä ja siskoni lupa on kysytty, jottei hän pahastu mustasta paidasta. 

Minun mekkoni on shampanjan värinen, joten pohdin kauan laitanko sen kanssa kultaiset vai hopeiset korut. Päädyin kuitenkin valitsemaan hopeiset, sillä kihlasormukseni on hopea, enkä tykkää jos nämä kaksi väriä sekottuu. Hopeinen ei mielestäni näytä yhtään hassummalta shampanjan rinnalla, vai mitä olette mieltä? Kengiksi valikoitui minun ylioppilaslahja parin vuoden takaa, nimittäin äitini osti minulle nämä kengät ylioppilasjuhliini. Korkeista koroista huolimatta ne ovat mukavat jalassa, mutta iltaa varten täytyy ottaa matalatkin kengät mukaan. 

Asukriisi siis selätetty, harvinaista mutta totta, näin ajoissa! Nyt saamme jännittää seuraavat kaksi viikkoa, ja sen jälkeen nauttia täydellisistä häistä, jotka ovat varmasti täynnä naurua, iloa ja onnen kyyneleitä! 

torstai 24. elokuuta 2017

Kiire töihin

Havahduin muutama viikko sitten siihen, että mun äitiysloma loppuu lokakuussa. En ollut aikaisemmin osannut ajatella kuinka äkkiä tämä aika oikein kuluu, ja että Viljami on jo niin iso. Sinänsä tämä ei vaikuta muhun millään tavalla, sillä aion olla vielä kotona ainakin siihen asti että Viljami täyttää vuoden, mahdollisesti vielä pidempäänkin. Haluan olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, ja taloudellisestihan se on lähes ihan kenelle vaan mahdollista. Kuka vaan pystyy elämään tiukalla budjetilla, etenkin jos mies käy ihan normaalisti töissä. 

Nykyään tuntuu, että lapset halutaan laittaa yhä aikaisemmin hoitoon, että äidit pääsee töihin. Tietyissä ammateissa se on ihan ymmärrettävää, ja yrittäjät nyt on ihan oma lukunsa. Minun ymmärrykseeni ei mene se, että halutaan elää hienoa elämää, ostaa kalliita vaatteita, mutta ei välttämättä nähdä oman lapsen ensimmäisiä askelia! Tuntuu todella hurjalta ajatukselta, että joku muu olisi näkemässä Viljamin ensimmäiset askeleet tai kuulemassa ensimmäiset sanat. Tai joku muu kasvattaisi minun lastani enemmän kuin minä itse.


Tottakai jokainen toimii parhaaksi näkemällään tavalla, enkä tuomitse kenenkään valintoja. Jokainen tietää varmasti mikä on itselle parhaaksi. Mä näen parhaaksi olla kotona niin pitkään kuin pystyn. Mulla ei myöskään ole koulupaikkaa tai työtä mihin palata, joten senkään puolesta ei ole mikään hoppu laittaa Viljamia hoitoon. Totta on varmasti se, että päiväkoti antaa myös paljon, sillä sosiaalisia taitoja ei voi kotona äidin kanssa oppia, mutta en itsekään ole ollut hoidossa kuin ihan pienen hetken, ja mielestäni minulla on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja kavereitakin riitti. Toivoisin myös, että kun Viljami todennäköisesti joskus menee hoitoon, hän saisi olla kesät kotona minun ja Teemun lomien ajan. Minusta on ollut niin hieno nähdä kuinka siskontyttöni on saanut nyt kaksi kesää viettää kotona ja molempien isovanhempien luona, ja saanut varmasti unohtumattomia kokemuksia. Haluaisin Viljamille samanlaisia kesiä; paljon aikaa perheen kanssa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Kortti vaarille

En tiedä olenko koskaan maininnut, että Viljamilla on kaksi vaaria ja yksi pappa. Meille ihan yhtä tärkeitä jokainen. Tänään toinen vaari vietti syntymäpäiviään, ja halusimme muistaa häntä kortilla. Olen äärettömän huono piirtämään, mutta halusin silti yrittää jotain. Selasin pinterestistä kuvia, ja löysinkin monta kivaa ideaa. Halusin, että siinä näkyy joko Viljamin jalan- tai kädenjälki painettuna sormiväreillä, joten päädyin tekemään pyöräkuormaajan Viljamin jalalla. Se liittyy Viljamin vaarin työhön vahvasti, joten ajattelin sen olevan kiva idea.


En tiedä kuinka hyvin onnistuin, kun lähetettyäni Teemulle kuvan kortista, hän ei ensin tajunnut että kuvassa oli myös Viljamin jalka. Sen takia pohjustin kortin annettuani, että tämä on kuva-arvoitus, josta täytyy etsiä Viljamin jalka! : D Ei siitä nyt mikään taideteos tullut, mutta luulen että ajatus on tärkein. Tykkään itse kaikista itsetehdyistä jutuista, ja arvostan eniten juuri käsintehtyjä kortteja tai muita lahjoja joissa on oikeasti joku ajatus. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kahdeksan kuukautta

Eilen meidän pieni muru täytti kahdeksan kuukautta! Tämän kuukauden aikana Viljami on saanut äärettömän paljon vauhtia, eikä malta enää olla hetkeäkään paikallaan. Hän on kova kiipeilemään ja nousemaan pystyyn. Muutamia askelia tukea vasten hän myös ottaa, hyvin epävarmasti kylläkin. Muuten hän on saanut liikkeisiinsä varmuutta, ja onkin todella taitava esimerkiksi kiipeämään mun jalkojen yli tai menemään vaunujen tavarakoriin.. Lempipuuhaa kotona on lehtilaatikosta lehtien levittely ja syöminen, sekä tv-tasoa vasten kiipeily. Pelkään niin paljon meidän telkkarin puolesta! 

Kiinteitä menee jo todella isoja määriä, melkeinpä kaksi kuukautta määrät oli niin pieniä, että niillä ei juurikaan vatsaa täytetty. Nyt kun kyseessä on niin vilkas poika, menee ruokaakin tottakai enemmän. Imetän edelleen, ja hampaisiinkin ollaan jo molemmat totuttu. Mitään allergioita ei ole vielä tullut esille, ja lähes kaikki mitä ollaan maistettu on mennyt alas. Tottakai on joitain ruokia, mitkä ei ihan niin helposti maistu, mutta eiköhän niihinkin pikkuhiljaa totutella.


Kaikinpuolin Viljami on todella vilkas ja aurinkoinen poika. Hän tykkää valtavasti kun lauleskelen ja loruttelen, joten mun on täytynyt muistutella mieleen omasta lapsuudesta loruja, ja opetella ihan uusiakin. Päivät on täynnä naurua, mutta tottakai meilläkin on niitä huonoja päiviä, ei aina voi olla pelkkää iloa ja onnea. Ollaan onneksi löydetty hyvä rytmi vaunutteluun, ruokailuun ja nukkumiseen, niin päivät kuluu vauhdilla, välillä jopa liiankin!  

perjantai 18. elokuuta 2017

Meikkipussin uudistus

Eilen iltapäivällä äitini kurvasi autonsa meidän pihaan ja hypättiin bussiin kohti kaupunkia. Tarkoituksena oli tehdä pieniä hankintoja vielä ennen siskoni häitä. Minun ostoslistalla oli kasa meikkejä, sillä aion tehdä itse itselleni meikin siskoni tärkeänä päivänä ja mikäs sen parempi syy ostaa uusia meikkejä. Hiusten laiton ulkoistin kuitenkin kampaajalle. Mä rakastan meikkaamista ja laittautumista, tykkään kokeilla uusia juttuja ja tuotteita. En kuitenkaan arkisin meikkaa ollenkaan, saatan meikata ehkä kerran kahdessa viikossa, joskus harvemmin ja joskus useammin. Mun iho on teinivuosien jäljiltä täynnä arpia ja vieläkin välillä se kukkii todella pahasti. Lähdin siis etsimään Tampereen Sokokselta kestävään ja peittävään meikkipohjaan tuotteita, sillä haluan että meikki pysyy koko päivän kasvoilla ja oikean väristä meikkivoidetta päivettyneelle iholle minulta ei tällä hetkellä löytynyt. 

Pyysin apua myyjältä, joka heti ensimmäisenä kysyi josko minulla olisi hetki aikaa niin kokeiltaisiin ihan konkreettisesti iholle mikä voisi olla sopiva meikkivoide. Päädyttiin kokeilemaan Maybellinen dream satin liquid -meikkivoidetta, ja siitä löytyikin sopivan tumma sävy minun iholleni. Se oli ihanan kevyen tuntuinen, mutta samalla peittävä. Äitinikin ihastui kyseiseen tuotteeseen ja päätti ostaa sen itselleenkin. Tuote sopii siis sekä nuorelle, että hieman vanhemmallekin iholle ja sitä pystyy helposti kerrostamaan. Koska olin tietysti lähtenyt liikenteeseen ilman meikkiä, sain pikameikin testauksen lomassa, sillä minulle sipaistiin hieman puuteria ja poskipunaa testin päätteeksi. Äitini sai saman käsittelyn. Myyjä oli ihanan pirteä ja kertoi tuotteesta samalla kun meikkasi minua, saimme todella hyvää palvelua!


Mukaani lähti myös Rimmelin meikinpohjustusvoide, Maybellinen valokynä ja puuteri, sekä NYXin meikin kiinnityssuihke. Tähän asti olen käyttänyt puuterina vauvan talkkia, ja valokynää en ole moneen vuoteen omistanut, joten nämä oli ehdottomasti tarpeellisia, eikä varmasti hetkeen tarvitse meikkipohjan tuotteita uudistaa. Eiköhän näillä saada kestävä ja kaunis meikki yhdeksi päiväksi! 

tiistai 15. elokuuta 2017

Neljä positiivista

Kuten olen kertonut, meidän perheessä on viime aikoina ollut paljon surua. Sen lisäksi, että jouduimme hyvästelemään läheisemme, samaan syssyyn vanhempieni koira, vanha rouva Kami sairastui, ja hänet jouduttiin kiireellisesti leikkaamaan. Huolta ja murhetta on siis ollut, mutta pikkuhiljaa täältä noustaan, ja ajattelin pitkästä aikaa listata vähän viimeaikojen positiivisia asioita, jottei tämä muutu ihan pelkäksi synkistelyksi.

Teemu on tällä viikolla molempina iltoina tullut suoraan töistä kotiin, eikä siis ole mennyt talliin. Ollaan saatu pitkästä aikaa viettää aikaa koko perheen kesken. Kummasti se vain piristää, kun saa touhuta vähän omiakin, ilman että Viljami roikkuu jalassa.

Mekko ja asusteet siskon häihin on hommattu, ja täytyy myöntää että pääsin todella halvalla mekon kanssa, ja asusteet multa kokolailla löytyikin jo kotoa. Asu hieman tuotti mulle stressiä, sillä viimeksi kun olen ollut mekko ostoksilla olin ainakin kaksi kokoa isompi, ja vartalon malli aivan erilainen kuin nykyään, joten en tiennyt yhtään mitä lähden etsimään. Onneksi äiti oli mun mukana, ja löydettiin täydellinen mekko. Enää täytyy ostaa Teemulle paita ja Viljamille vaatteet.


Viljamin uudet taidot. Joka päivä yllätyn siitä kuinka taitava poika hän jo on. Tuntuu niin hurjalta, että hän osaa jo nousta tukea vasten seisomaan ja pieniä matkoja käveleekin tukea vasten. Päivä päivältä hän jaksaa seisoskella pidempiä aikoja, ja yllättää mut uusilla tempuilla.

Olen löytänyt ihan uuden kipinän valokuvaamiseen, ja päivisin olenkin kamera kourassa jatkuvasti. Olen yrittänyt kovasti opetella uutta, jotta saisin teille tänne hieman laadukkaampia kuvia, sekä tottakai ihan omaksi ilokseni. On kiva huomata oma kehitys, ja kuinka pikkuhiljaa alkaa ymmärtää enemmän valokuvaamisesta ja oppii nopeasti etsimään uudet säädöt eri tilanteisiin. 

Mitkä asiat on viime aikoina saanut sut hyvälle tuulelle, tai tuoneet onnistumisen fiiliksen? Näitäkin on joskus hyvä pysähtyä miettimään, etenkin jos elämässä muuten on hieman synkempi vaihe menossa.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Eroon tissistä

Mä oon imettänyt nyt 7,5kk. Se on paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Tai eihän mulla ollut mitään toiveita imetyksen suhteen, sujuu jos sujuu. Kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin kokee imetyksen itse, että mitä se on. Se on niin paljon enemmän kuin pelkkää ravintoa lapselle. Se on sun ja sun lapsen oma pieni hetki, pieni hetki sen kaiken kiireen ja melun keskellä. Se on kipua, verta, kyyneliä, naurua, iloa, onnistumista. Se on kaikkea näitä ja siihen liittyy niin suuria tunteita. Siis pelkkään imetykseen! Mulla imetys ei oo koskaan ollut mitenkään erityisen kivuliasta, ennen kuin nyt. Viljamilla on kaksi terävää hammasta suussa, ja mä vuodan jatkuvasti verta. Edelliset haavat ei kerkeä mennä umpeen, kun jo on seuraavat haavat auki. 

Mä oon tän seitsemän ja puolen kuukauden aikana nukkunut tasan yhden yön putkeen. Viljami siis on nukkunut yhden yön heräämättä koko tänä aikana. Muuten me herätään öisin 2-20 kertaa syömään. Se on mulle ihan fine, koska mä en juurikaan noista heräämisistä mitään muista. Laitan tissin suuhun, ja jatketaan unia suunnilleen samantien. Mutta voitte varmasti kuvitella, että joskus väsyttää, kun ei saa nukuttua kunnolla. Juuri kun oot pääsemässä uneen, niin vierestä alkaa kuulua hamuamisen ääniä. Mä en muutenkaan nuku koskaan syvää unta, me narkoleptikot ei siihen pystytä, ja muutenkin mun yöt on sairastumisen jälkeen ollut aina tosi katkonaisia kaikkine painajaisineen, mutta kyllä mä uskon että mä vähän paremmin pystyisin nukkumaan jos ei tarvitsisi herätä imettämään.


Tämän ei ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi. Mulla on vaan ensimmäisen kerran koko tänä aikana käynyt mielessä, että lopettaisin imetyksen, ihan vaan siksi että saisin nukkua yhden kokonaisen yön. Olen saanut viettää vapaapäiviä Viljamista, jos näin voi sanoa. Olen saanut olla ihan kokonaisia päiviä ilman imetystä, mutta silloinkin mun on tarvinnut pumpata maitoa pitkin päivää. Olen niin kiitollinen, että Viljamin isovanhemmat ovat ottaneet häntä hoitoon ja olen saanut jotain muuta ajateltavaa välillä. Tiedän ettei tämä ole ikuista, ja nyt nautin jokaisesta imetyshetkestä mun pienen vauvani kanssa, se on kerran vaan näin pieni ja kiinni mussa. Rakastan jokaista katsetta ja hymyä minkä mun pieni tissiposki antaa, mutta silti, oottehan äidit mun kanssa samaa mieltä siitä, että on tämä välillä vaan raskasta! 

perjantai 11. elokuuta 2017

Maanteiden idiootti

Olimme eilen äitini ja Viljamin kanssa matkalla kotiin siskoni hääpalaverista, kun taaksemme tuli rekka. Se ajoi aivan meidän takaluukussa kiinni, turvaväliä ei ollut nimeksikään. Nopeusrajoitus oli 80km/h ja me ajoimme juuri sallittua nopeutta. Tämä on nyt sinulle, maanteiden idiootti!


Ymmärsitkö ollenkaan, että meidän takapenkillä nukkui maailman kallein lasti, mun lapseni? Ajoimme tietä, jolla liikkuu paljon peuroja ja hirviä. Jos olisimme joutuneet tekemään yhdenkin väistöliikeen tai äkkijarrutuksen, olisi rekkasi jyrännyt meidät. Vaikka kustin täytyykin polkea, ei se tarkoita sitä että saisit vaarantaa muiden turvallisuuden liikenteessä. Minulla on sinusta hyvin tarkat tuntomerkit ja kuvat tallessa, jotta voin toimittaa ne työnantajallesi. Kestäisikö omatuntosi sitä, jos jotain olisikin sattunut ja löytäisit autosta minun ja äitini lisäksi pienen vauvan? Toivottavasti ensi kerralla sinulla ei ole yhtä kiire kuin eilen. Sinä olet ammattiautoilijana se, joka vaikutat liikenteen turvallisuuteen.

Mä pelästyin oikeasti ihan kunnolla eilen, kun tajusin kuinka vaarallisessa tilanteessa olimme. Onneksi tuo tilanne ei kestänyt montaa kilometriä, ja pääsimme tilanteesta turvallisesti pois. Toivottavasti tämä sai muitakin ajattelemaan turvavälin merkitystä. Siellä takapenkillä nimittäin usein istuu se kallein lasti, jolla ei ole vielä mitään käsitystä tämän maailman vaaroista. 

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vaatteita ruokakaupasta

Olen aiemminkin puhunut siitä, että en välitä lastenvaatteissa niinkään merkistä, vaan ostan lähinnä sitä mikä omaa silmää miellyttää, oli se sitten merkillistä tai merkitöntä. Kiertelimme tällä viikolla Viljamin kanssa aikamme kuluksi pari kirpputoria, joista löytyikin vähän uutta vaatetta molemmille. Viljami kun tuntuu kasvavan niin vauhdilla, ja kaappiin täytyy ostaa jo 74cm vaatteita. Käytiin meidän kirppiskierroksen päätteeksi vielä S-Marketissa ruokaostoksilla, ja mä kurkkasin siinä samalla vähän lastenvaateosastoa ja yllätyin super positiivisesti! Siellä oli muutama todella nätti vaate, ja todella edullisia. Mä oon itse niin landelta kotoisin, että ei meidän ruokakaupassa mitään vaatteita ollut, joten on ihan luksusta kun meillä on niin iso ruokakauppa, että siellä on paljon muutakin kuin ruokaa.



Ostin siis Viljamille tällaisen valkoisen nalle-aiheisen kietaisubodyn, koossa 74cm. Hintaa tällä oli huikeat 5,95e, eli mun mielestä tämä oli todella edullinen löytö. Tässä on käännettävät hihansuut, eli pienille vauvoille hyvät, kun saa terävät kynnet piiloon, ja haaroissa tuplanepparit, mikä taas tekee tälle pidemmän käyttöiän, jos vaan kangas kestää ehjänä. Materiaali on 100% puuvillaa, ja melko ohutta, mutta jos vertaan äitiyspakkauksen vaatteisiin, niin huomattavasti paksumpia kuin pakkauksen bodyt. Ensimmäisen pesun jälkeen pintaan ei tullut juurikaan pesunukkaa, joten mä uskon että tämä oli ihan hyvä ostos, ja ei ainakaan korkealta putoa jos kerran kokeilee tällaista, tietää sitten jatkossa kannattaako ruokakaupassa tehdä heräteostoksia.. (puhuinko juuri pari postausta sitten näistä heräteostoksista...) 

Oletteko te tehneet vaateostoksia etenkin lapsille jostain marketista? Oletteko olleet tyytyväisiä hinta-laatu suhteeseen, vai onko nämä ihan kuraa ja hajoavat heti? Mitä mieltä ylipäänsä tällaisten halpojen vaatteiden ostelusta? 

maanantai 7. elokuuta 2017

P*ska aamu

Tiedättehän kun välillä on todella huonoja aamuja, siis sellaisia kun mikään ei onnistu. Tänään meillä oli todella paska aamu, ihan kirjaimellisesti. Päätettiin eilen illalla, että mennään nukkumaan olohuoneen lattialle. Raahattiin patja, peitto ja tyynyt ja koitettiin saada unta. Viljamin oli hankala nukahtaa, sillä olohuoneessa oli paljon valoisampaa kuin makuuhuoneessa. Aamulla Teemun herätyskello soi, ja me yritettiin jatkaa Viljamin kanssa vielä unia. No eipä Viljamia enää väsyttänyt, ja ulkonakin oli jo valoisaa, joten leikittiin hetki lattialla. Jossain vaiheessa ajattelin kuitenkin, että jos nyt jatkaisimme unia makuuhuoneen puolella, ja aloin raahaamaan painavaa patjaa sänkyyn. Sain kun sainkin kaiken kannettua, ja viimeisenä hain Viljamin. Tunsin kyljessäni jotain märkää, ajattelin sen olevan kuolaa. Menin Viljamin viereen makaamaan ja haistoin nenässäni jotain.. 


..Ei voi olla, miten sitä on jokapuolella, mun hiuksissa, lakanoissa, Viljamissa. Siis joka puolella oli kakkaa! Mitä mä nyt teen?? Helmi toiseen huoneeseen, Viljamin kanssa suihkuun, sitten lakanoiden vaihtoon. Kello oli kuus aamulla, oltiin käyty suihkussa ja mä vaihdoin lakanoita sänkyyn. Saatiin onneks vielä unta, ja jatkettiin puoli kymmeneen asti unia. Syötiin aamupala, käytiin kunnon lenkillä ja iltapäivällä shoppailemassa, niin johan päivä parani. Aamu näytti kyllä todella huonolta, ja ajattelin että en varmasti nouse sängystä, jos koko päivän on epäonnea. 

Milloin sulla on ollut sellainen tilanne, että oot miettinyt uskaltaako sängystä nousta ollenkaan, vai onko koko päivän huonoa tuuria? 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kun mies on kotona

Varmasti monessa perheessä vauva arjen keskellä kesää on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja sitä että puoliso jää kesälomalle! Niin myös meillä Teemu piti kaksi viikkoa kesälomaa, joka tosin kului suurimmilta osin reissun päällä, mutta sen ajan mitä ehdimme olla kotona kiinnitin huomiota muutamiin asioihin, jotka oli ihana tehdä kun olikin apukädet kotona.

Ensimmäinen asia oli vessassa ja suihkussa käynti ihan rauhassa ja ovi kiinni! Suihkussa mä useimmiten pääsen käymään ihan rauhassa illalla kun Viljami on mennyt nukkumaan, mutta päivällä sain käydä rauhassa vessassa, kun Teemu oli kotona, eikä mun tarvinnut kokoajan olla kiskomassa Viljamia pois viemäriltä tai pitää häntä sylissä, luksusta! 


Toinen asia oli ruokailu. Välillä sai syödä itse ihan rauhassa eikä tarvinnut viihdyttää Viljamia samaan aikaan kun koitti itse syödä. Sain myös laittaa ruokaa ihan rauhassa ilman että joku roikkui puntissa. Kotityöt hoitui muutenkin helpommin, ja Helmin ulkoilutuksen hoiti päivällä joku muu kuin minä. Lakanatkin tuli vedettyä kun oli ne apukädet, eikä tarvinnut odottaa aina iltaan että Teemu tulee kotiin, ja miettiä sitten niiden vetämistä kun on paljon muutakin puuhaa. 

Nämä kuulostaa varmasti joidenkin mielestä pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta ihan oikeasti kun on kokoajan kiinni lapsessa, niin tällaisia asioita alkaa arvostaa enemmän ja enemmän. Odotitko säkin puolison kesälomaa yhtä innolla kuin minä ja sitä, että saa käydä edes sielä vessassa rauhassa? 

torstai 3. elokuuta 2017

Tulot, menot ja säästöt

Olemme käyneet nyt kesän aikana parissa eri pankissa asuntolainan tiimoilta, ihan vain alustavasti kyselemässä ja tekemässä laskelmia, että onko meidän ylipäänsä tällä hetkellä mahdollista saada minkään näköistä lainaa. Meidän tulot on tällä hetkellä hyvin minimaaliset, sillä minä olen minimi äitiyspäivärahalla vielä syksyyn asti, jolloin jään kotihoidontuelle ja tulot pienenee entisestään, joskin ei kovin merkittävästi. 

Saatiin pankista kotiin lappu, johon täytettiin meidän kuukausittaiset tulot ja menot. Yhteenveto oli todella hyvä, sillä se sai todella miettimään kuinka paljon lainaa pystymme maksamaan ja kuinka paljon rahaa jää säästöön. Näimme myös hyvin mistä voimme jatkossa säästää ja muutenkin pohtimaan meidän menoja. On tärkeää välillä laittaa paperille ylös omat tulot ja menot, jotta osaa säästää oikeissa kohdissa. Meidän yhteenvedosta pystyimme laskemaan, että suurin menoerä on vuokra, sähkö ja vesi, joihin menee 850e/kk. Ruokaan menee noin 300e/kk, autoon 100e, vakuutuksiin 100e ja vaatteisiin 20e per kuukausi. Muihin menoihin oli hyvin vaikea laittaa mitään summaa, koska käytännössä meidän harrastus vie ihan kaiken mitä siihen haluaa laittaa, ja välillä menee enemmän ja välillä vähemmän. Kisaviikonloppuihin uppoaa helposti parisataa euroa, joten yhteenvedon jälkeen meille pitäisi käytännössä jäädä 650 euroa säästöön. Kun aloimme pohtimaan, että mihin se 650 euroa sitten oikeasti menee, koska säästöön meillä menee molemmilla vaan noin 50e/kk, tulimme siihen tulokseen että Teemu syö päivittäin lounaan ulkona, ja käy muutaman kerran päivässä kahvilla, se on todella suuri menoerä meidän budjetista. Jos laskee joka arkipäivälle 15euroa ulkona syömiseen, se tekee kuukaudessa 300 euroa!!! 


Nyt kun olemme käsitelleet meidän menot, niin voimme pohtia mistä pitäisi alkaa säästämään. Ensimmäisenä ja helpoimpana kohtana on ruokakauppa. Käymme tällä hetkellä muutaman kerran viikossa kaupassa, ja heräteostoksia syntyy lähes joka kerta. Jos alkaisimme käymään vain kerran viikossa ja suunnitteleen kauppalapun etukäteen, niin säästäisi huomattan summan rahaa. Ostosten tekeminen esimerkiksi Lidlissä olisi todennäköisesti edullisin vaihtoehto, mutta siellä vaarana on tehdä vaateostoksia. Toinen säästön kohde voisi olla Teemun ruokailu. Lämmin ruoka on melko mahdoton toteuttaa, sillä ruuan kylmänä pitäminen kuorma-autossa on hankalaa, mutta omat kahvit termarissa voisi olla hyvä idea. Tosin kahvitauot pidetään yleensä myös sosiaalisista syistä, joten se kärsisi siinä samalla jos jää itse autoon juomaan omaa kahvia, kun muut menevät huoltoasemalle.. Vaatteisiin meillä ei mene juurikaan rahaa, ja oikeastaan ostamme vain pakollisia vaateita lähinnä Viljamille. Viimeaikoina olen jonkinverran ostanut itsellenikin, sillä viime kesän vaatteet on lähes kaikki isoja minulle. Harrastuksesta tietenkin voisi karsia, mutta Teemun mielenterveys ei ehkä kestäisi jos joutuisi olemaan illat kotona, eikä pääsisi talliin näpräämään. 

Jos meidän tavoite on saada oma koti lähiaikoina ja päästä naimisiin muutaman vuoden sisällä, on alettava säästämään oikein urakalla! 

tiistai 1. elokuuta 2017

Saaristoristeily Turusta

Sovimme äitini kanssa jo alkuvuodesta, että kevään aikana mennään päiväristeilylle. Kevät tuli ja meni, ja koitti kesä, joka tarkoittaa sitä että meillä on lähes kaikki viikonloput täynnä kisoja ja muuta ohjelmaa. Äitini kuitenkin sai järkättyä itselleen keskelle viikkoa vapaapäiviä olemalla viikonloppuna töissä, joten viime viikon keskiviikkona suuntasimme kohti Turkua ja menimme siskoni luo yöksi. Tarkoitus oli siis lähteä torstaiaamuna Saaristoristeilylle Turusta. Laiva lähti kello 8.15, joten koimme parhaaksi mennä edeltäväksi yöksi jo Turkuun, jotta saimme nukkua aamulla hieman pidempään ja tottakai samalla pääsimme viettämään aikaa isäni kanssa joka on siellä suunnalla töissä, sekä siskoni perheen kanssa. 

Matka alkoi Galaxyn kyydissä, ja suuntasimme ensimmäisenä aamiais buffettiin! Ruokailut laivalla oli ehdottomasti yksi odotetuimmista jutuista. Aamiaiselta löysin lautaselleni hieman paistettuja nakkeja ja munia, tuoreita kasviksia, rahkaa, hedelmiä ja marjoja. Myös minilätyt oli todella herkullisia. Viljamikin sai maistella pöydästä hieman kurkkua ja paprikaa oman puuronsa lisäksi. Kävimme aamiaisen jälkeen istuskelemassa kannella, jossa oli ihanan lämmin. Maissa oli varmasti todella kuuma päivä, sillä merelläkin tarkeni. Viljami nukkui hyvin rattaissa kun pääsi nauttimaan ulkoilmasta. Kävelimme pitkin laivan käytäviä ja kiertelimme kauppoja. Rakastan käydä haistelemassa hajuvesiä, mua vaan alkaa aina aivastuttaa sielä niin kovasti että montaa tuoksua ei ehdi haistelemaan! Galaxyn leikkipaikka oli melko pieni ja ahdas, eikä sielä Viljamin kokoiselle pienelle juurikaan ollut leluja. Pieni pehmustettu nurkkaus kuitenkin löytyi, jossa pääsi hieman purkamaan energiaa. Lastenhoitohuone löytyi myöskin leikkipaikan yhteydestä. Ennen laivan vaihtoa täytyi tietysti käydä pelaamassa erä bingoa! Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta hauskaa meillä ainakin oli.




Iltapäivällä saavuimme Maarianhaminaan, jossa vaihdoimme laivaa Baltic Princessiin. Emme siis käyneet maissa ollenkaan, vaan kävelimme käytävää pitkin suoraan seuraavaan laivaan. Menimme taas hetkeksi kannelle nauttimaan raittiista ulkoilmasta. Saimme aamulla lähtöselvityksen yhteydessä lipukkeet, joilla sai lunastaa laivan ravintoloista kuohuviinilasilliset kahdella eurolla. Tottakai hyödynsimme tämän ja nautimme lasilliset kuohuvaa Piano Barissa, jonka sisustuksesta tykkään muuten erityisen paljon. Lasillisten jälkeen käytiin vähän hyttikäytävillä kävelemässä, sillä Viljami väsähti ja siellä oli huomattavasti rauhallisempaa. Kello 16 oli vihdoin lounasbuffetin aika, ja meillä olikin jo kova nälkä. Minä en välitä niin kovasti kaloista, joten alkupalalautanen oli aika onneton, mutta pääruoaksi löysinkin vaikka ja mitä. Lämpimistä ruoista jäi mieleen pulled pork, savuporo-perunasalaatti ja päärynä-aurajuusto kana. Jälkiruokapöytä oli tottakai mun lemppari, ja sieltä tykkäsin erityisen paljon valkosuklaa-mustaherukkakakusta ja sitruunapiirakasta. Ruokailun jälkeen mentiin hetkeksi leikkipaikkaan, joka oli vähän parempi ja isompi kuin Galaxyn vastaava. Viljami paineli menemään pitkin leikkikehää ja muutamia vauvoille sopivia lelujakin sieltä löytyi. Kun oltiin levätty vatsojemme kanssa hetki, niin suunnattiin vielä tekemään vähän ostoksia. Kasa karkkia lähti kotiin tuomisina mukaan. Vielä viimeisenä istuskelimme hetken yökerhossa, jossa oli jokin esitys käynnissä. Pian meidän risteily olikin jo päätöksessä, mutta jäimme vielä toiseksi yöksi Turkuun, ja ajelimme vasta perjantaina takaisin kotiin. 





Meillä oli todella ihana risteily, ja äidin kanssa on aina niin mukava reissata. Aiomme kyllä ehdottomasti käydä Viljamin kanssa useamminkin laivalla, ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudumme yön yli risteilylle. Odotatko säkin aina eniten laivalla ruokailua, vai kenties shoppailua? Kerro mikä on sun lempijuttu laivalla, ja jos on jotain vinkkejä mikä laiva voisi olla meidän seuraava kohde, otan vinkit mielelläni vastaan!